Kjerag

Heinäkuista Norjan vaellusreissua suunnitellessa ohjelma rakentui Trolltungan ja Preikestolenin ympärille. Matkareittiä suunnitellessa nousi esiin kuvat kahdesta isosta kivestä, joiden välissä puristuksissa oli pienempi kivi lähes tuhannessa metrissä Lysebotn-vuonon yläpuolella. Kun suurimmassa osassa kuvia esiintyi joku ihminen seisomassa pienimmällä kivellä, reissun kolmas pääkohde oli lyöty lukkoon. Kyseinen paikka on nimeltään Kjerag ja kivimuodostelma nimeltään Kjeragbolten.

Kjeragin ottaminen ohjelmaan mukaan vaati tarkempia etukäteissuunnitelmia matkareitistä. Kjerag sijaitsee lähellä Lysebotn-vuonon päätä, jonne pääsee ainoastaan kesäaikaan joko 12 autoa mukaansa ottavalla lautalla tai sitten kiertämällä vuoristotien kautta. Koska majoitusmahdollisuudet Kjeragin lähellä on todella kysyttyjä, niin se tuo omat haasteensa Kjeragboltenin vaellusretken suunnitteluun. Lopulta varasin kolmen hengen mökin Lysebotn-vuonon päässä olevalta leirintäalueelta kahdeksi yöksi siten, että oli tarvittaessa varapäivä käytettäväksi Kjeragin valloitukseen. Se meinasikin olla tarpeen, sillä retkipäivän aamuna vettä tuli kaatamalla.

Edellinen ilta oli naapurissa telttailun hollantilaispariskunnan kanssa pitkäksi maailmaa parannellessa, joten yöunet meinasivat jäädä vähiin. He olivat valloittaneet Kjeragin päivällä ja totesivat, että sateella ei kannata lähteä reissulle reitin ollessa todella liukas. Aamuyöllähän alkoi sitten järjetön vesisade ja aamulla sai siirtää herätyskellon herättämään uudestaan pari tuntia myöhemmin. Onneksi uusintaherätyksellä vesisade oli lakannut, mutta hieman epäilytti onko reitillä liian liukasta.

Vinkki: mikäli haluat matkustaa Lysebotniin auton kanssa lautalla, varaa matkasi netissä hyvissä ajoin etukäteen. Koska autolautalle mahtuu vain 12 autoa kerralla, niin tuskin mahdut kyytiin auton kanssa ilman etukäteisvarausta.

Kjeragbolten tuli nähtyä jo lauttamatkalla Forsandista Lysebotnin kylään.

Kjeragbolten tuli nähtyä jo lauttamatkalla Forsandista Lysebotnin kylään.

Aamulla sää ei näyttänyt hyvältä vaellukselle ja lähtöä siirrettiin parilla tunnilla eteenpäin.

Aamulla sää ei näyttänyt hyvältä vaellukselle ja lähtöä siirrettiin parilla tunnilla eteenpäin.

Preikestolenilta Kjeragille ja sieltä Stavangeriin (klikkaa kuvaa avataksesi Google Mapsin).

Preikestolenilta Kjeragille ja sieltä Stavangeriin (klikkaa kuvaa avataksesi Google Mapsin).

Kjerag – kolmen kukkulan kiipeily

Pilvet peittivät Lysebotn-vuonon seinämät, kun lähdimme ajamaan serpettiinitietä ylöspäin vuonon päälle vaellusreitin parkkipaikalle (NOK 150). Hieman mietitytti millainen päivä sään puolesta on tulossa, kun parkkipaikalta ei ensimmäisen kiivettävän kukkulan päälle näkynyt. Samalla kun aloitimme kiipeilyn, niin pilvet ja sumu väistyivät sivuun.

Kjerag sijaitsee 4,5 kilometrin päässä, mutta varsinaiselle Kjeragboltenille on siitä vielä 300 metriä. Tämäkin vaellusreitti on sellainen, että paluu on samaa reittiä. Kokonaiskesto reitillä on karvan alta kymmenen kilometriä ja suositusaika on yhteensä 5 tuntia. Kokonaisnousua reitillä oli 790 metriä ja aikaa meillä kului 6 tuntia. Tästä ajasta taukoihin meni tunnin verran, joista suurin osa Kjeragboltenilla. Vaellusreitille kannattaa lähteä kyllä viimeistään klo 12, jotta on varmasti takaisin hyvissä ajoin.

Vinkki:  Kjeragin parkkipaikalla sijaitsee Øygardstøl -niminen ravintola. Maisemat sieltä ei vedä vertoja Kjeragin vaellusreitin näkymiin, mutta vaelluksen päätteeksi siellä voi täyttää energiavarastot. Lysebotnin kylässä on pari ravintolaa, mikäli yöpyy siellä. Leirintäalueella oli tarjolla maittava hampurilaisateria.

Suositusaika Kjeragin retkeen on 5 tuntia - 2,5 tuntia molempiin suuntiin.

Suositusaika Kjeragin retkeen on 5 tuntia – 2,5 tuntia molempiin suuntiin.

Ensimmäinen kukkula

Montaa metriä tarvinnut kävellä havaitakseen, että tarkkana reitillä saa olla. Suurin osa matkasta kiipeillään paljaalla kalliolla ja sieltä täytyy löytää kohdat, missä vaelluskengät pitävät. Ongelmana oli se, että helpointen kuljettavat reitit olivat todella liukkaita ja käytännössä joutui turvautumaan reitille hakattujen ketjujen hyödyntämiseen ylös menossa. Edellisenä iltana hollantilaiset kertoivat, että ensimmäinen kukkula on pahin. Liukkauden puolesta kyllä, mutta fyysisesti toinen nousu on huomattavasti raskaampi.

Ensimmäinen nousu on 800 metriä pitkä ja siihen meni aikaa 35 minuuttia. Muutaman metrin kävelyn jälkeen selkä oli jo märkänä, mutta vaatteita ei voinut vähentää kylmän tuulen takia. Erinäköisiä kiipeilytyylejä näkyi paljon ja hieman erilaisia reittivalintoja oli tarjolla. Pääasiassa ensimmäisen nousun kalliot olivat liukkaita ja ylös meno siltä osin hankalinta koko viikon retkeilypätkistä.

Kukkula nro 1 oli 800 metrin nousu liukkaalla kalliolla.

Kukkula nro 1 oli 800 metrin nousu liukkaalla kalliolla.

Ensimmäinen nousu alkaa heti parkkipaikalta, joten yhtäkään leppoisaa askelta alkuun ei ole tarjolla.

Ensimmäinen nousu alkaa heti parkkipaikalta, joten yhtäkään leppoisaa askelta alkuun ei ole tarjolla.

Ketjuja oli pakko hyödyntää, sillä ruskeana näkyvällä uralla ei kengät pitänyt yhtään...

Ketjuja oli pakko hyödyntää, sillä ruskeana näkyvällä uralla ei kengät pitänyt yhtään…

... se kolmella vaelluksella tuli opittua, että tällaisellä vihreällä sammaleella pito on erinomainen.

… se kolmella vaelluksella tuli opittua, että tällaisella vihreällä sammaleella pito on erinomainen.

Toinen kukkula

Ensimmäisen kukkulan jälkeen laskettiin 400 metrin matkalla melkein sata metriä, jonka jälkeen alkoi toinen nousu. Tällä nousulla pituutta oli 700 metriä ja sen kiipesimme 25 minuutissa.

Nousu alkoi kyllä todella rajusti ja saikin tosissaan puskea ylöspäin. Aina silloin tällöin täytyi pysähtyä katselemaan maisemia, sillä sen verran upeita ne olivat. Tälläkin osuudella oli tasaisin väliajoin ketjukohtia helpottamaan ylöspäin menoa. Itse asiassa ketjut olivat yhtä tärkeitä takaisinpäin tullessa, jolloin niiden avulla oli tietyt kohdat helpompi kulkea.

Toinen nousu alkaa heti reissun jyrkimmällä osuudella.

Toinen nousu alkaa heti reissun jyrkimmällä osuudella.

Ketjut ovat tarpeelliset kiipeämisessä.

Ketjut ovat tarpeelliset kiipeämisessä.

Ylöspäin meneminen kävi ihan työstä eikä tämä kohta ollut helppo alaspäinkään mennessä.

Ylöspäin meneminen kävi ihan työstä eikä tämä kohta ollut helppo alaspäinkään mennessä.

Mikäs on näissä maisemissa vaeltaa.

Mikäs on näissä maisemissa vaeltaa.

Toisen ja kolmannen nousun taitekohta.

Toisen ja kolmannen nousun taitekohta.

Kolmas kukkula

Kahden noustun kukkulan jälkeen mennään vähän matkaa alaspäin, jonka jälkeen alkaa kolmas nousu kohti Kjeragin huippua. Tämä kolmas nousuosuus on 1,3 kilometriä pitkä ja siihen menee vajaan tunnin verran. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa, sillä nousun aikana alkoi mieletön sumurintama, jonka seurauksena menimme ihmisvirran jatkona hieman vinoon ja tuli samalla tehtyä turha neljäs nousukin. Hieman ihmettelimme, kun nousuja piti olla vain kolme, mutta syy selvisi ilman selkeydyttyä. Neljännen kukkulan päältä näkyi oikea reitti ja takaisin päin tulimmekin sitten sitä pitkin. Muuta haittaa ylimääräisestä noususta ei ollut kuin se, että joutui laskeutumaan yhden turhan alamäen, mikä otti luonnollisesti polville enemmän kuin ylösnousemus.

Kolmas nousu oli kallion päällä kulkemista ja kovalla tuulella oli jopa hieman vilu. Varsinkin takaisin päin tullessa maisemat olivat upeita, kun näki pitkälle eteenpäin upeaa luontoa.

Ketjuja tarvittiin tässäkin rinteessä.

Ketjuja tarvittiin tässäkin rinteessä.

Kuvan perusteella itsellä riittää virtaa ja pojat on jo puhki.

Kuvan perusteella itsellä riittää virtaa ja pojat ovat jo puhki.

Sumussa tuli mentyä kolmannessa nousussa hieman väärälle reitille ja saatiin neljäs nousu kaupan päälle.

Sumussa tuli mentyä kolmannessa nousussa hieman väärälle reitille ja saatiin neljäs nousu kaupan päälle.

Paluumatkalla maisemat on luonnollisesti paremmat, kun ei tarvitse katsella pelkkää ylämäkeä.

Paluumatkalla maisemat on luonnollisesti paremmat, kun ei tarvitse katsella pelkkää ylämäkeä.

Kjerag

Kolmannen nousun jälkeen oli muutama sata metriä matkaa vielä Kjeragille, josta oli 300 metriä itse Kjeragboltenille. Kjeragboltenille saavuimme sumussa ja sen näkeminen tuntui varsin extreme-kokemukselta. Itse kivelle oli vielä hankala osuus, missä piti ensiksi laskeutua pieneen kanjoniin, jota pitkin Kjeragboltenin kivelle kuljettiin.

Sumun varjostaessa maisemaa, ei itse kiven päälle ollut kuin muutama jonossa odottamassa vuoroaan. Olin jo viime syksynä aivan varma, että en uskalla korkeanpaikan kammoisena kivelle mennä. Siitä en ollut varma, haluavatko pojat mennä kivelle. Aika nopeasti jokainen teki omat johtopäätökset ja päättivät olla kivelle menemättä.

Täytyy sanoa, että upean kuvan ottamiseen tarvitaan aimo annos rohkeutta. Kiveltä on useiden satojen metrien pudotus ja kivi on todella pieni. Kun kivelle joutuu menemään vielä kapeaa polkua pitkin, niin pelkästään katseleminen oli jo hurjaa. Trolltungan kielekkeelle menosta tai Preikestolenin saarnastuolin päällä olemisesta ei kannata edes samana päivänä puhua, sillä Kjeragboltenille meno aivan eri luokassaan. Suurin osa Kjeragboltenilla kävijöistä ei kiven päällä käy, eikä ihme!

Kun aurinko tuli esiin, niin muutamassa minuutissa jono Kjeragboltenille kasvoi arviolta ainakin 45 minuutin pituiseksi. Jokaisella kävijällä menee 2-3 minuuttia kivelle menemiseen ja kuvien ottamiseen. Muutamalle kivelle jonottajalle tuli stoppi omalla vuorollaan ja kivellä käynti jäi tekemättä. Oikeastaan itse olisin halunnut käydä katsomassa olisinko uskaltanut kivelle mennä (en usko että olisin), mutta nyt pitkä jono teki valinnan jo puolestani. Eli olisi ollut omalla tavalla mukava käydä aivan kiven vieressä katsastamassa, miltä se viimeisen askeleen ottaminen näyttää. Toisaalta varmuutta ei ole edes siitä, olisinko uskaltanut mennä siihen kiven viereen. Sen verran kapea väli oli sinne mennessä kyseessä.

Kolmen nousun jälkeen kävellään Lysebotn-vuonon päällä loppumatka Kjeragille ja Kjeragboltenille.

Kolmen nousun jälkeen kävellään Lysebotn-vuonon päällä loppumatka Kjeragille ja Kjeragboltenille.

Kjeragbolten saavutettiin sumussa. Tästä vielä tarvitsee mennä hankala reitti alaspäin kivelle.

Kjeragbolten saavutettiin sumussa. Tästä vielä tarvitsee mennä hankala reitti alaspäin kivelle.

Kjeragboltenille vievässä kanjonissa oli vielä lunta.

Kjeragboltenille vievässä kanjonissa oli vielä lunta.

Hurjan näkymä odotti kanjonin päässä.

Hurja näkymä odotti kanjonin päässä.

Kjeragbolten - kilometrin pudotus Lysebotn-vuonon pinnalle.

Kjeragbolten – kilometrin pudotus Lysebotn-vuonon pinnalle.

Auringon tullessa esiin, jono muodostui heti lähes tunnin pituiseksi.

Auringon tullessa esiin, jono muodostui heti lähes tunnin pituiseksi.

Kjeragboltenin kivi ei ole iso ja pudotusta alaspäin lähes kilometri....

Kjeragboltenin kivi ei ole iso ja pudotusta alaspäin lähes kilometri….

Kivelle meno ja sieltä poistulemisessa oli omat haasteensa.

Kivelle menossa ja sieltä poistulemisessa oli omat haasteensa.

Tällä herralla stoppi tuli tässä kohdassa ja kiven valloitus jäi tekemättä.

Tällä herralla stoppi tuli tässä kohdassa ja kiven valloitus jäi tekemättä.

Tässä kiveltä poistuminen ylhäältä päin kuvattuna.

Tässä kiveltä poistuminen ylhäältä päin kuvattuna.

Kivelle meno oli hurjan näköistä touhua...

Kivelle meno oli hurjan näköistä touhua…

... niin kuin sieltä poistuleminen.

… niin kuin sieltä poistuleminen.

Kjeragbolten - yksi Norjan parhaista vaellusreiteistä.

Kjeragbolten – yksi Norjan parhaista vaellusreiteistä.

Paluumatka

Vaikka Kjeragbolten jäi itse kiven osalta valloittamatta, niin olimme päässeet tavoitteeseemme. Tarkoitus Norjan reissulla oli vaeltaa Trolltunga, Preikestolen ja Kjerag. Onnistuimme tavoitteessamme, joten Kjeragin kolme kukkulaa tuli mentyä alaspäin mukavissa tunnelmissa. Takaisinpäin mentäessä maisemista pääsi nauttimaan enemmän, kun ne olivat näin päin selvästi paremmat. Kuuden tunnin vaelluksen jälkeen oli upea tunne olla takaisin parkkipaikalla. Oli hieno vaeltaa poikien kanssa nämä kolme upeaa vaellusreittiä ja muistot näistä säilyvät varmasti kaikilla lopun elämää. Maisemat olivat upeat ja vaeltaminen oli sopiva fyysinen rasitus vielä kaikille.

Päivän kruunasi mökillä ollessa se, että huomasimme base-hyppääjien hyppäävän Lysebotn-vuonon kallioiden päältä ja laskeutuvan leirintäalueelle. Porukassa sattui olemaan yksi suomalainen hyppääjä ja hän avasi meille base-hypyn saloja. Parasta oli toteamus, että hän pelkää korkeita paikkoja, mutta heti on turvallinen olo, kun on hypännyt ilmaan kielekkeeltä.

Toivottavasti olet nauttinut Norjan vaellusten kirjoituksista ja kenties itse innostunut lähtemään Norjaan vaeltamaan. Itse aloin suunnittelemaan heti seuraavaa vaellusreissua Norjaan, joten mieli tekee palata Norjan upeisiin vaelluskohteisiin mahdollisimman pian.

Paluumatkalla oli aikaa nauttia maisemista.

Paluumatkalla oli aikaa nauttia maisemista.

Lysebotn-vuonon päässä näkyy leirintäalueemme.

Lysebotn-vuonon päässä näkyy leirintäalueemme.

Kjeragin vaelluksessa kannattaa välillä käydä reitiltä hieman sivussa katsomassa Lysebotn-vuonoa.

Kjeragin vaelluksessa kannattaa välillä käydä reitiltä hieman sivussa katsomassa Lysebotn-vuonoa.

Vaeltaminen Norjassa on upeaa!

Vaeltaminen Norjassa on upeaa!

Retkeilyterveisin,
-Kohteena maailma / Rami

P.S. Reissuilla oli mukana Suunnon Traverse, joten lähiaikoina tulossa vielä oma postaus vaellusten profiileista tarkemmin. Ehkäpä lisäksi tulossa videomateriaalia, kun löytäisi sopivan ajan videomateriaalien työstämiseen.

Kjeragin vaellus Suunnon piirtämien käyrien mukaan.

Kjeragin vaellus Suunnon piirtämien käyrien mukaan.

Lisää luettavaa: