10 kuvaa vol. 2 -kuvahaaste

Erinomaista La Vida Loca 2.0 -matkablogia pitävä Sari haastoi minut mukaan “10 kuvaa vol. 2” matkakuvahaasteeseen, jossa olisi tarkoitus tietyn aiheen perusteella etsiä aikaisemmin julkaisematon kuva arkiston kätköistä. Otin haasteen vastaan ja alla otokset minitarinan keran haasteeseen. Kuvien valitseminen hyvistä vaihtoehdoista toi monessa kohtaa valinnan vaikeutta, mutta näillä mennään.

Kuva täydellisestä hetkestä – Erinomainen safaripäivä takana, vähän rentoutumista ja lepäilyä leirillä sekä vielä auringon laskiessa ohjelmassa Game Drive. Täydellinen hetki nauttia hieman punaviiniä samalla bongaillessa eläimiä. Tästä kuvasta ei kauaa kulunut, kun näimme harvinaisen savannikoiralauman (Wild dog) saalistamassa illallistaan. Pimenemässä Afrikan yössä kaikessa raadollisuudessaan tällaiset tapahtumat ovat safariretkien kohokohtia. Saalistuksen äänet ja savannikoirien veriset kuonot terävine hampaineen auton ohi juostessaan on piirtynyt muistiin loppuelämäksi. Hyvin järjestetyt ja kestävän matkailun periaatteella toimivat safarit ovat sellaisia, että ne ovat monen matkailijan kohokohtia reissujen joukossa.

Krugerin kansallispuistossa.

Krugerin kansallispuistossa.

Perinteinen turistikuva – Perinteistä turistikuvaa edustaa kuvat, jotka on otettu jo lähtiessä Helsinki-Vantaalta kohti määränpäätä. Missään muualla ei tulisi mieleenkään, että otetaan nyt tässä tapahtuman keskeyttävä valokuva oluen juonnin ja kortin peluun lomassa… Mutta kun lomalla ollaan, niin sallitaan tämä ja ikuistetaan jokainen hetki. Tässä ollaan muuten lähdössä kohti Istanbulia ja Bahrainia usean muun reissun tapaan The Oak Barrelin kautta. Kuvaan tuo ison annoksen lisää turismia kuvan rajaus, jossa Basso on hienosti osannut vangita kuvaan puolet naapuripöydän herrasmiehestä. Kerrankin on muuten oltu näköjään ajoissa lentokentällä, kun on ehditty tilaamaan jo toiset Murphy’sit korttipelin ollessa käynnissä.

The Oak Barrellista lähdössä kohti Istanbulia ja Bahrainia.

The Oak Barrellista lähdössä kohti Istanbulia ja Bahrainia.

Kuva mahdollisimman kaukaa – Itse olen yleensä karttojen lukija ja etäisyyksien ymmärtäjä, mutta tämä aiheutti oman haasteen. Koko maapalloa kuvaavat kartat kun on yleensä tehty siten, että mittasuhteet vääristää pohjoisen pallonpuoliskon huomattavasti isommaksi kuin todellisuudessa on. Pitkän tutkimustuloksen jälkeen selvitin 99% todennäköisyydellä kuvan, mikä itsestäni on kaukaisimmassa pisteessä kotoa käsin. Paikka löytyy läheltä Hyväntoivonniemen kärkeä kävellessä sinne Cape Pointista ihaillen mielettömän upeita maisemia. Vaikka kuva ei ehkä 100% sovi annettuun haasteeseen Cape Peninsulasta kertovan postauksen takia, niin ei kai absoluuttista totuutta muuksikaan voi muuttaa.

Hyväntoivonniemellä patikoimassa.

Hyväntoivonniemellä patikoimassa.

Suurkaupungin sykettä – Tokio, jos mikä, on suurkaupunki. Parasta Tokiossa on se, että se on valveilla 24 tuntia vuorokaudesta. Illan hämärtyessä neonvalot ja pilvenpiirtäjät tekevät kaupungista todella upean, jolloin suurkaupungin tunteelta ei voi välttyä. Ihmisiä tulee ja menee, kaupunki sykkii elämää. Kabukicho on yöelämän keskus ja valomainosten suurin keskittymä. Mitä Kabukichossa ei ole, sitä ei maailmalta löydy. Vuonna 2011 käytiin pojan kanssa ihailemassa valomerta, baarireissu jäi toiseen kertaan.

Tokyo by Night.

Tokyo by Night.

Zzz – matkustaminen väsyttää – Itse kuulun siihen ryhmään, että matkustaminen ei väsytä koskaan. Toki joskus on hieman väsyneempi olo pitkän päivän ja yön jäljiltä, mutta reissuilla pärjään pitkiäkin aikoja vähillä yöunilla. Toisin sanoen Bukarestissa “Valkoisessa talossa” heittäydyttiin maailman isoimmalle matolle täysissä voimissa.

Romanian parlamenttitalossa eli Ceausescun palatsissa.

Romanian parlamenttitalossa eli Ceausescun palatsissa.

Auringonlasku – Legolandin reissulla 2008 tuli ajettua Tanskan länsirannikolla ja pysähdyin poikien kanssa katsomaan hiekkadyynien päälle upeata auringonlaskua. Kerrassaan upean auringonlaskun kruunasi se, että kiivettyämme huipulle näimme perheen piknikillä ja pulkkamäessä dyynien välissä. Antoivat meidänkin kokeilla heidän paksupohjaista pulkkaa ja oli kyllä huikea kokemus. Pojat laskivat muutaman kerran dyynin alas innoissaan ja itsekin kokeilin kerran. Itse auringonlasku oli upea, pulkkamäki ikimuistoinen.

Aurinko laskee Tanskan länsirannikolla.

Aurinko laskee Tanskan länsirannikolla.

Herkuttelu olennaisena osaa reissuja – Sitä mitä vanhemmaksi on tullut, sitä enemmän on mennyt ruokaan ja juomaan rahaa reissuilla. Erinomaiset ravintolakokemukset kruunaavat reissut maailmalla ja ravintoloiden valintaan tulee tehtyä taustatyötä jo ennen reissua. Paras vastaan tullut ravintola on toistaiseksi ollut Portugalin Algarvessa sijaitseva kahden Michelin-tähden Villa Joya, joka oli vuonna 2013 tarjoamilla ruuilla maailman parhaiden ravintoloiden listalla 22. Maisemat olivat upeat, ruoka huippuluokkaa ja neljäkuukautinen Emma-tyttökin jaksoi kolme tuntia kestäneen 11 ruokalajin lounaan kiitettävästi. Muksujenkin kanssa siis voi ravintolakokemukset olla hyvinkin onnistuneita, joskaan ei se mikään ykköskokoonpano tietenkään ole.

Vila Joya - ravintolaelämyksiä parhaimmillaan.

Vila Joya – ravintolaelämyksiä parhaimmillaan.

Hehkutettu nähtävyys, joka olikin pettymys – Arnojoen rannalla oleva Pisa voidaan lukea pettymykseksi. Tulimme siihen tulokseen, kun olimme tehneet sinne päiväretken upeasta Luccan kaupungista. Jälkiviisaana olisi pitänyt pysyä koko päivä Luccassa, mutta lähdimme Pisaan yleisen hehkutuksen vuoksi. Olimme edellisenä yönä Luccaan ajaessa jo käyneet pikaisesti Pisan keskustassa katsastamassa ihmeiden aukion ja Pisan kaltevan tornin, joten se olisi riittänyt vallan mainiosti. Näin ollen olisimme olleet päivän mieluummin pienemmässä ja idyllisessä Luccassa, jota suosittelen lämpimästi. Siellä oleva Torre Guinigi muuten voittaa mielenkiintoisuudessa Pisan kaltevan tornin 100-0.

Koska Pisa oli hehkutuksiin nähden pettymys, niin laitetaan kuva Torre Guininin huipulta Luccasta.

Koska Pisa oli hehkutuksiin nähden pettymys, niin laitetaan kuva Torre Guininin huipulta Luccasta.

“Teen mitä vain hyvän otoksen eteen” -kuva – Monta kertaa tulee kuvatessa käytettyä paljonkin aikaa siihen, että miettii miten kuva kannattaa ottaa. Toisaalta joskus harvoin, kun haluaa itsestä jonkun kuvan, niin haluaa sen erottuvan valtavirrasta. Tässäkin tapauksessa tuli hyvä otos aikaiseksi, vaikka teknisesti kuva ei ihmeellinen olekaan. Otoksesta näkee kenellä oli hauskaa jalkapallon EM-kisoissa 2012 ja ketkä ottivat kisat hieman rauhallisemmin.

Jalkapallon EM-kisat Wien 2012. Ei ollut ihan helppo kiivetä Hollannin nappulakengän päälle.

Jalkapallon EM-kisat Wien 2012. Ei ollut ihan helppo kiivetä Hollannin nappulakengän päälle.

Kuva roadtripiltä – Olen aina tykännyt roadtripeistä eli vuokra-auto alle ja on the road. Tällä tavalla näkee kohteesta enemmän, kun on auto alla. Itse mieluiten olen kuljettajana ja suunnittelen reissun useimmiten etukäteen hyvinkin tarkkaan. Välillä tulee tehtyä ex-tempore reittivalintoja, kun matkalla tulee mielenkiintoisia paikkoja eteen. Sellainen tienpätkä oli edessä Norjassa 2012, kunnes matkanteon yllätti armeija lampaita. Reissukaveri joutui paimenen rooliin ja harmi kyllä otin kuvan vasta siinä vaiheessa, kun tie oli saatu aurattua jo melkein tyhjäksi. Norjan reissu Hordalandin lääniin oli sen verran hieno, että ensi kesäksi on jo patikointireissun suunnitelmat valmiina samalle alueelle.

Lammaspaimen työssään.

Lammaspaimen työssään.

Tällaista tällä kerralla. Tuleeko sinulle mieleen joku oma muisto maailmalta näiden otsikoiden perusteella?

– Kohteena maailma / Rami

P.S. Halutessaan haasteeseen voi osallistua kuka vaan, ja haasteen säännöt osallistumisohjeineen löytyvät Journey Diary-blogista. Itse haastan Lähtöportti -blogia pitävän Mikan kuvahaasteessa kertomaan omat tarinansa maailmalta.