Kaikki perustui pelkoon – KGB-museo Tallinnassa

Sokos Hotel Virun 23. kerros pitää sisällään kaksi pientä huonetta, mutta suuren määrän salaisuuksia. KGB-museo Tallinnassa kertoo huoneista, joita ei koskaan ollut virallisesti olemassa. Sieltä käsin valvottiin kuitenkin Neuvostoliiton aikaan kaikkia Tallinnassa käyneitä ulkomaalaisia. Nykyään vanhoihin KGB:n tiloihin pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella, jossa käsitellään myös Tallinnan maamerkin eli Viru hotellin historiaa.

Mielenkiintoisen katsauksen kylmän sodan aikakaudelle tarjonnut kierros oli erittäin onnistunut todella hyvän oppaan ansiosta. Itse KGB:n huoneissa ei ole paljoa nähtävää, mutta oppaan kertomat asiat ja tarinat veivät vierailijat kolmekymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Kierroksen aikana itselle muistui hyvin mieleen kesä 1988, jolloin matkustin ensimmäistä kertaa Tallinnaan ja Neuvostoliitoon. Silloin maailma oli todella erilainen!

Huom! Kierroksen parasta antia oli erittäin asiantunteva opas ja hänen tarinansa. Tässä postauksessa on oppaan tarinoita yhdistettynä omaan kerrontaani. Mikäli haluat autenttisen kokemuksen KGB-museon ja Viru-hotellin opastetusta kierroksesta, voit halutessasi lopettaa lukemisen tähän. Tosin täytyy itse todeta se, että vaikka olin lukenut museosta jo entuudestaan useammasta blogista, niin suurinta osaa yksityiskohdista en muistanut enää paikan päällä.

Viru hotellin synty

Viru hotelli rakennettiin ennätyksellisen nopeasti suomalaisten tekemänä kolmessa vuodessa (1969-1972). Koska “virallisen totuuden” mukaan Neuvostoliitossa oli maailman parhaat rakennusmiehet, niin suomalaisten rakentajien läsnäololle tarvittiin selitys. “Virallinen totuus” olikin se, että Neuvostoliitto tuki Suomen työttömiä rakennusmiehiä Viru hotellin rakentamisen kautta. Samaan aikaan neuvostoliittolaiset rakensivat itse hotellin Riikaan yhdessätoista vuodessa…

Kun Viru hotelli valmistui vuonna 1972 ja suomalaiset rakennusmiehet poistuivat, niin paikan päälle tuli uusi ryhmä viimeistelemään hotellin. Piirustusten mukaan tyhjiksi jääneisiin reikiin löytyi sopivat kaapelit ja muut tarvikkeet mahdollistamaan hotellivieraiden vakoilemisen. Samoin 23. kerroksen ylimääräiset huoneet sisustettiin ja KBG:n komentokeskus perustettiin. Virallisesti hotellissa oli toiminnassa 22 kerrosta ja 23. kerros oli hotellin työntekijöiltä ankarasti kielletty. Niitä huoneita ei ollut olemassa, mutta kaikki työntekijät tiesivät niiden olemassaolon.

Viru-hotelli on edelleen tänä päivänäkin Tallinnan maamerkki. KGB:n käytössä ollut huone sijaitsee 23. kerroksessa Hotell Viru -kyltin takana.

Viru-hotelli on edelleen tänä päivänäkin Tallinnan maamerkki. KGB:n käytössä ollut huone sijaitsee 23. kerroksessa Hotell Viru -kyltin takana.

Ulkomaalainen on hyvä, ulkomaalainen on vaarallinen

Viru-hotellin tehtävänä oli tienata länsirahaa ja näyttää Neuvostoliiton paremmuutta. Tärkein tehtävä ulkomaalaiselle oli tuoda Neuvostoliittoon sen kovasti kaipaamaa länsivaluuttaa. Vastaavasti jokainen ulkomaalainen oli vaarallinen, sillä heidän pelättiin vahingoittavan kommunistista järjestelmää. Näin ollen esimerkiksi työntekijöillä oli kielto puhua ulkomaalaisten kanssa ja paikallisilta oli hotelliin pääsy kielletty.

Portsarin tärkein tehtävä olikin pitää paikalliset ulkopuolella.

Mikäli paikallisilla oli ulkomaalaisia ystäviä, he saivat tulla heidän kanssa hotellin valuuttabaariin. Se taas tiesi KGB:lle työtä, sillä oli saatava selville mistä valuuttabaarissa ulkomaalaisten kanssa keskusteltiin…

Valtio valtiossa

Viru-hotelli olikin kuin valtio valtiossa. Neuvostoliiton aikana keittiö oli kymmenen kertaa suurempi, vaikka nykyään on 100 huonetta enemmän. Koska Viru-hotellin tarkoituksena oli näyttää Neuvostoliiton paremmuutta, niin hotellissa ei ollut mistään pulaa. Sen varmistamiseksi hotellilla oli mm. oma leipomo ja kolhoosit, joilla varmistettiin riittävä tavarantoimitus. Työntekijöitä oli 300 vierasta varten 1000 henkilöä ja hotelli synnytti uusia ammatteja kuten leivän leikkaaja. Pelkästään siivojia hotellissa oli 250.

Hotellin työntekijät olivat etuoikeutettuja ja heistä tulikin “hyviä kavereita” tavallisille virolaisille. Työntekijät pääsivät käsiksi tuotteisiin, joihin ei tavallisilla kansalaisilla ollut mahdollisuutta. Kekseillä, leivonnaisilla ja maksapasteijoilla saattoi ostaa jopa uuden Ladan pakoputken, jonka saaminen olisi ollut muuten mahdotonta.

Oppaamme muistelekin ensimmäisiä käyntejään hotellissa, jolloin hänestä Viru-hotelli “tuoksui länsimaailmalle”. Juicy Fruit, deodorantti ja Marlboro oli siihen aikaan tuotteita, joita ei Viru-hotellin ulkopuolella tullut vastaan. Niin länsimaisten tuomista tavaroista kuin hotellin tiloissa valmistetuista tuotteista tulikin käypää valuuttaa kaupungilla.

Lisäksi parhaat työntekijät saivat palkintoja. Erikoispalkintona saattoi olla television, jääkaapin tai imurin osto-oikeus!

Hotellin työntekijöiden palkitsemiskirjeitä.

Hotellin työntekijöiden palkitsemiskirjeitä.

Kerrosvahti kukkulan kuningas

Virallisesti hotellin työntekijät eivät saaneet olla tekemisissä länsimaalaisten kanssa, mutta niin ei tietenkään käytännössä tapahtunut. Paras asema oli kerrosvahdilla, jonka tehtävänä oli kirjata ylös hotellin vieraitten liikkeitä. Koska länsimaalaiset tiesivät saavansa parhaan kurssin hankkimalla laittomasti rahaa myymällä länsimaalaisia tuotteita, niin kerrosvahdin kanssa pääsi asian kanssa helpoiten kosketuksiin. Yleisin kysymys kerrosvahdilla turistille olikin: “onko myytävää”?

Sukkahousut, muovipussit, purukumit, kondomit ja kuulakärkikynät vaihtoivat omistajaa turistin saadessa itselleen ruplia käyttöönsä.

Kerrosvahteja kiinnosti hankkia milloin mitäkin ja helpoiten se onnistui seuraavasti: Turistin lähtiessä huoneesta ulos, kerrosvahti kävi tutkimassa matkalaukkujen sisällön. Ne tuotteet mitä kerrosvahti halusi ostaa, hän asetteli esimerkiksi sängyn tai pöydän päälle. Seuraavan kerran kun turisti tuli takaisin huoneeseen, hän laittoi hintalaput niiden tuotteiden kohdalle, mitkä hän oli valmis myymään. Huoneesta poistuessaan kerrosvahti kävi katsomassa tavaroiden hinnat, otti itselleen ne mitkä hän halusi lopulta ostaa ja jätti ruplat pöydälle turistille.

Käyttämättömiä ruplia ei voinut viedä maasta pois, joten usein kävi vielä niin, että turisti jätti käyttämättömät ruplat kerrosvahdille. Näin ollen kerrosvahti sai haluamansa tuotteet usein vielä huomattavasti halvemmalla saatuaan omia rupliaan takaisin päin.

Kerrosvahdit ja monet muut työntekijät Viru-hotellissa oli yleensä naimisissa olevia naisia, joilla oli lapsia. Tämä perustui siihen, että Neuvostoliitosta pääsi pois ainoastaan menemällä naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Mutta koska lapset olivat valtion omaisuutta, eivät monet ulkomaalaisen kanssa naimisiin menneet naiset lopulta lähteneetkään maasta pois, koska lapsi ei olisi voinut muuttaa mukana. Kaikella oli siis tarkoituksensa.

KGB:n 23. kerros

Hotellin ylimmässä kerroksessa on kaksi huonetta, jonne pääsi portaita pitkin 22. kerroksesta. Toinen huoneista oli sisustettu hotellinjohtajan huoneeksi, jossa mielenkiintoisimmat esineet oli kaksi puhelinta. Valkoinen puhelin oli suojattu linja, sillä myös KGB pelkäsi. Punainen puhelin oli puolestaan suora linja Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevaan KGB:n päämajaan – toimintaperiaate oli yksinkertainen, luuri ylös ja langan toisessa päässä vastattiin.

Mikäli menet KGB-museoon, suosittelen nostamaan punaisen puhelimen luurin ylös ja kuuntelemaan mitä vastataan...

Mikäli menet KGB-museoon, suosittelen nostamaan punaisen puhelimen luurin ylös ja kuuntelemaan mitä vastataan…

Yksi mielenkiintoisimmista tarinoista oli Neuvostoliiton johtajien Leonid Breznevin ja Juri Andropovin kuolemista kertoneet viron sanomalehden Noorte Hääl etusivun jutut vuodelta 1982 ja 1984.

Yksi mielenkiintoisimmista tarinoista oli Neuvostoliiton johtajien Leonid Breznevin ja Juri Andropovin kuolemista kertoneet viron sanomalehden Noorte Häälin etusivun jutut vuodelta 1982 ja 1984.

Täytyy muistaa, että KGB vakoili ulkomaalaisten lisäksi myös hotellin työntekijöitä. Lisäksi neuvostoliittolaiset olivat erinomaisia selvittämään mm. sen, millä kirjoituskoneella oli mikäkin paperi kirjoitettu. Neuvostovastaisia lentolehtisiä pelättiin ja niiden tekijät saivat kiinni jäädessään ankarat rangaistukset.

Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kopiokone saapui Tallinnaan, niin sijoituspaikkana oli luonnollisesti KGB:n huone. Kopiokoneen vaarallisuus kommunistista järjestelmää kohtaan havaittiin heti ja jokaisen kopion ottamiseen tarvittiin hotellijohtajan kirjallinen lupa. Kaksisivuiseen kopioon tarvittiin tietysti kaksi lupaa…

Koko systeemi perustui pelkoon. Kaikki pelkäsivät jotakin, myös KGB.

Kaikki löydetyt lompakot piti välittömästi palauttaa esimiehille. Henkilökuntaa varten oli tarkoituksella jätetty väripanoksella aukeavia lompakkoja mahdollisten epärehellisten työntekijöiden paljastamiseksi.

Kaikki löydetyt lompakot piti välittömästi palauttaa esimiehille. Henkilökuntaa varten oli tarkoituksella jätetty väripanoksella aukeavia lompakkoja mahdollisten epärehellisten työntekijöiden paljastamiseksi.

Pieni huone, suuria salaisuuksia

KGB:n huoneesta vartioitiin käytännössä katsoen kaikkia Tallinnaan tulevia ulkomaalaisia tai niitä ulkovirolaisia, jotka tulivat tapaamaan sukulaisiin. Tallinnasta ulkomaalainen ei voinut poistua ilman lupaa ja sen saatuaan, hänen piti vuokrata auto Viru hotellista kuljettajineen. Kuljettajat luonnollisesti olivat KGB:n agentteja, joten mikään ei jäänyt valtiolta huomaamatta.

Vakoileminen alkoi jo paljon ennen ulkomaalaisen tuloa Tallinnaan. Viroon risteilevillä laivoilla kuten George Otsilla oli vakoojat, jotka pitivät yhteyttä KGB-huoneeseen. Ulkomaalaisia seurattiin myös heidän poistuessaan hotellista, joten ulkomaalaiset oppivat usein nopeasti valvovan silmän olemassaolon. Hotellissa oli kaiken kaikkiaan 60 mikrofonillista hotellihuonetta ja 30 erityispuhelinta. Mitä tärkeämpi vieras oli kyseessä, heidät sijoitettiin aina tiettyihin huoneisiin. Seinän toisella puolella oli vakooja mm. valmiina valokuvaamaan mielenkiintoisia asioita.

Vuonna 1975 Helsingissä pidettiin puolestaan ETYK-kokous, jolloin Leonid Breznev otti yhteyden Virun KGB-huoneeseen, josta oli suora puhelinyhteys Kremliin. Tämä kuvastaa hyvin Viru hotellin KGB-huoneen merkitystä Neuvostoliiton silloisessa poliittisessa järjestelmässä.

Tämän KGB:n huoneen miesvahvuus oli 3-4 henkilöä, jotka istuivat huoneessa luurit päässä. Lukumäärä perustuu hotellin työntekijän havaintoon, joka oli käynyt vahingossa huoneessa.

Elokuussa 1991 kaatui Leninin patsas ja se oli alkusoittoa Viron itsenäisyydelle. Kun KGB lähti Viron itsenäistymisen alkaessa kiireessä pois hotellista, kaikki tärkeät tavarat oli KGB-huoneessa rikottu. Vielä tänäkin päivänä tuhkakupista löytyvät samat tumpit, jotka olivat silloisten agenttien viimeiset huoneessa polttamat.

KGB:n lähti kiireellä pois salaisesta huoneestaan.

KGB:n lähti kiireellä pois salaisesta huoneestaan.

KGB:n huone 23. kerroksessa.

KGB:n huone 23. kerroksessa pääsääntöisesti siinä kunnossa kuin mihin se KGB:n lähtiessä jäi.

Miten museoon pääsee

KGB-museoon pääsee opastetuilla kierroksilla kuusi kertaa päivässä (loka-huhtikuussa maanantaisin suljettu). Kolme kierroksista järjestetään suomeksi ja kierroksille kannattaa ilmoittautua etukäteen. Kierroksen kesto on n. tunnin verran, mutta esimerkiksi omalla kohdalla kierroksen kesto oli puolitoista tuntia. KGB-museokierroksen hinta on 10 euroa (Viru hotellin asiakkaat 8 euroa).

KGB-museokierros tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden palata kylmän sodan aikaan ja sitä voin lämpimästi suositella kaikille yläasteikäisistä eläkeläisiin. Kuten oppaamme totesi, jokainen voi kierroksen jälkeen miettiä kuinka paljon asiat ovat nykyään virolaisilla paremmin.

-Kohteena maailma / Rami

Museokäynnillä avautuu mukavat näkymät myös eri puolille Tallinnaa.

Museokäynnillä avautuu mukavat näkymät myös eri puolille Tallinnaa.