Kesälomareissut junalla – järkeä vai ei?
Kun ajan 40000 kilometriä vuodessa autolla, niin kesälomalla on mukava liikkua lomareissuille mahdollisuuksien mukaan raiteilla. Valitettavasti ilman autoa ei kokonaan Suomessa pärjää, mutta kaupunkilomailussa juna on varsin näppärä. Lasten kanssa liikkuessa junamatkailu on perheen pienemmille omanlainen elämys ja leikkihuoneessa matka taittuu joutuisasti. Parasta junamatkailussa autoilijan kannalta on se, että säästää kaupunkien keskustojen kalliit parkkimaksut. Varsinkin Helsingin reissulla ne tuppaavat nostaa päiväbudjettia turhan paljon ja toisaalta voi siinä kuskin roolin sijaan nauttia lomapäivän aikana itse pari virkistävää pienpanimo-olutta. Mikäli junaliput hankkii ajoissa hyödyntäen säästölippuja, niin junalla lomalle on varteenotettava vaihtoehto ympäri Suomen.
* Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä VR:n kanssa.
Junalla on vaivatonta lomailla.
Kolme erilaista kesälomareissua junalla
Tänä kesänä itselle ajankohtaiseksi juna tuli kolmella reissulla. Jalkapallon MM-kisat Pietarissa ja kisalippujen kautta saatu ilmainen viisumi Venäjälle takasi sen, että juna oli ainoa järkevä vaihtoehto matkustusmukavuudessa. Lapin kierroksella säästin puolestaan yhden matkapäivän sillä, kun ajoin auton yöjunaan Tampereella ja heräsin virkeänä Rovaniemellä valmiina patikointipäivään. Lisäksi vielä nuorimmaisen muksun kanssa piti keksiä päiväksi ohjelmaa, niin lähdettiin käymään Toijalan Veturimuseossa – junalla teeman mukaisesti.
Allegrolla Pietariin
Tampereelta Pietariin pääsee näppärästi junalla. Intercityllä Tikkurilaan, josta Allegrolla suoraan Pietarin ydinkeskustaan. Finljandskin rautatieaseman alla sijaitsevalta Ploshchad Leninan metroasemalta metroon ja kuudessa tunnissa kotiovelta on hotellissa Pietarissa. Kaikki rajamuodollisuudet on hoidettu jo junamatkan aikana – aivan huikea juttu! Pääkaupunkiseudulta säästäisi vielä pari tuntia matka-aikaa, joten sieltä voisi käydä hyvin Pietarissa viikonlopun aikana.
Ainoa asia mistä huomasi maan vaihtuneen, oli junan heiluminen. Suomen puolella meno oli tasaisempaa kuin Venäjän puolella. Eli kun täytät rajamuodollisuuspapereita, niin täytä ne heti Suomen puolella – osuu kirjaimet paremmin oikeisiin lokeroihin. Kaiken kaikkiaan homma pelasi loistavasti ja bonuksena oli se, että ravintolavaunusta ostetut alkoholijuomat sai nauttia omalla paikalla. Pieniä asioita, missä valitettavasti Suomi on yleisellä tasolla takapajula. Onneksi tässä mentiin venäläiseen malliin.
Lippujen varaaminen Allegroon ei ole netissä kyllä ihan siitä helpoimmasta päästä, varsinkin kun täysiä junavuoroja ei ole otettu hausta pois. Eli muutamaan kertaan tuli täytettyä kaikki tiedot varaukseen, mutta varaus kaatui lopussa siihen, että paluuvuorolle ei ollutkaan paikkoja. Tämän asian toivoisi korjaantuvan pikaisesti, sillä kaikkine passitietoineen tulee käytettyä moiseen turhaa aikaa. Toki jalkapallokisat Pietarissa oli poikkeuksellinen ajankohta, enkä usko tämän olevan ongelma keskimäärin matkoja varatessa.
Liikennevirastolle tosin tarvitsee antaa pitkä miinus. Jalkapallon MM-kisojen aikaan Helsingin ja Kouvolan rataosuutta kunnostettiin kahtena viikonloppuna, niin minä ja sadat muut jouduttiin turvautumaan takaisintulossa laivaan junan sijasta. Olisi kiinnostavaa tietää kuka oli se neropatti, joka osasi kunnostukselle valita kaikista maailman kuukausista juuri tämän, jolloin taatusti Helsingin ja Pietarin välinen junaliikenne oli ylivoimaisesti kysytyintä kautta historian…
Mitä sitten tulee itse Pietariin, niin huikea kaupunki on kyseessä. Itselle tämä reissu oli ensimmäinen kerta Pietariin, mutta ei varmasti viimeinen. Tekemistä Pietarissa riittää hyvin useampaankin reissuun ja Allegrolla Pietariin pääsee nopeasti. Erityinen plussa siitä, että rajamuodollisuuksia ei tarvitse jonottaa missään, vaan ne tapahtuvat junamatkan aikana vaivattomasti omalla paikalla!
Mitä maksoi: Oma jalkapalloreissu tuli varattua aika viime tingassa, mikä nosti reissun kustannuksia. Junalippujen osuus Tikkurila-Pietari yhteen suuntaan oli kahdelta 78 euroa eli varsin halpa. Yllämainitusta liikenneviraston ratakorjailusta johtuen emme päässeet pois junalla Pietarista, koska Allegron paikat oli myyty loppuun kolmena peräkkäisenä päivänä eikä VR halunnut tuplata kapasiteettia, koska Suomen puolella kyseisinä päivinä Kouvola-Helsinki -osuus liikuttiin linja-autoilla. Näin ollen jouduimme tulemaan takaisin laivalla, mikä nosti huomattavasti kustannuksia ja pidensi reissua yhdellä päivällä. Iso kiitos Lähtöportti -blogin Mikalle, joka otti autoni Tikkurilan asemalla muutamaksi päiväksi ja palautti sen minulle Länsisatamaan takaisin tullessani. Olisimme muuten liikkuneet Tampereelta reissun junalla kokonaisuudessaan, mutta lastenhoidon vuoksi piti päästä hakemaan muksut nopeasti rautatieyhteyden ulottumattomista maaseudulta. Elämyspisteet Pietarin reissulle rataverkon korjauksista huolimatta 5/5.
Jalkapallon MM-kisojen aikaan ottelulipun haltijat eivät tarvinneet Venäjälle viisumia. Voi kuinka se olisi helppoa matkustaa Pietariin lyhyelläkin varoitusajalla, jos viisumivapaus toteutuisi tulevaisuudessa raideliikenteelle.
Allegrolla pääsee nopeasti Pietariin.
Rajamuodollisuudet hoituvat jo matkan aikana jouheasti.
VR:n asiakaslehti oli mukavaa luettavaa.
Jalkapallon MM-kisat oli huomioitu Allegron ravintolavaunun sisustuksessa.
Jalkapallon MM-kisat ja Pietari ovat molemmat elämyksiä.
Yöjunalla auton kanssa Lappiin
Kesäloman avausreissu suuntautui vanhimpien poikieni kanssa Lappiin aktiivilomailemaan. Koska itse vastasin käytännössä koko matkan ajamisesta, niin en halunnut ajaa molempiin suuntiin. Hetken aikaa asiaa pohdittuani huomasin Tampereelta Rovaniemelle menevän yöjunan olevan erinomainen vaihtoehto, koska siihen sai auton mukaan. Kello 20:20 Tampereella auto junaan ja aamulla kello 7:13 oltiin virkeinä Rovaniemellä aloittamaan Lapin kierros. Puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen edessä oli jo Pyhä-Luoston kansallispuistossa reissun ensimmäinen patikointiretki.
Lapin yöjunaan auto oli ajettava Tampereella kello 20:20 – 20:50 välillä tai vaihtoehtoisesti VR:n henkilökunta ajaa auton junaan. Itse juna lähti liikkeelle klo 22:11, joten tähän vaunujen siirtoon ym. käytettävälle ajalle on keksittävä jotakin. Me kävimme iltapalalla lähiravintolassa ja katselimme jalkapallon MM-kisojen alkulohkon ottelua televisiosta.
Kun menimme junaan, vastassa odotti siisti ja viihtyisä hytti omalla wc:lle. Tai itse asiassa kaksi, sillä pojille oli oma kahden hengen hytti ja minulle yksinään toinen samanlainen. Pojat lukivat hetken aikaa kirjaa ja pelaisivat kännykällä, minä puolestani katselin jalkapalloa kännykän kautta. Nyky-Suomessa netti toimii erinomaisesti ja lähetys ei juurikaan pätkinyt VR:n ilmaisen langattoman verkon kautta peliä katsellessa.
Kävin vielä pikaisesti ihmettelemässä ravintolavaunun tunnelmaa, joka oli varsin hiljainen tällä kerralla. Edellisen kerran, kun tulin Oulusta työreissulta junalla, olin varannut istumapaikan ravintolavaunun yläosasta, niin silloin meno oli kuin ruotsinlaivalla. Nyt viikolla Lappiin oli matkalla rauhallisia lomailijoita.
Mitä maksoi: 361 euroa kolmelta hengeltä kahdessa kahden hengen hytissä omalla WC:llä sisältäen normaalikokoisen henkilöauton junassa. Kun tällä säästi yhden lomapäivän perillä eikä tullut automatkan diesel- eikä ruokakustannuksia, niin pidän hintaa sellaisena, että tulen toistekin hyödyntämään tätä mahdollisuutta. Päädyin viimeistään tähän siinä vaiheessa, kun ajelin tuhannen kilometriä pohjoisesta paluupäivänä kotiin kolmella pysähdyksellä. Elämyspisteet Lapin reissulle ja yöjunalle 5/5.
Mikäli et liiku autolla, niin Lappiin pääsee yöjunalla edullisimmillaan 49 euron makuupaikalla.
Auto junaan ja matka kohti pohjoista voi alkaa.
Oma sänky odotti makuuhytissä vesipullon kera.
Onnistuuhan se jalkapallon katselu näinkin.
Makuuhytissä oli myös oma vessa.
Seinäjoen kohdalla oli jo ravintolavaunussa hiljaista.
Omakuva lakeuksilla.
Rovaniemellä autovaunut irrotettiin junasta ja siirrettiin purkulaiturille.
Parin tunnin päästä oli jo ensimmäinen patikointiretki menossa.
Päiväseikkailu Veturimuseoon Toijalaan
Nuorimmaisen nappulan kanssa tarvittiin päiväohjelmaa kesämaanantaille. Mietin mitä sitä tekisi, kunnes tuli mieleen käynti Toijalan veturimuseossa. Itse en ollut siellä vielä käynyt, joten se kuulosti sitäkin kautta houkuttelevalta. Luonnollisesti kulkuneuvoksi valittiin juna päiväseikkailun teeman mukaisesti.
Matkalippuja varatessa itselle selvisi se, että kolmevuotias ei tarvitse vielä omaa lippua. Näin ollen menopaluu meiltä kahdelta maksoi vain 12 euroa, jota pidän varsin kohtuullisena hintana tunti ennen retkelle lähtöä. Paikat junamatkoille varasin lasten leikkipaikan vierestä. Pienten lasten kanssa matkat menevät nopeasti, kun lapset tykkäävät olla leikkipaikassa. Tampere-Toijala -välillä ei tosin muutenkaan tekemisen puute ehdi yllättämään, kun matkan kesto on vain reilut parikymmentä minuuttia.
Toijalan aseman vieressä sijaitseva Veturimuseo oli sijainniltaan erinomainen, kun kävellen sinne pienen miehen kanssa ei kestänyt kuin reilut viisi minuuttia. Itse Veturimuseo oli varsin mielenkiintoinen omasta mielestäni, mutta poikaa kiinnosti lähinnä Brion leikkijunanrata. Poitsun leikkiessä ehdin itse tutkia hieman enemmän esillä olleita vetureita, mutta hieman liian hätäisesti. Museorakennus on luonteeltaan sellainen, että oli varmistettava pojan pysyminen leikkijunanradan vieressä eikä isojen höyryvetureiden rasvamontussa. Veikkaan, että muutaman vuoden päästä teemme uudestaan samanlaisen retken samalla kokoonpanolla – silloin saattaa jo oikeatkin veturit kiinnostaa poikaa enemmän leikkijunien sijasta.
Mitä maksoi: 12 euroa menopaluu. Menomatkalla juna oli vartin myöhässä, paluumatka aikataulussa. Paluumatkalla söimme eväsrasian eväät junamatkan aikana, joten reissun kustannukset olivat kokonaisuudessaan varsin edulliset. Elämyspisteet Veturimuseon reissulle ohjelmanumeroineen 4/5.
Tampereen rautatieasemalla oli mielenkiintoinen taidenäyttely.
Junamatka sujuu nopeasti leikkipaikalla.
Toijalan Veturimuseo sijaitsee juna-aseman vieressä.
Ennen vanhaan on leikitty omilla pöytäpaikoilla.
Isot höyryveturit ovat aina upeita näkyjä.
Pieni resiinamies.
Veturimiehet heiluttaa.
Paluumatka voi alkaa.
Paluumatkalla oli aikaa katsella maisemiakin.
Junalla Turun satamaan vs Helsinkiin kaupunkilomalle
Kesälomaa olisi vielä pari viikkoa jäljellä. Turusta olisi mukava lähteä miniristeilylle ja mennä satamaan junalla, mutta Tampereelta junavuorot eivät osu kummankaan laivayhtiön aikoihin kovin jouhevasti. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee tälle reissulle kyllä auto, sillä muksujen kanssa ei odotella paria tuntia kyllä perillä.
Sitä vastoin puolison aloittaessa työt aikaisemmin, niin ajattelin tehdä vielä jonkun pienen kesälomareissun Helsinkiin. Lasten kanssa Helsingin reissulle juna on helpoin vaihtoehto, kun keskustasta keskustaan pääsee suoraan junalla ilman parkkimaksuja. Ajoissa varatessa saa liputkin edulliseen hintaan ja lasten leikkiessä junan leikkipaikalla saan itsekin rentoutua matka-ajan. Helsingissä riittää hyvin tekemistä niin päivän kuin kahden reissulle, joten se on lasten kanssa mukava kesäloman päätösreissu.
Lapset nauttivat junamatkoista ja itse pääsee rentoutumaan ajomatkojen sijasta.
Onko vähemmän tunnetut pikkukivimiehet sinulle tuttuja?
Junalla lomalle – tuttua vai ei?
Itsellä lomareissujen kulkuneuvoon vaikuttaa eniten se, millainen lomamatka on kyseessä. Näillä kolmella kesälomareissulla juna oli luonnollinen valinta, toisaalta sitten kesäinen Pohjanmaan kierros halutulla tavalla ei olisi junalla onnistunut. Euroopassa on helppo liikkua junalla keskustoista keskustoihin, mutta vuokra-auto toimii taas erinomaisesti pienemmillä paikkakunnilla liikkuessa. Eli tilanteen mukaan mennään, mikä kulkuneuvo valitaan lomareissulle niin kotimaassa kuin ulkomailla.
Miten sinä, oletko lomaillut junalla Suomessa vai miten teet lomareissusi? Mikä on oma suosikkivälineesi kotimaanmatkailuun? Entäpä ulkomailla matkustaessa?
Kesäloma raiteilla,
-Kohteena maailma / Rami
* Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä VR:n kanssa.
