Koskenlasku Kuusamossa sopii kaikenikäisille
Kuusamon koskenlaskulla on lähes sadan vuoden perinteet. 1930-luvulta lähtien matkailijat ovat päässeet nauttimaan Kitkajoen kuohuista perhereitillä ja koskenlaskijayrittäjien taitojen karttuessa jo vuosikymmeniä myös villistä reitistä. Tänä päivänä onkin erilaisia vaihtoehtoja nauttia Kitkajoen koskista ja monelle koskenlasku Kuusamossa onkin loman kohokohta. Nuorimmillaan koskille pääsee jo viisivuotiaana, mutta villeille koskille laskiessa täytyy olla täysi-ikäinen. Riippumatta reitistä, takuuvarmasti kastuu ja hauskaa on!
* Kaupallinen yhteistyö Stella Polaris Adventures ja Ruka-Kuusamo matkailun ry:n kanssa.
Koskenlasku Kuusamossa Stella Polaris Adventuresin kanssa on varsin suositeltavaa aktiivilomailua.
Varttitunnissa huippumelojaksi
Stella Polaris Adventures on Suomen vanhin koskenlaskuyritys ja se toimii jo osin viidennessä sukupolvessa. Yritys on saanut alkunsa 1920-luvulla, kun tie ja linja-autoyhteys tuli Käylän kylään. Sen jälkeen Oulangan kansallispuiston maisemat olivat saavutettavissa joko kärryillä, hevosella tai jokea pitkin.
Stella Polaris Adventuresin nykyisen yrittäjän Marko Mustosen isoisoisä Iikka Mustonen aloitti puuveneellä kuljetukset Käylästä Juumaan. Koskien kohdalla asiakkaat kävelivät ja henkilökunta (soutaja ja perämies) laski kosket – asiakkaat eivät tästä ymmärtävästi tykänneet, koska laskeminen näytti hauskalta touhulta. Isoimpia koskia ei Iikkakaan uskaltanut laskea, vaan veneet uitettiin. Pikkuhiljaa asiakkaita otettiin helpompiin koskiin kyytiin ja ennen sotia taidot oli karttuneet siten, että kaikki kosket pystyttiin laskemaan.
Kun kosket oli laskettu Juumaan saakka, niin soutaja ja perämies lähti viemään veneitä takaisin kohti Käylää. Veneet soudettiin ylävirtaan ja pahimmissa paikoissa veneet työnnettiin pitkällä tikulla toisen vetäessä pitkällä köydellä nokasta.
1980-luvulle saakka Kitkajoen kuohut laskettiin puuveneillä. Sen jälkeen on siirrytty kumiveneisiin ja vuonna 1995 on laskettu viimeinen kaupallinen lasku puuveneellä näytösmielessä. Vuosikymmeniä isät ovat opettaneet poikiaan kumiveneiden kapteeniksi, mutta nykyään pirää hankkia virallinen sertifikaatti ennen kuin pääsee asiakkaita kuljettamaan.
1930 Käylässä kävi 1500 turistia, joista 23 oli laskenut perhereitin. Nykyään Stella Polaris Adventuresilla on 3000 laskijaa vuodessa, jolla se on Suomen suurin koskenlaskuyritys. Stella Polaris Adventuresin toimisto on Juumassa Pienen Karhunkierroksen lähtöpaikan vieressä.
Ennen jokaista koskenlaskuretkeä käydään läpi koskenlaskun perusteet ja turvallisuusohjeet. “Varttitunnissa huippumelojaksi” on Stella Polaris Adventuresin motto eli kapteenin ohjeita noudattamalla saa itselleen varsin elämyksellisen retken Kuusamon koskissa.
Stella Polaris Adventuresin toimisto on Pienen Karhunkierroksen parkkipaikan vieressä.
Varusteita hakiessa voi ihailla 60-luvun koskenlaskumainosta ja sen aikakauden kelluntaliivejä.
Koskenlasku Kuusamossa: neljä eri reittivaihtoehtoa
Kuusamossa on erilaisia vaihtoehtoja nauttia koskenlaskusta. Villi reitti on kaikista vauhdikkain ja sille osallistumiseen vaaditaankin 18 vuoden ikäraja. Perhereitti on puolestaan kaikista suosituin, ja siihen voi ottaa osaa jo viisivuotiaasta lähtien. Lisäksi tarjolla on leppoisa pidempi laskettelu luonnonystävän koskenlaskureittinä Venäjän rajalle, josta kumiveneet käydään hakemassa takaisin lähtöruutuun. Neljäntenä vaihtoehtona on villin reitin ja luonnonystävän koskenlaskureitin yhdistelmä. Itse olen osallistunut vuosien saatossa kaikilla neljälle reitillä ja jokaisessa on omat hyvät puolensa.
Riippumatta reitistä, kaikki alkavat ensiksi varustejaolla.
Perhereitti Käylä-Juuma
Perhereitti Käylästä Juumaan on suosituin koskenlaskureitti Kuusamossa. Stella Polaris Adventuresin tiloissa aloitetaan retki varustejaolla, jonka jälkeen siirrytään minibusseilla Käylään. Sieltä lähdetään opastuksen jälkeen kaiken kaikkiaan 14 kilometriä pitkälle reitille, jossa on vaikeusasteeltaan I-III luokan koskia.
Koskiluokitukset menevät siten, että seuraava taso on aina tuplat edellisestä. Eli kakkostason koski on kaksi kertaa niin vaikea kuin ykkösluokan koski. Mitä isompi koskiluokitus siis kysymyksessä, niin se tuo kapteenille lisää vaikeutta ja asiakkaalle hauskuutta.
Perhereitillä välillä siirtymiä hieman melotaan, mutta pääasiassa mennään moottorien matkassa koskiosuuksia lukuun ottamatta. Maisemat tällä reitillä on todella kauniita ja niitä onkin mukava ihailla koskiosuuksien ulkopuolella.
Retken aikana kuulee mielenkiintoisia tarinoita alueen luonnosta ja elämästä ylipäätään Kuusamossa. Yksi hauska yksityiskohta oli pari oranssiasuista kalastajaa, joista kapteeni tuumasi heti, että nuo eivät kaloja tule saamaan. Oranssi väri pomppaa kuulemma heti kaloille silmään, koska se on luonnoton näky näillä leveysasteilla.
Lapsille Perhereitti tarjoilee sopivasti jännitystä ja heidän analysointiansa koskien laskujen jälkeen oli ilo kuunnella. Kun kaikki vielä kastuivatkin kunnolla, niin olihan se erinomainen kokemus muksuille. Puolisonkin mielestä vauhtia oli ihan riittävästi, joskin hänelle olisi hieman rajumpi meno kelvannut. Reitin miinusosuus on pitkä matka viimeisen kosken jälkeen lähtöpaikkaan, mikäli säät ei suosi retkipäivänä. Sadeasu oli tarpeen, sillä sen verran kylmä viima sateisella säällä oli. Toisaalta aurinkoisella säällä olisikin ollut varmasti aivan erilainen fiilis, sillä silloin maisematkin olisi päässyt oikeuksiinsa.
Kaiken kaikkiaan Perhereitti oli varsin kiva, sillä lapset pääsevät kokemaan jotakin sellaista, mitä eivät oikein muualla Suomessa pääse kokemaan.
Käylän lähtöpisteessä purettiin kumiveneet ja käytiin samalla turvallisuusohjeet retkelle.
Suosituimmalle Perhereitille lähti samaan aikaan neljä venekuntaa.
Kapteeni Marko Mustosen miehistö valmiina valloittamaan kosket.
Koskien välissä ihailimme Kuusamon upeaa luontoa vesiltä käsin.
Pieni sade ei haitannut, tässä touhussa kastuisi muutenkin.
Opimme reitillä myös sen, että koskea pienempi virtaus on niva.
Kuten ilmeistä näkee, niin hauskaa oli!
Villi Reitti K18
Adrenaliinista nauttiville Villi reitti on se kaikista kiehtovin vaihtoehto ja koskenlaskureittien kuningas Suomessa. Itse olen laskenut ne kolmesti ja jokainen kerta on ollut yhtä ikimuistoinen. Tällä reitillä on todellista vauhdin hurmaa ja meloa saa ihan tosissaan. Toisaalta reitille voi osallistua kaikki täysi-ikäiset ja ottaa sen omalta osaltaan rennommin. Viimeksi meidän venekunnassamme kahdeksasta asiakkaasta kuusi keskittyi melomiseen ja kaksi nautti osin melat ilmassa vauhdin hurmasta – kapteeni tietysti lisäksi hoiti ohjeistamisen ja ohjaamisen.
Stella Polaris Adventuresin Villi reitti alkaa varustejaon jälkeen parin sadan metrin kävelyllä Niskakosken suulle. Kumiveneet työnnetään vesille, jonka jälkeen alkaa “vartissa mestarimelojaksi” -oppitunti. Kun kaikki on valmista, niin on aika lähteä kohti kuohuja. Villin reitin koskiluokitukset ovat II-IV.
Muutaman rivakan vedon jälkeen onkin heti vuorossa ensimmäinen koski eli toisen tason Niskakoski. Se onkin monelle Pienen Karhunkierroksen kävijälle tuttu, sillä se ylitetään riippusiltaa pitkin heti kierroksen alussa. Usein Niskakosken riippusillalla onkin katsojia ihmettelemässä koskenlaskijoita, mutta kumiveneessä ei ehdi ihailemaan riippusillalla olijoita. Nimittäin Niskakoski on heti vauhdikas kokemus ja sen lopuksi oli sen verran iso pudotus – että jokainen kumiveneestämme oli heti läpimärkänä. Loistava startti retkelle!
Niskakosken jälkeen jäimme katsomaan kahden muun Stella Polaris Adventuresin kumiveneen laskuja Niskakoskessa. Normaalisti tämän jälkeen olisi ollut pieni melontaurakka seuraavalle koskelle, mutta tällä kerralla menimme sinne perämoottorilla. Nimittäin iltapäivän Villi koski -reitin jälkeen oli ohjelmassa vielä retki Venäjän rajalle, niin oli yhdessä kumiveneessä perämoottori apurina matkassa. Hyödynsimme hevosvoimia ja kaikki kolme venettä meni hinauksessa Myllykoskelle.
Kapteenit tekivät päätöksen, että kukaan ei käytä sadepukuja.
12 kilometrin Pienen Karhunkierroksen sijaan kävelyä kumiveneille on 200 metriä.
Villi Reitti lähtee Pienen Karhunkierroksen aloittavan Niskakosken riippusillan alta kohti kuohuja.
Niskakosken jälkeen odottelimme kahta muuta kumivenemiehistöä…
… ja jatkoimme hinauksessa kohti Myllykoskea.
Myllykoski – paras paikka katsoa kumiveneitä rannalta
Myllykoski on yksi Kuusamon kuvatuimpia maisemia. Upean vanhan myllyn vieressä kuohuva koski on myöskin Villi reitin omanlainen kohokohta, sillä katsojia on takuuvarmasti aina paikalla. Se on kolmannen luokan koskena edellistä Niskakoskea jo selvästi vauhdikkaampi ja siten tietysti tuplaten hurjempi.
Voiko kumiveneestä pudota – kyllä voi! Ja mitä sitten, kun joku putoaa koskeen?
Tällä kerralla katsojat saivatkin toden teolla ihmeteltävää, kun ensimmäisestä venekunnasta yksi nuorempi neito liittyi Myllykosken uimareihin – oli kuulemma hurjan näköinen näky vierestä katsottuna ja samaa voi sanoa sata metriä kauempaa omasta veneestä nähtynä. Onneksi näitä tilanteita varten turvaohjeet niin putoajalle kuin veneessä oleville on käyty läpi ennen retken alkua ja tälläkään kertaa ei putoajalle tullut muuta kuin yksi muisto lisää retkestä. Virta vei hujauksessa alas koskiosuuden ja muu venekunta kävi nappaamassa putoajan kyytiin.
Lienee turha mainita erikseen, että kaikki ovat kiinnittäneet turvavyönsä.
-Henri Mustonen, 5. polven koskenlaskija
Kun oli meidän aikamme lähteä koskille, niin kapteenimme kertoi osuvalla vertauksella, että onhan kaikki kiinnittäneet jalkansa kumiveneeseen kunnolla. Nimittäin tämä koskeen pudonnut ei ollut ja se onkin oikeastaan se ainoa syy, millä muutama osallistuja vuosittain koskeen putoaa. Vuositasolla Stella Polaris Adventuresin 3000 koskenlaskijasta ei välttämättä edes kukaan putoa koskiin, joskin yleensä joka vuosi joku jossain kohtaan. Omienkin kokemusten mukaan omassa toiminnassa kannattaa keskittyä siihen, että jalat ovat kunnolla kiinni!
Myllykoski tarjosi tälläkin kerralla kunnon tyrskyt ja jokainen laskukerta on ollut erilainen. Tällä kerralla (video laskusta alla) tuntui siltä, että korkealla ollut vesi teki laskusta normaaliakin märemmän kokemuksen ja otimme oikein kunnon tyrskyt vastaan suoraan kumiveneeseen. Kokemuksena se oli paljon miellyttävämpi kuin edellinen kerta, jolloin laskimme Myllykosken hieman hallitsemattomasti takaperin. Kaikkea siis voi sattua ja se tekee koskenlaskusta Kuusamossa kiehtovaa.
Myllykosken jälkeen kävimme kyselemässä kuulumiset ja varmistamassa pudonneen venekunnan tilanteen. Kun kaikki oli hyvin, niin jatkoimme neljännen luokan Aallokkokoskeen. Se olikin sitten sitä totaalista adrenaliinitykistä usean sadan metrin matkan ajalta, jonka jälkeen rantauduimme kumiveneellä ennen Jyrävän putouksen “elämän lankaa”. Nimittäin kumiveneet pudotetaan tyhjänä Jyrävän putoukseen, jonka jälkeen ne haetaan uimalla takaisin rannalle.
Kun kaikki kumiveneet olivat kasassa, jatkoimme matkaa virran vieminä vielä muutaman kilometrin eteenpäin mm. Kalliosaarta ihaillen. Lopulta rantauduimmme ja palasimme pienen kävelyn jälkeen pikkubussilla lähtöpaikkaan. Omalla retkikunnalla tietysti matkan aikana käytiin läpi tapahtumia ja kyseltiin tietysti myös, miten koskeen pudonnut oli omalta kohdaltaan retken kokenut.
- Koskenlasku Villi Reitti K-18 by Stella Polaris Adventures
Jyrävän jälkeen Villi Reitti jatkuu leppoisasti kohti Vattumutkaa.
Mikäs se oli maisemista nautiskellessa.
Villin Reitin loppuun on tarjolla pieni porrasnousu palauttavana liikuntana ennen taksikuljetusta lähtöpaikkaan.
Luonnonystävän koskenlaskureitti
Luonnonystävän koskenlaskureitti kestää 4 h ja se soveltuu koko perheelle alaikärajan ollessa 5 vuotta. Varusteiden vaihdon jälkeen retki alkaa autokuljetuksella Kitkajoen varrelle Vattumutkaan, jossa koskenlaskukoulutuksen jälkeen siirrytään kumilauttaan.
Kitkajoen alaosa kulkee Oulangan kansallispuiston upeiden maisemien läpi ja lapsille soveltuvana tarjoaa uuden vaihtoehdon perinteiselle perhereitille. Koskenlasku päättyy Oulankajoen Huotinniemeen lähelle Venäjän rajaa, josta autokuljetus takaisin Juumaan aloituspaikalle. Luonnonystävän koskenlaskureitin koskiluokitukset ovat I-II.
- Luonnonystävän koskenlaskureitti by Stella Polaris Adventures
Luonnonystävän koskenlaskureitti lähtee siitä, minne Villi Reitti loppuu.
Koskenlasku Pitkä Reitti K-18
Koskenlaskun Pitkä Reitti yhdistää Villit kosket ja luonnonystävän koskenlaskureitin. Itse olen osallistunut Pitkälle reitille aikoinani siten, että laskin Villit kosket alkuun ja silloin vielä alaikäiset poikani liittyivät matkaan villien koskien jälkeen. Varsin monipuolinen kokonaisuus sellaiselle, joka haluaa kokea villien koskien vauhdin ja nauttia loppumatkan mahtavista maisemista rauhallisemmin katseltuna.
- Koskenlasku Pitkä Reitti K-18 by Stella Polaris Adventures
Pitkä reitti jatkuu Jyrävän alta kohti Venäjän rajaa. Itse Jyrävää ei lasketa, vaan kumiveneet lasketaan tyhjänä sen läpi.
Viisi vinkkiä koskenlaskuun
Valitse porukalle sopivin reitti
Koskenlasku on parasta porukalla. Lapsille paras reitti on Perhereitti, samoin sellaisille aikuisille, jotka eivät niin kovasta menosta välitä. Sanoisin kuitenkin niin, että suurin osa aikuisista saa eniten irti Villistä reitistä. Uskaltaako sinne mennä? Kyllä uskaltaa, kunhan kipparin ohjeiden mukaan tamppaa jalat kunnolla kiinni!
Tamppaa jalat kunnolla kiinni äläkä tällä tavalla kuin naapurilla…
… ja kuuntele kapteeni Henri Mustosen ohjeet huolella, niin saat nautinnollisen reissun kumiveneessä.
Perhereitillä on yhdessä kokemisen riemua.
Ota vaihtovaatteet mukaan
Vaikka osalle reiteistä on tarjolla sadeasu päästä varpaisiin, niin siitäkin huolimatta suurin osa koskenlaskijoista kastuu kalsareista lähtien. Siksi on erittäin tärkeää ottaa autoon vaihtovaatteet mukaan, jotta saa retken jälkeen kuivat vaatteet päälle. Mikään ei ole ikävämpää kuin huippureissun jälkeen olla kylmissään märissä vaatteissa kotimatkalla.
Villille Reitille kipparit tekivät päätöksen, että kukaan ei ota sadepukuja mukaan. Takuuvarma kastuminen on tuloksena joka tapauksessa, niin kevyillä vaatteilla kävely reitin lopuksi lämpöisessä säässä oli paljon mukavampaa kuin sadepuvussa. Ai niin, saappaissa oli parikymmentä senttiä vettä ja pari ahventa…
Niinhän sitä luulisi, että näillä varusteilla Perhereitillä ei kastuisi.
Isä ja tytär Perhereitin jäljiltä – takuuvarmaa kastumista kokosadepuvusta huolimatta.
Villi Reitti on hyvä tyhjentää saappaista ennen siirtymistä pikkubussilla lähtöpaikkaan.
Jätä kännykkä ja auton avaimet maihin
Itse olen kokenut Suomessa kuusi kertaa koskenlaskun, ja kaksi kertaa olen kastellut kännykän kuivapussista huolimatta. Ensimmäisellä kerralla kymmenen sekuntia Kitkajoen pohjassa riitti siihen, että parin päivän jälkeen kännykkä oli toimintakyvytön. Viimeksi Villillä reitillä kumivene otti sellaisen pompun, että kuivapussin sulku kierähti kolme kertaa ympäri. Viisi senttiä pussissa vettä ja pienehkö paniikki kenties menetetyistä kuvista – onneksi kännykän nahkakotelo imi vedet ja ennen Aallokkokoskea olin saanut kännykän uusiksi suojattua. Mitä opimme tästä – otanko seuraavalla kerralla kännykän mukaan? Tottakai! 😀
Koskenlaskussa kastuu takuuvarmasti eikä kuivapussikaan aina pelasta arvotavaroita.
Aurinkolasit voittavat silmälasit
Mikäli sinun on mahdollista laskea koskia ilman silmälaseja, niin tee se. Piilolinssit voittavat koskenlaskussa aina silmälasit 100-0. Varsinkin perhereitillä ja Luonnonystävän koskenlaskunreitillä ollaan pitkiä aikoja “hiljaisessa vauhdissa”, jolloin sateisella säällä kastuvat silmälasit ovat varsin ikävät. Aurinkolasit sitä vastoin ovat hiljaisessa vauhdissa helppo ottaa sivuun, jos niille ei ole tarvetta. Jos kuitenkin joudut käyttämään silmälaseja, niin laita kypärän alle lippalakki – se suojaa silmälaseja sateella hiljaisessa matkavauhdissa.
Aurinkolasit toimii kirkkaalla ilmalla mainiosti.
Yhdistä Villi Reitti ja Pieni Karhunkierros
Loppuun ässä hiasta. Koska Juumasta lähdetään Villille Reitille, niin samana päivänä ehtii hyvin patikoimaan vierestä lähtevän 12 kilometriä pitkän Pienen karhunkierroksen. Samalla tulee fiilisteltyä kohdat, missä on laskettu koskia: Niskakoski, Myllykoski, Aallokkokoski, Heinäkoski ja Vattumutka saa aivan uudenlaiset piirteet, kun tietää niistä laskeneen kumiveneellä. Sekä tietysti Jyrävä, jonka läpi tosin kumiveneet tiputetaan ilman miehistöä.
Yhdistimme Pienen Karhunkierroksen Villille Reitille itse siten, että patikoimme ensiksi Pienen Karhunkierroksen perheiden kanssa rauhalliseen tahtiin. Lähdimme viimeiseltä taukomatkalta kohti koskenlaskun aloitusta etukäteen, ja muut tulivat ihailemaan meidän suoritustamme Myllykoskelle. Kieltämättä jäimme kakkoseksi, sillä koskeen pudonnut meloja oli piirtynyt vielä paremmin muun perheen mieleen.
Myllykosken kohdalla näimme sopivasti aamun Villi Reitti koskenlaskijat.
Aallokkokoski näkyy korkeuksista Pienellä Karhunkierroksella.
Summa summarum: Stella Polaris Adventures on Suomen vanhin koskenlaskuyritys ja sen ammattitaitoiset kapteenit toimivat jo viidennessä sukupolvessa. Reittivaihtoehdot ovat varsin monipuolisia ja niistä kannattaa valita itselleen sopivin. Itse olen tykännyt kaikista reiteistä todella paljon, mutta luonnollisesti Villi Reitti on aina itselle ollut se kiehtovin. Sanoisinkin, että parasta mitä Ruka-Kuusamon aktiivilomilla olen vuosien saatossa kokenut!
Koskenlaskua ja maisemia,
-Kohteena maailma / Rami
* Kaupallinen yhteistyö Stella Polaris Adventures ja Ruka-Kuusamo matkailun ry:n kanssa.
P.S. Lue myös Sanna Walleniuksen kokemukset ja fiilistelyt Kuusamon koskenlaskusta.
Lue Lisää Ruka-Kuusamosta:
- Kuusamon parhaat luontonähtävyydet ja retkikohteet by Kohteena maailma
- Maastopyöräily Kuusamossa nuorentaa parikymmentä vuotta by Kohteena maailma
- Hotelli RukaVillage – keskeisin majoitus Rukalla by Kohteena maailma
- Top10 tekemistä Rukalla talvella by Kohteena maailma
