Riisitunturin kansallispuisto – yksi Suomen kauneimmista luontokohteista

Posion kunnassa sijaitseva Riisitunturin kansallispuisto on Suomen valokuvauksellisimpia kohteita niin talven paukkupakkasilla kuin keväthangilla. Lumipeitteiset tuulen tuivertamat puut ja auringosta kimalteleva hanki tarjoaa upeita maisemia lyhyelläkin patikkaretkellä. Lähistöllä sijaitsevasta Rukan laskettelukeskuksesta ajaa kolmisen varttia Riisitunturin kansallispuiston parkkipaikalle, josta on suuntaansa 1,7 kilometrin polku Riisitunturin huipulle. Hyvin merkityllä polulla pääsee liikkumaan joko vaelluskengillä (säävaraus) tai sen lähituntumassa lumikengillä tai karvapohjasuksilla. Riippumatta siitä minkä liikkumismuodon valitsee, kannattaa kamera ottaa matkaan mukaan.

Riisitunturin kansallispuisto - tunturimaisemaa kauneimmillaan.

Riisitunturin kansallispuisto – tunturimaisemaa kauneimmillaan.

Riisitunturin huiputus ilta-auringossa

Pääsiäisloman teemana oli itsellä aktiivilomailu Rukalla. Poikien kanssa olimme olleet jo päivällä useamman tunnin laskettelemassa, mutta itse kaipasin vielä liikuntaa. Kun playstation-sukupolvea en saanut houkuteltua enää ulkoilemaan, niin lähdin ajelemaan kohti Oulangan kansallispuistoa. Aika nopeasti tein kuitenkin päätöksen, että en menekään katsastamaan osaa matkasta pienestä karhunkierroksesta vaan suuntasin itselle aikaisemmin tuntemattomalle Riisitunturille. Valinta olikin varsin onnistunut ja itse asiassa Riisitunturin huiputuksesta innostuneena kiersin sitten pienen karhunkierroksen seuraavana iltapäivänä – mutta se onkin jo toinen tarina.

Auton nokka on käännetty kohti Riisitunturia, jonne matka taittui talvisissa olosuhteissa.

Auton nokka on käännetty kohti Riisitunturia, jonne matka taittui talvisissa olosuhteissa.

Lyhyin reitti Riisitunturin huipulle

Riisitunturin kansallispuiston parkkipaikalla oli selkeät kyltit kilometritietoineen vaihtoehtoisista reiteistä. Oma reittivalinta oli helppo suorittaa, sillä myöhäinen ajankohta tiesi sitä, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää patikoida 1,7 kilometrin reitti suoraan Riisitunturin huipulle. Tämä kuulosti omaan korvaan erinomaiselta, sillä aurinko oli laskeutumassa sopivasti siten, että maisemat ovat taatusti kauneimmillaan. Eikä ollut pelkoa siitä, että kukaan tulisi vastaan reitillä – tyhjä parkkipaikka tiesi sitä.

Reitti Riisitunturin huipulle oli selvästi viitoitettu, mikä alkumatkasta ei olisi ollut edes tarpeellista. Nimittäin jos astui tamppaantuneelta polulta sivuun, upposi taatusti monta kymmentä senttimetriä lumihankeen. Vaelluskengät olivat sinällään itsestään riittävät varusteet, mutta ilman housujen lumilukkoja lahkeissa olisi kyllä ollut tukalat oltavat matkalla. Talvisissa olosuhteissa kannattaa muutenkin olla varustuksen kanssa tarkkana siitä, että matkalla ei palellu. Samoin kannattaa muistaa laittaa kännykkä mahdollisimman lämpimään paikkaan ja asetuksien avulla muuttaa akun keston kuluminen mahdollisimman pieneksi. On sitten tarvittaessa akkua jäljellä, jos on kenttää tarjolla ja puhelinta hätätapauksessa tarvitsee. Varsinkin yksin liikkuessa varustukseen ja turvallisuuteen on kiinnitettävä huomiota normaaliakin enemmän.

Riisitunturin kansallispuisto

Riisitunturin kansallispuisto

Reitin varrella on riittävän usein selvät merkinnät, joskin talvella polkua seuraamalla ei niitä alkumatkasta tarvittu.

Reitin varrella on riittävän usein selvät merkinnät, joskin talvella polkua seuraamalla ei niitä alkumatkasta tarvittu.

Puhtaan luonnon tunnusmerkit.

Puhtaan luonnon tunnusmerkit.

Opastauluja luontopolulla

Usein Suomen kansallispuistoissa lyhyillä parkkipaikkojen lähellä olevilla reiteillä on ns. opastettuja luontopolkuja. Riisitunturin kansallispuisto ei tee tässä poikkeusta vaan sielläkin oli opastauluja luonnon ihmeiden tietoisuuden kasvattamiseksi. Yksi mielenkiintoisista asioista reitillä oli Tapion pöytä eli kuusi, joka pituuden sijasta kasvaakin leveyttä. Tällaisilla puilla oli merkittävä osuus muinaishistoriassa, jolloin metsän kuninkaalle eli Tapiolle uhrattiin tämänkaltaisten puiden äärellä pyyntikauden ensimmäinen saalis.

Opastaulut tuovat mukavasti lisäinformaatiota ympärillä olevasta luonnosta.

Opastaulut tuovat mukavasti lisäinformaatiota ympärillä olevasta luonnosta.

Tapion pöytä eli korkeuden sijaan leveyttä kasvava kuusi.

Tapion pöytä eli korkeuden sijaan leveyttä kasvava kuusi.

Kannatti pitää askeleet tiukasti tamppaantuneella polulla, sillä polun vieressä jalka sukelsi hankeen useamman kymmenen senttiä hetkessä.

Kannatti pitää askeleet tiukasti tamppaantuneella polulla, sillä polun vieressä jalka sukelsi hankeen useamman kymmenen senttiä hetkessä.

Metsäosuus alkaa vaihtumaan paljaaksi tunturiksi.

Metsäosuus alkaa vaihtumaan paljaaksi tunturiksi.

Metsäosuudesta tunturimaisemaan

“Metsäosuuden” loppumisen jälkeen alkoi nousu kohti Riisitunturin huippua. Tässä vaiheessa reittimerkit olivatkin jo tarpeen, sillä tuuli ja viima olivat pakkauttaneet lumet hankikantoon. Siellä täällä lunta oli kasaantunut johonkin kohtiin ja niissä saattoi näkyä jalanjälkiä. Käytännössä kuitenkin enemmän tai vähemmän jokainen aikaisempi patikoija oli valinnut omat linjansa kohti huippua. Siellä täällä näkyi myös suksien jälkiä, joista varsinkin paksummat karvapohjasukset olisivat olleet erinomaiset kulkuvälineet tällaiseen maastoon.

Metsäosuuden vaihtuessa aukeaksi tunturiksi, muuttui patikointikin astetta upeammaksi. Nimittäin ilta-aurinko toi maisemaan omat vivahteensa luomalla pitkiä varjoa lumihangen kimaltaessa kauneimmillaan. Samalla matkavauhti hidastui huomattavasti ja patikointi alkoi näyttää paikallaan pyörimiseltä kameran kanssa.

Huippu lähenee ja maisemat paranee...

Huippu lähenee ja maisemat paranee…

Ei ihme, että valokuvaus kiinnosti ja digitaalinen filmi lauloi.

Ei ihme, että valokuvaus kiinnosti ja digitaalinen filmi lauloi.

Riisitunturin huipulla

Riisitunturin huipulta näki pitkälle jokaiseen suuntaan. Siellä oli mukava nauttia maisemista ja valokuvauksesta jonkun aikaa. Tykkylumiset puut ovat upea näky eikä ihme, että monet valokuvaajat käyvät täällä kerta toisensa jälkeen. Tosin näin keväällä tykkylumet olivat jo suurilta osin sulaneet eli sinänsä varsinaisesta talvimaisemasta ei enää ollut kysymys. Onkin helppo todeta, että olisipa upea nähdä tämä maisema revontulien loisteessa talven paukkupakkasilla. Siinä yksi merkintä loputtomalle bucket-listalle.

Riisitunturin huipulla olisi ollut mukava viettää aikaa auringonlaskuun saakka, mutta en halunnut patikoida pimeässä takaisin autolle. Aika nopeasti nimittäin ilta pimeni huomattavasti ja valokuviakaan ei juuri tullut otettua samaa reittiä patikoidessa takaisin päin. Kaiken kaikkiaan kuitenkin varsin onnistunut ex-tempore reissu tuli Riisitunturin huipun valloitukseen tehtyä. Ei voi muuta kuin suositella Riisitunturin kansallispuistoa luonnon ja valokuvauksen ystäville!

Patikoijan omakuva Riisitunturin huipulla.

Patikoijan omakuva Riisitunturin huipulla.

Riisitunturin huipulta erkanee merkityt reitit useampaan suuntaan.

Riisitunturin huipulta erkanee merkityt reitit useampaan suuntaan.

Ihana rauhallisuus.

Ihana rauhallisuus.

Paluumatka voi alkaa.

Paluumatka voi alkaa.

Paluumatkalla Rukalle auringonlasku osui Kitkajoen ylityksen kohdalle. Eli tuli se auringonlaskukin nähtyä, eikä tämäkään ollut hullumpi paikka sille!

Paluumatkalla Rukalle auringonlasku osui Kitkajoen ylityksen kohdalle. Eli tuli se auringonlaskukin nähtyä, eikä tämäkään ollut hullumpi paikka sille!

Vaellusta ja valokuvausta,
-Kohteena maailma / Rami

Lisää luettavaa:

Jos oli kaunista keväällä, niin mites talvella? Käy katsomassa upeita kuvia lisää Revontulia -blogista copyright Liisa Peltonen

Jos oli kaunista keväällä, niin mites talvella? Käy katsomassa upeita kuvia lisää Revontulia -blogista copyright Liisa Peltonen