Monelle kaupungille toimii dekkarikirjasarjat erinomaisina matkailun markkinointikanavina, ja monet lukijatkin haluavat käydä tutustumassa suosikkikirjasarjansa päähenkilön asuinpiiriin ja tapahtumapaikkoihin. Osassa kaupungeissa ovat dekkarit (ja tv-sarjat) tuotteistettu erilaisten kiertoajeluiden ja kävelyiden suhteen, mikä saattaa olla ihan mukavakin tapa tutustua kohteeseen. Itseä ei sinänsä kiinnosta mennä kirjojen jalanjäljillä mihinkään, mutta on kiva lukea erilaisista kaupungeista ja tutustua sitä kautta kaupunkien vähemmänkin tunnettuihin paikkoihin.

Seuraavassa kymmenen kaupunkia, joihin voi tutustua dekkarisarjojen kautta.

Komisario Koskisen Tampere. Rakkaan kotikaupunkini arkinen sankari on komisario Sakari Koskinen, jonka työpaikka Tampereen pääpoliisiasema on sadan metrin päässä omasta toimipisteestäni junanradan toisella puolella. Koskinen onkin oppinut tuntemaan eri paikkakunnille menevät junat kellon mukaan, mutta omaan huoneeseeni radan äänet eivät kantaudu yhtä selvästi.

Maanläheisen ja varsin realistisen poliisisarjan päähenkilöt ovat varsin realistisesti kuvattuja. Kirjasarjassa esiintyy niin tutut kuin vähemmän tuntemattomat Tampereen paikat lukijoiden iloksi. Itse olen lukenut koko Seppo Jokisen tuotannon lukuun ottamatta uusinta syksyllä ilmestynyttä “Kuolevaksi julistettu” -romaania, mutta sekin odottaa yöpöydällä seuraavana lukuvuoroaan. Kaiken kaikkiaan komisario Sakari Koskinen esiintyy kahdessakymmenessä kirjassa.

Komisario Koskiselle Tammerkoski on tuttu paikka.

Komisario Koskiselle Tammerkoski on tuttu paikka.

Kovaotteinen oslolaispoliisi Harry Hole, on norjalaisen Jo Nesbøn luomus. Siinä missä Seppo Jokisen komisario Koskinen on varsin helposti lähestyttävä tamperelaispoliisi arkisine ongelmineen, niin Harry Holen ongelmat onkin sitten potenssiin sata. Nesbo kuvaa hienosti Osloa ja ainakin Oslon oopperatalo on nähtävä pelkästään kirjasarjan kuvausten perusteella. Harry Holen edesottamukset ovat osittain aika raakaakin luettavaa, joten kaikista herkemmille sieluille ei välttämättä kovin mukavaa luettavaa.

Itse olen lukenut myös koko Nesbøn tuotannon lukuun ottamatta “Isänsä poika” -romaania, joka on lukuvuorossa hyllyssä seuraavana Seppo Jokisen romaanin jälkeen.

Harry Holelle tuttu Oslon Oopperatalo copyright jeepneyjinggoy.blogspot.com

Harry Holelle tuttu Oslon Oopperatalo copyright jeepneyjinggoy.blogspot.com

Komisariomiehiä on myös sympaattinen Kurt Wallander Ystadista. Juuri äskettäin menehtynyt ruotsalainen Henning Mankell kirjoitti paljon muitakin kirjoja kuin Kurt Wallenderista, mutta ne ovat hänen tunnetuimmat teoksensa. Kaiken kaikkiaan Kurt Wallander seikkailee yhdessätoista kirjassa ja hänen tyttärensä Linda Wallender on lisäksi päähenkilö “Ennen routaa” romaanissa.

Itse olen lukenut Wallander -tuotannon lisäksi suurimman osan muistakin Mankellin kirjoista, joissa hän usein ottaa kantaa Ruotsin historian kipeimpiin aiheisiin. Kaiken kaikkiaan Mankellin tuotanto on varsin korkeatasoista.

Wallander-romaanit keskittyvät pieneen kaupunkiin Skånessa nimeltä Ystad, jonne voisi tehdä pienen ristiretken kerran elämässään. Ystad sijaitsee meren rannalla ja kaunis karu merenranta on usein kuvattuna kirjoissa. Monet suomalaiset ovat toki tutustunut Wallanderiin lukuisten elokuvien kautta, jotka kaikki on esitetty Suomessa jo moneen kertaan. Huomattavaa elokuvissa on se, että vain osa niistä perustuu suoraan tiettyihin kirjoihin.

Tukholma esiintyy esimerkiksi sekä edesmenneen Stieg Larssonin Millenium trilogiassa että Jens Lapiduksen rikosromaaneissa. Millenium-sarjan päähenkilö on reportteri Mikael Blomkvist, jonka Tukholmaan pääsee tutustumaan jopa kiertoajeluiden avulla. Larssonin sarja jäi kirjoittajan kuoleman johdosta pahasti kesken, mutta nyt syksyllä julkaistiin kirjailijan muistiinpanojen pohjalta sarjan neljäs itsenäinen osa nimeltään “Se mikä ei tapa”. Toki tämänkin teoksen aion lukea ja samalla nauttia Tukholmasta, mutta ennakko-odotukset eivät ole kovin korkealla itse kirjan suhteen.

Jens Lapidus on keskittynyt hieman poikkeavasti kirjoittamaan kirjansa siten, että pääosassa on rikolliset poliisien sijaan. Lapidus on kuvannut hyvin maahanmuuttajien ongelmia ja sitä kautta tullutta Jugoslavian peruja olevaa rikollisuutta Tukholman alamaailmassa. Kirjoissa liikutaan niin Stureplanilla kuin lähiöissä, missä Jorge ja kumppanit kurkottavat rahan kautta kohti parempaa elämää.

Kolmas erittäin mielenkiintoinen Tukholmaan ja sen lähialueille sijoittuva kirjasarja kertoo suomalaistaustaisen rikoskomisario Joona Linnan tutkimuksista, joka on salanimellä Lars Kepler kirjoittavan pariskunnan luomus. Keplerin kirjat on erittäin mielenkiintoista luettavaa dekkarien ystäville.

Pakko kai tässä yhteydessä on mainita vielä ainakin Liza Marklundin luoma rikostoimittaja Annika Bengtzon, vaikkakin itse en nosta Marklundia samalle viivalle muiden mainittujen kirjailijoiden kanssa. Mutta jos Tukholmasta haluaa lukea dekkarikirjoissa, niin siihen Marklund kyllä sopii varsin hyvin.

Tukholmassa tapahtuu niin kirjoissa kuin katukuvassa.

Tukholmassa tapahtuu niin kirjoissa kuin katukuvassa.

Donna Leon kuvaa Venetsiaa komisario Guido Brunetin kautta. Amerikkalainen Leon muutti Venetsiaan 80-luvulla ja hänen Brunetti-kirjojaan on käännetty usealle kielelle muttei italiaksi. Itsellä on Leonin tuotanto aika pitkälti lukematta, mutta olen muutaman sarjan ensimmäisistä kirjoista lukenut. Mikäli Venetsia kiinnostaa kaupunkina, niin erinomainen dekkarisarja sen suhteen.

Venetsian kanaalit tarjoaa yöaikaan oman jännityksensä Guido Brunetin kaupunkiin.

Venetsian kanaalit tarjoaa yöaikaan oman jännityksensä Guido Brunetin kaupunkiin.

Gotlantiin sijoittuvat Mari Jungstedtin kirjat, jossa seikkailevat päähenkilöinä komisario Anders Knutas ja journalisti Johan Berg. Jungstedt on yksi monista pohjoismaalaisen dekkarikirjallisuuden kärkinimistä, joka omalla osallaan on tuonut tunnetuksi pohjoismaalaista rikolliskirjallisuutta.

Toinen Gotlantiin sijoittuva kirjasarja on Anna Janssonin luoma rikosetsivä Maria Wern. Janssonin kirjoista on tehty myös televisioon elokuvia, joten Gotlantia voi ihailla myös liikkuvan kuvan välityksellä.

Kööpenhaminalainen murharyhmäetsivä Carl Mørck on Jussi Adler-Olsenin luoma hahmo selvittämään Kööpenhaminan ja Tanskan vaikeimpia rikoksia. Itse etsin uutta rikosdekkarisarjaa luettavaksi ja valintani kohdistui arvostelujen perusteella Alder-Olsenin kirjasarjaan. Aika näyttää, tuleeko Kööpenhamina ja Tanska hänen kirjojensa kautta entistä tutummaksi.

Kööpenhamina ja Nyhavn on tarinoita täynnä.

Kööpenhamina ja Nyhavn on tarinoita täynnä.

Ensi kesänä on ohjelmassa patikointireissu Norjaan, niin tuli katsottua löytyisikö Länsi-Norjasta kertovia dekkarisarjoja. Bergenistä kertoo Gunnar Staalesenin yksityisetsivä Varg Veum -sarja, jonka kolme osaa on käännetty Suomeksi. Kyseisen sarjan televisiota varten tuotettuja elokuvia on nähty myös Suomessa, mutta itselle sekä kirjat että elokuvat ovat täysin vieraita. Täytyy joka tapauksessa tutustua kyseiseen kirjasarjaan, sillä Bergen jos mikä on yksi maailman kauneimpia kaupunkeja. Ensi kesän reissulla tosin ei Bergenin lentokenttää lähemmäksi kaupunkia mennä, mutta alueelle sijoittuvia kirjoja on mukava kyllä lukea. Joku muu lukemani norjalaisdekkari sijoittui myös Bergeniin, mutta muisti pätkii nyt sen osalta.

Meri ja perinteiset puutalot tarjoavat Bergenissä oivan näyttämön kirjojen tapahtumille.

Meri ja perinteiset puutalot tarjoavat Bergenissä oivan näyttämön kirjojen tapahtumille.

Jussi Vares ja Suomen Turku. Moni suomalainen on nähnyt Vares-elokuvia, jotka perustuvat Reijo Mäen kirjoihin. Rehellisesti sanoen en muista lukeneeni yhtään Mäen romaania, mutta jokaisen Vares-elokuvan olen nähnyt. Jokaisella Turun reissulla olen käynyt Uudessa Apteekissa, jos näkisin Vareksesta edes vilauksen – ei ole vielä näkynyt, mutta jatkan perinnettä tästä eteenpäinkin. Reijo Mäen Vares on hyvä esimerkki siitä, että jotkut kirjasarjat ovat erittäin tuottoisia myös elokuvina ja tuovat Turulle mukavaa mainosta kerta toisensa jälkeen.

Föri ja Aurajoki kuuluu jokaiseen Varekseen.

Föri ja Aurajoki kuuluu jokaiseen Varekseen.

NYPD Blue ja Andy Sipowicz – Manhattanin 15. poliisipiiri tuo esiin New Yorkin varjoisat kadut ja pimeimmät puolet. Mitä tekemistä tällä on kirjallisuuden kanssa, niin vastaus on: ei mitään. Mainitaan kyseinen televisiosarja siitä esimerkkinä, että monet kaupungit saavat matkailua rakastavan ihmisen juonen lisäksi katsomaan mahtavia maisemia erityisellä innolla. Siinä missä Sinkkuelämää ja Frendit toivat New Yorkin kepeämmän puolen esiin, niin NYPD Blue toi synkempiä asioita erinomaisella näyttelijäkaartilla varustettuna.

Manhattanin 15. piirin alueella sattuu kaikenlaista niin arjessa kuin televisiossa.

Manhattanin 15. piirin alueella sattuu kaikenlaista niin arjessa kuin televisiossa.

Koska New York on New York, niin osaisitko suositella minulle sieltä kertovaa dekkarisarjaa käännettynä suomen kielelle? Entä tuleeko mieleen jostain muusta kaupungista kertovia dekkarikirjasarjoja, joihin kannattaisi tutustua?

Dekkarikirjasarjaterveisin,
Kohteena maailma / Rami

P.S. James Bond on ollut itsellä innoittajana avaruuskohteiden saralla. Myös monet elokuvissa nähdyt paikat ovat herättäneet mielenkiinnon ja niitä on tullut käytyä katsomassa reissuilla.