Tarinoita, kuvia ja elämyksiä maailmalta

Kohteena maailma -blogi täytti neljä (4) vuotta. Blogimaailmassa neljä vuotta vastaa samaa kuin reaalimaailmassa 40 vuotta. Siinä on synnytty, kompasteltu, tehty virheitä ja ponnistettu ylös tietämättä mikä minusta isona tulee. Rakkaudesta lajiin, ilman ihmeellisimpiä tavoitteita. Vaikka alussa niitä oli. Palataan siis ihan alkuun, miksi kirjoittaa matkablogia?

Vuosi 1996 & interweb

Vuonna 1996 olin nuori ja notkea – enää pelkkä ja.

Silloin internet oli uusi ja ihmeellinen – ja mikä tärkeintä, kaikkien bittinikkareiden oli perustettava omat kotisivut. Ongelmana oli se, että kukaan ei niitä lukenut, mutta älyttömän paljon aikaa niiden tekemisessä kului. Aivan sama kuin aloittavalla matkabloggaajalla – aikaa kuluu, mutta kukaan ei lue postauksia.

Yhtenä merkittävänä ideana oli kotisivuille työstää matkakertomuksia. Ensimmäinen varsinainen matkakertomus minkä julkaisin, oli vuoden 1994 Coast to Coast -reissusta tehty päiväkirjamerkintöihin pohjautuva kertomus halki Yhdysvaltojen. Se kertomus löytyykin myös nykyisestä blogistani, joten voisi todeta, että neljän vuotta vanhan blogini alkuperäisteos on vuodelta 1996 – kahdenkymmenen kahden vuoden takaa.

Räjähtävä startti, joka lässähti

Kotisivukauden jälkeen aloin miettimään matkablogin kirjoittamissa tosissaan vuoden 2005 tietämillä, jolloin oli ensimmäisiä järkeviä blogialustoja syntynyt. Toiseksi pyrin olemaan kaiken vapaa-aikani reissuissa. Ajattelin (jo) silloin, että ehkäpä minulla olisi jotain annettavaa muille omilla reissuvinkeilläni.

Aloittaminen on aina vaikeaa ja lopulta sitten marraskuussa 2014 sain aikaiseksi aloittaa blogin. Sainkin kirjoitettua puolentoista kuukauden aikana neljä postausta, mutta huomasin nopeasti, että eihän tässä touhussa ole mitään järkeä. Kirjoitan (omasta mielestäni) laadukkaita juttuja, joita ei lue kukaan. Ei edes silloin oma äitini. Laitoin blogin tauolle neljäksi kuukaudeksi…

Blogi alkoi vähän huonosti, mutta sitten se vasta lässähti totaalisesti.

Ensimmäinen oppi ja taatusti säteilevänä takaisin

Itse olen urheilijana tottunut analysoimaan tekemisiäni hyvin tarkasti ja tavoitteiden realistisuutta. Ensimmäiseksi opin sen, että varsinkin alussa pitää tehdä suhteessa huomattavasti enemmän töitä blogin näkyyden saavuttamiseksi kuin itse kirjoitusten tekemiseen. Toki loppupelissä itse postaukset ovat kaikki kaikessa, mutta ilman lukijoita ja oikeita jakokanavia hyvätkään postaukset eivät löydä lukijoita. Olettaen, että tavoitteena on se, että blogia lukee muukin kuin oma äiti.

Itselle pankin räjäytti Tshernobyl. Aivan niin kuin vuonna 1986, oli koko järkyttävä onnettomuus monien tapahtumien summa. Samoin oli se, että blogini alkoi pikku hiljaa menestymään = saamaan (säännöllisiä) lukijoita. Samaan aikaan kun olin tehnyt omat kotiläksyni ja taustatyöni, kirjoitin postauksen Tshernobylin ydinvoimaonnettomuudesta ja vierailusta viereiseen Pripyatin kylään. Samana päivänä sattumoisin starttasi Facebookin reissupostaus -ryhmässä sunnuntai-striimi ja loppu onkin historiaa.

Mikä on menestynyt blogi?

Ensinnäkin pitäisi määritellä, mitä se menestys sitten on? Itselle se on sitä, että porukka lukee blogiani ja olen saanut monelta kiitosta jakamistani reissuvinkeistäni. Omasta mielestäni tärkeintä bloggaajalle on kuitenkin se, että itselle jää positiivinen fiilis blogista. Millään numeroilla ei ole merkitystä, jos kirjoittaja ei itse ole iloinen blogistaan.

Alkujaan yhtenä merkittävänä tavoitteena oli arkistoida omia reissujani, kun en saanut aikaiseksi tehtyä valokuvakansioita matkoista. Toisena tavoitteena oli se, että näistä postauksista olisi kenties iloa muille matkailijoille, jotka samoille alueille matkaavat tai saavat blogikirjoitusten kautta inspiraatiota uusille matkakohteille. Molemmat tavoitteet ovat toteutuneet.

Iloisin lukijani on kuitenkin varmasti ollut äitini, joka muuten ei ole yleensä reissuista ehtinyt näkemään kuvia ja kuulemaan tarinoita niin paljon kuin haluaisi.

Puhutaanko kuitenkin hetki numeroista

Neljä vuotta, 225 postausta ja satoja tunteja kirjoitusta & valokuvien käsittelyä. Verkostoitumista, toisten blogeihin tutustumista, hauskanpitoa matkabloggaajakollegoiden kanssa ja yhteistyöprojekteja. Todella paljon enemmän, kuin mitä ikinä uskalsin blogiltani odottaa. Todella paljon tehtyjä tunteja.

Joku sanoi aloittaessani matkablogia, että 3000 yksittäistä lukijaa on Suomessa kova suoritus. Se kuulosti silloin hurjalta määrältä. Jossain vaiheessa asetin itselleni tavoitteeksi 30000 lukijaa kuukaudessa. Samalla totesin, että 60000 lukijaa ei olisi mahdotonkaan ilman klikkiotsikkoja. Edelleen olen sitä mieltä, että se olisi saavutettavissa suomalaiselle matkablogille.

Onko luvuilla merkitystä – on ja ei. Mikäli haluaa tehdä yhteistyötä yrityksien kanssa, niin luvuilla on tietysti merkitystä. Tärkeämpää on kuitenkin se, millainen henkilö on kyseessä ja mitä sinä pystyt yritykselle tarjoamaan. Lisäksi luvuilla on se merkitys, että yllättävän moni niitä seuraa omaksi “ilokseen” ja haluaa niiden kasvavan koko ajan. Jotka muuta väittävät, eivät ole asentaneet Google Analyticsiä.

Itselle urheilutaustasta johtuen luvut ovat hyvä tapa motivoida omaa tekemistä parempaan suuntaan. Rehellisesti sanoen huomaan sen, että jotain tavoitteita itselle on asetettava, jotta intohimo blogiin säilyisi yhtä korkealla kuin kaksi vuotta sitten. Silloin oli “tekemisen meininkiä kummulla” ja kerroinkin silloin, mitkä minusta ovat tärkeimmät asiat menestyvän matkablogin tekemisessä. Tämä postaus onkin mielestäni edelleen pakollinen kaikille matkabloggaajille, koska siinä on paljon tarinaa loistavista matkabloggaajista 🙂

Numerot ja työnteko

Oli miten oli, niin itselle numerot toimivat tietynlaisena motivaattorina. Nimittäin matkabloggaaminen vie uskottoman paljon aikaa – ainakin sillä tavalla, miten itse tekstejä kirjoitan. Ja kirjoittaminen on vain yksi osa touhua, on kaikki muu somemaailma ja -tilit. Siksi itse olen asettanut tavoitteet vuosittain, koska muuten olisi helppo heittää pyyhe kehään.

Ensimmäinen vuosi on vaikea, suurin osa blogeista ei ensimmäistä vuotta näe. Toinen vuosi se vasta vaikea onkin. -Kohteena maailma / Rami

  1. Tosiaan silloin kuin aloitin, niin joku sanoi 3000 yksittäistä lukijaa kuussa olevan jo tosi hyvä luku matkablogille. Ensimmäinen tavoitteeni olikin saavuttaa tuo luku.
  2. Toinen tavoitteeni oli se, että 10000 kuussa on sellainen tavoittelemisen arvoinen luku sillä työmäärällä, mitä blogiini käytin.
  3. Tavoitteita tulee ja menee, mutta ajattelin jossain vaiheessa, että 30000 yksittäistä lukijaa kuussa ei ole mahdottomuus. Parhaimpina kuukausina se on saavutettavissa omalla työmäärällä ja tekemisen tasolla, mutta keskiarvo vuositasolla tällöinkin tulee olemaan huomattavasti pienempi. 20000 oli sopiva tavoite siihen.
  4. Numerolliset tavoitteet on saavutettu ja uusia ei ole asetettu, joten nyt vain kirjoitellaan alkuperäisen tavoitteen mukaisesti rakkaudesta lajiin.
  5. Seuraava tavoite on siis ainoastaan jaksaa kirjoittaa myös blogin viides vuosi. Siihen auttaa parhaiten se, jos lukijoilta saa positiivista palautetta. Tai palautetta ylipäätään. Negatiivinenkin palaute on bloggaajalle positiivista, se vain pitää osata käsitellä oikein.

Tavoitteita tulee ja menee, ja toistaiseksi ne olen siis kaikki saavuttanut – lukujen valossa. Tietyt isommat tavoitteet eivät ole lukuja vaan jotain muuta ja niiden yhteenvedon aika on syksyllä 2019 – niin kuin Stalinin viisivuotissuunnitelma. Katsotaan sitten, mikä on lopputulos, mutta siihen saakka siis lupaan blogiani kirjoittaa. Sanotaan kuitenkin niin, että päätoiminen työskentely matkailun ja tapahtumien parissa kiinnostaa todella paljon, joten mikäli blogi auttaa siihen, niin hyvä niin.

Rakkaudesta lajiin, pilkettä silmäkulmassa. Oluenmakuisia unelmareissuja maailmalla, kotimaata unohtamatta.

Miksi kirjoittaa matkablogia eli mikä on parasta bloggaamisessa?

#1

Mahtavat bloggaajakollegat

Matkabloggaajien porukassa on todella huippuja tyyppejä. Monet niistä on sellaisia, että ei välttämättä oltaisi muuten elämässä tavattu ja löydetty yhteistä säveltä. Mutta rakkaus matkailua kohtaan on tuonut meidät lähemmäksi toisiamme ja monen teistä kanssa on vietetty ikimuistoisia iltoja – painotan sanaa iltoja. Lisäksi monen kanssa tulee vaihdettua kuulumisia muutenkin ja siltä saralta on tullut uusia loistavia kavereita! En nyt nosta ketään muiden yläpuolelle, mutta ehdotan seuraamaan seuraavia bloggaajia:

  1. Anna-Katri ja Veera Bianca: eivät ymmärrä mitään oluen päälle, mutta heidän podcast on erinomaista kuunneltavaa. Itse en podcasteja kuuntele, paitsi tätä – tässäpä sanaa matkabloggaamisesta: Skumppahuuruja ja ilmaisia matkoja.
  2. London and Beyond: Leena-Mari osaa pelata golfia, juoda olutta ja kirjoittaa. Anoppina vielä aito italiaano, joten tulee sisäpiirin vinkkejä sillekin saralle.
  3. Vaihda vapaalle: Elina ja Tomi seikkailevat sellaisissa paikoissa mistä monet vain haaveilevat. Safarit, risteilyt ja roadtripit ovat tämän huippupariskunnan reissumuotoja.
  4. Maailman äärellä: Heidin luontoreissuja lukiessa ja kuvia katsellessa tulee vakuuttuneeksi siitä, että luontomatkailu on parasta – heti oluenmakuisten unelmareissujen jälkeen. Huomioitavaa on myös se, että Heidin mies on yhtä huono kuvaaja ohjeista huolimatta kuin oma puoliso.
  5. Tasty Travellisimo: Makumatkailua parhaasta päästä. Martinan ja Henkan tarinoita lukiessa tulee vesi kielelle.

Ja hei, tässä postauksessa oli jo esitelty matkabloggaajien joulukuusi eli kymmenen matkabloggaajaa.

#2Verkostoituminen ja tapahtumat

Matkabloggaajakollegojen lisäksi on saanut tutustua matkan varrella moneen muuhun mielenkiintoiseen oman elämänsä seikkailijaan ja sisällöntuottajaan. Tunnen monia Suomen parhaita sisällöntuottajia, joiden työn jälkiä seuraamalla oppii itsekin joka päivä uutta.

Olen matkabloggaamisen kautta saanut kutsuja moniin sellaisiin tilaisuuksiin, joihin en olisi muuten päässyt. Lisäksi olen ollut tekemisissä monen sellaisen ihmisen kanssa, jotka ovat inspiroineet minua omalla tavallaan. Ja kasvattaneet minua ihmisenä – toivottavasti parempaan suuntaan.

#3Loistavat työkeikat

Matkabloggaamisen kautta olen saanut tehtyä muutamia sellaisia työkeikkoja, jotka olisi muuten jäänyt tekemättä. Itsellä kuitenkin merkittävimmän ajan hereillä oloista vie siviilityöni, joka sinänsä on varsin kiinnostavaa ja mielenkiintoista puuhaa. Kieltämättä kuitenkin enemmän yksittäisiä elämyksiä on tehnyt tietyt työkeikat, joissa olen saanut tehdä sellaisia asioita, joissa pääsen (omasta mielestäni) parhaaseen osaamisalueeseeni. Näitä lisää, kiitos!

Mitä suurempi lava, sitä enemmän olen liekeissä.

#4

Arkistoidut reissut itselle

Yksi tärkeä juttu matkabloggaamisessa on se, että omat reissut tulee arkistoitua myös itseä varten. Omia postauksia on joskus mukava lueskella läpi ja muistella mukavia reissuja. Mikäli kohteeseen tulee mentyä uudemman kerran, muistaa heti parhaat ravintovinkit nimeltä luettuaan ne omasta blogista. Se jos mikä on joskus mukavaa.

Samalla tulee lueskeltua muidenkin matkablogeja ja osaa kirjoittajien perusteella helposti suodattaa, onko kyseisen bloggaajan vinkeistä kuinka paljon annettavaa itselle. Kun tietää kirjoittajia ja heidän matkustustottumuksiaan, niin se auttaa vinkkejä etsiessä tuleville reissuille.

#5

Paras palaute lukijoilta

Kyllähän matkabloggaamisen paras ilo on se, kun joku lukija kiittää matkavinkeistä. Olen ilokseni huomannut myös sen, että moni kaveri & puolituttu on kysellyt vinkkejä, kun on varannut reissun johonkin kohteeseen. Sehän oli itselle se alkuperäinen tavoite, että omista reissuvinkeistä olisi muille hyötyä. Se oli se alkuun kantava voima kirjoittamiselle ja se on se voima edelleen tänäkin päivänä.

Summa summarum: Matkabloggaaminen antaa ja ottaa paljon. Suunnitelmallisuus on hyve, tasaisen tappava julkaisutahti jopa neroutta. Mieluummin yksi pitkä postaus viikossa kuin monta lyhyttä epäsäännöllisesti.

Hyvää 4-vuotispäivää Kohteena maailma -blogille.
– Toivottaa Kohteena maailma / Rami itse.

P.S. Tämä postaus on kirjoitettu Kemin parhaassa olutpaikassa eli Oluthuone Kukossa. Se on muuten jännä juttu, että toisella kertaa ei Kemikään ollut yhtä eksoottinen kuin ensimmäisellä…

#IGTravelThursdayPostauksen kuvat ovat Instagram-tililtäni, koska tämä postaus on osa IGTT-kampanjaa, joka on viimeistä kuukautta menossa tällä erää Suomessa. Kampanjan järjestäjinä ovat toimineet
Travellover ja Vagabonda.
Lue ohjeet täältä.

Minut löydät siis Instagramista:
https://www.instagram/kohteenamaailma
Blogini on myös Facebookissa:
https://www.facebook.com/kohteenamaailma
Matkailuaiheiset tviitit:
https://www.twitter.com/kohteenamaailma