Alppien ylitys autolla on omanlaisensa elämys
Kolmekymmentä kuusi serpentiinimutkaa, 48 kilometriä ja keskijyrkkyys on 9 % tällä Alpit ylittävällä kuuluisalla maisemareitillä. Pari blogikolleegaa oli omissa postauksissaan hehkuttaneet tätä alppitietä, ja maailman tunnetuin matkaopaskirjasarja Lonely Planet on listannut Grossglockner Hochalpenstrassen jopa Itävallan parhaimmaksi nähtävyydeksi! Näiden perusteella oli luonnollista käydä ajamassa itsekin Grossglocknerin alppitie, jotta voi todeta onko kehuissa katetta.
Vietin Keski-Euroopan patikointilomaa Gasteinin laaksossa Bad Gasteinissa. Mielenkiintoisin tapa oli tutustua Grossglocknerin alppitiehen siten, että naapurikylästä Böcksteinistä alittaa Alpit autojunalla tunnelia pitkin Mallnitziin, jonka jälkeen pääsee ajelemaan rengasreitin Grossglockner Hochalpenstrassea (tie nro 107) pitkin ylittäen Alpit autolla.
Böckstein – Mallnitz (Tauern motorail)
Gasteinin laaksosta pääse Alppien toiselle puolelle näppärästi autojunalla tunnelia pitkin 11 minuutissa. Tasatunnein lähtevä juna ottaa kyytiin autot, joten tämän helpommaksi “Alppien ylitys” ei roadtripeillä tule. Toisaalta sitten läheinen Grossglocknerin alppitie on suosittu maisemareitti Alppien ylitykseen, mutta meidän tapauksessa Tauern motorail mahdollisti hienon rengasreitin. Eli ensiksi Alppien ali autojunalla, jonka jälkeen kohti Itävallan kuuluisinta maisemareittiä takaisin majapaikkaan.
Auto-juna ja tietulleineen maisemareitille Itävallan Alppiteillä tuli hintaa 55 euroa yhdelle autokunnalle – jokainen euro oli kyllä sen arvoinen!
- Böckstein – Mallnitz hinnastoineen by Gasteinertal.com
Grossglocknerin alppitie
Grossglocknerin alppitie eli Grossglockner Hochalpenstrasse oli keskiajalla merkittävä kauppareitti Italian ja Saksan välillä. Nykyinen Grossglocknerin alppitie rakennettiin lähes sata vuotta sitten vuosina 1930-1935. Varsinainen Grossglocknerin alppitie on 38 kilometriä pitkä ja sijaitsee keskellä Hohe Tauernin kansallispuistoa. Tällä lähes 1100 neliökilometrin alueella on 300 yli 3000 metriin nousevaa vuorta ja lähes 250 jäätikköä.
Grossglockernin alppitie on auki vuosittain toukokuusta marraskuuhun. Tunnetuimmat näköalapaikat Grossglocknerin alppitiellä ovat Franz-Josephs-Höhe 2369 metrin korkeudessa ja Edelweiss-Spitze 2571 metrin korkeudessa.
Itse asiassa Edelweiss-Spitzelle mentäessä pääsee ajamaan Itävallan korkeimmalla kohdalla olevaa tietä 2576 metrin korkeudessa, joten omanlaisensa meriitti on sekin. Vertailun vuoksi mainittakoon,että Suomen korkein kohta maanteillä löytyy valtatieltä 21 Enontekiössä, jossa tie on 565 metriä merenpintaa korkeammalla Muotkatakkassa.
Molemmissa päissä tätä kuuluisaa vuoristotietä on tietullit, jossa maksetaan ajo-oikeus reitille. Normaalikokoisella henkilöautolla päivälippu tielle on 37,50 euroa, joten ei ihan mistään ilmaisesta lystistä on kyse. Toisaalta sitten kolmen päivän ajo-oikeus Grossglockernin alppitielle maksaa 61 euroa, joten useampi päivä ei enää nosta ajokustannuksia merkittäväksi.
- Grossglockerin hinnasto (Viralliset sivut)
Franz-Josephs-Höhe
Heiligenblutin kauniista kylästä tie nro 107 alkaa nousemaan ylöspäin kohti Hohe Tauernin kansallispuiston maisemia. Ennen eteläistä tietullia, oikealle puolelle avautuu upeat alppilaaksomaisemat pitkälle horisonttiin.
Tietullin maksamisen jälkeen matka jatkuu ylämäkeä aina vain ylemmäksi. Ensimmäinen näköalapaikka on Gasthaus Schönekin edessä olevalla parkkipaikkalevennyksellä. Maisemat laakson on viehättävät ja takana oleva terassikin viehättäisi. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa kohti Franz-Josephs-Höheä.
Matkan varrelle osui monia kauniita maisemia, joita olisi tehnyt mieli ihailla pidempäänkin ja tehdä pieniä patikointeja lähimaastoon. Toisaalta sitten auton ratissa pääsi maisemista nauttimaan joka metrillä eli siinä mielessä useamman pysähdyksen taktiikalla olisi kannattanut majoittautua matkan varrella oleviin majataloihin ainakin yhdeksi yöksi.
Franz-Josphs-Höhe on koko Grossglocknerin alppitien kohokohta. Isot parkkialueet ja jopa parkkihalli keräävät suuria turistimassoja päivittäin, mutta saimme olla kyllä itse melko rauhassa aamupäivästä näköalapaikalla ja sen yhdessä ravintolassa. Samalla tuli tehtyä pieni kävelyretki maastossa ja ihailtua suoraan edessä aukevaa Grossglocknerin huippua.
Vinkki: Franz-Josephs-Höfellä on Itävallan pisin jäätikkö Pasterzen. Se on yhdeksän kilometriä pitkä ja sen lähelle pääsee ison parkkihallin lähistöltä Gletscherbahn-nimisen funikulaarilla. Me missasimme koko funikulaarin, kun löysimme ihme kyllä maisemaravintolan edestä heti parkkipaikan. Jos ja kun menen seuraavan kerran ylittämään Alpit Grossglockneria pitkin, niin otan patikoinnin jäätikölle.
Edelweiss-Spitze
Edelweiss-Spitzelle pitää tehdä myös pieni koukkaisu päätieltä. Mukulakiviä pitkin matkataan kohti korkeuksia Itävallan korkeimmalla kohdalla olevalle tielle. Huipulla odottaa pieni kivinen tornirakennus ja upeat maisemat – ellei sada kuin Esterin perseestä niin kuin meidän autokunnan vierailulla. Siitäkin huolimatta oli kiva väännellä rattia kapealla mukulakivetyksellä Alppien korkeuksissa. Voin vain kuvitella, millaista täällä olisi nauttia Edelweiss kauniina kesäpäivänä. Nyt lähinnä oli isoin ilo se, että viipperien tahti ehti pyyhkimään rankkasateessa etulasin sellaiseksi, että näki kurvailla alas Edelweiss-Spitzen huipulta.
Täytyy sanoa, että vaikka Edelweiss ei ollut parhaimmillaan rankkasateessa, niin uskaltauduin siltikin ulos räpsäisemään pari valokuvaa. Eivät ne samalla tavalla silti kohauttaneet, kuin Linzissä sijaitsevan pienpanimon Edelweiss vehnäoluet. Siinä missä haluan nähdä Edelweissin tulevaisuudessa aurinkoisessa kesäsäässä, niin yhtä paljon kaipaan Itävallan kulttuuripääkaupunki Linzin museoita ja paikallisen pienpanimon laadukkaita Edelweiss vehnäoluita.
Edelweissilta autolla lasketeltiin alaspäin sateen kastelemalla tiellä kohti Zell am Seetä. Kaikki, jotka autourheilun päälle jotain ymmärtävät, on mukava röyhiä pienellä vaihteella kohti Alppien ylämäkiä eli oikean elämän Playstationin autopelejä parhaimmillaan. Sitä vastoin alaspäin ajellaan moottorijarrutuksella nauttien maisemista – paitsi jos sataa kaatamalla. Eli maisemista ei nautittu, vaan kurmuutettiin vuokra-autoa alaspäin minkä kehtasi nopeusrajoitusten mukaan pitkin serpentiinejä. Ei liioin näkynyt Hohe Tauernin kansallispuiston murmeleita, eikä maisemia. Korkeintaan taustapeilistä “sateella savuavia elokuvatehosteisia renkaita serpentiinimutkissa”.
Summa summarum: Rengasreitti Bad Gasteinista Alppien alituksen kautta junalla Alppien ylitykseen takaisin Bad Gasteiniin oli varsin passeli päiväreissu. Toki hieman fiilistä laski paluumatkan rankkasade, jolloin Zell am See jäi myös kokematta. Alpeilla sään merkitys on todella iso ympäri vuoden.
Kaikesta huolimatta kuitenkin mieli palautui Alppien korkeuksiin pienellä palauttavalla iltapatikoinnilla Bad Gasteinin kylässä, ja toki parilla laadukkaalla paikallisella palauttavalla vehnäoluella oli oma merkityksensä asiaan. Kaiken kaikkiaan yksi upea päivä Alpeilla oli taas takana kiikkustuoliin muisteltavaksi – joskin vielä keinutuolia en omista. Siitä olen kuitenkin Lähtöportin Mikan kanssa samaa mieltä, että Heiligenblutin kylä Itävallan kauneimpana alppikylänä on kaukaa yliammuttu.
Tuu yli vaan, tuu ali vaan
-Kohteena maailma / Rami
P.S. Mikäli alppitiet kiinnostavat, niin Deutche Alpenstrasse on todella hieno pätkän Saksan Alpeilla!
Lue lisää:
- Grossglocknerin alppitie (viralliset sivut)
- Grossglockner hochalpenstrasse 88-sivuinen opas (viralliset sivut)
- Grossglockner – alppitie kuningas by Lähtöportti
- Alppien ylitys – Grossglockner Hochalpenstrasse by Unelmatrippi
- Grossglocknerin mahtava alppitie by Toisiin maisemiin
- Grossglockner – alppitie joka jokaisen pitäisi ajaa by FiftyFifty