Alppien ylitys autolla on omanlaisensa elämys

Kolmekymmentä kuusi serpentiinimutkaa, 48 kilometriä ja keskijyrkkyys on 9 % tällä Alpit ylittävällä kuuluisalla maisemareitillä. Pari blogikolleegaa oli omissa postauksissaan hehkuttaneet tätä alppitietä, ja maailman tunnetuin matkaopaskirjasarja Lonely Planet on listannut Grossglockner Hochalpenstrassen jopa Itävallan parhaimmaksi nähtävyydeksi! Näiden perusteella oli luonnollista käydä ajamassa itsekin Grossglocknerin alppitie, jotta voi todeta onko kehuissa katetta.

Vietin Keski-Euroopan patikointilomaa Gasteinin laaksossa Bad Gasteinissa. Mielenkiintoisin tapa oli tutustua Grossglocknerin alppitiehen siten, että naapurikylästä Böcksteinistä alittaa Alpit autojunalla tunnelia pitkin Mallnitziin, jonka jälkeen pääsee ajelemaan rengasreitin Grossglockner Hochalpenstrassea (tie nro 107) pitkin ylittäen Alpit autolla.

Michelinin paperikartan mukaan oli tiedossa "vihreää maisemareittiä" koko rahalla.

Michelinin paperikartan mukaan oli tiedossa “vihreää maisemareittiä” koko rahalla.

Böckstein – Mallnitz (Tauern motorail)

Gasteinin laaksosta pääse Alppien toiselle puolelle näppärästi autojunalla tunnelia pitkin 11 minuutissa. Tasatunnein lähtevä juna ottaa kyytiin autot, joten tämän helpommaksi “Alppien ylitys” ei roadtripeillä tule. Toisaalta sitten läheinen Grossglocknerin alppitie on suosittu maisemareitti Alppien ylitykseen, mutta meidän tapauksessa Tauern motorail mahdollisti hienon rengasreitin. Eli ensiksi Alppien ali autojunalla, jonka jälkeen kohti Itävallan kuuluisinta maisemareittiä takaisin majapaikkaan.

Auto-juna ja tietulleineen maisemareitille Itävallan Alppiteillä tuli hintaa 55 euroa yhdelle autokunnalle – jokainen euro oli kyllä sen arvoinen!

 Rengasreitin ainekset ilmassa copyright ÖBB's Tauern motorail

Rengasreitin ainekset ilmassa copyright ÖBB’s Tauern motorail

Böcksteinin asemalla aamulla junan lastausta odotellessa.

Böcksteinin asemalla aamulla junan lastausta odotellessa.

Vuokra-auto on ajettu junaan.

Vuokra-auto on ajettu junaan.

Kauaa ei kulunut, kun sai ajella Mallnitzin asemalla auton ulos junasta Alppien eteläpuolella.

Kauaa ei kulunut, kun sai ajella Mallnitzin asemalla auton ulos junasta Alppien eteläpuolella.

Mallnitzista vie tie numero B 105 Obervellachiin kauniissa maisemissa alamäkeen.

Mallnitzista vie tie numero B 105 Obervellachiin kauniissa maisemissa alamäkeen.

Winklernissä oli tankkaustauoko ennen kääntymistä takaisin kohti pohjoista.

Winklernissä oli tankkaustauoko ennen kääntymistä takaisin kohti pohjoista.

Grossglocknerin alppitie

Grossglocknerin alppitie eli Grossglockner Hochalpenstrasse oli keskiajalla merkittävä kauppareitti Italian ja Saksan välillä. Nykyinen Grossglocknerin alppitie rakennettiin lähes sata vuotta sitten vuosina 1930-1935. Varsinainen Grossglocknerin alppitie on 38 kilometriä pitkä ja sijaitsee keskellä Hohe Tauernin kansallispuistoa. Tällä lähes 1100 neliökilometrin alueella on 300 yli 3000 metriin nousevaa vuorta ja lähes 250 jäätikköä.

Grossglockernin alppitie on auki vuosittain toukokuusta marraskuuhun. Tunnetuimmat näköalapaikat Grossglocknerin alppitiellä ovat Franz-Josephs-Höhe 2369 metrin korkeudessa ja Edelweiss-Spitze 2571 metrin korkeudessa.

Itse asiassa Edelweiss-Spitzelle mentäessä pääsee ajamaan Itävallan korkeimmalla kohdalla olevaa tietä 2576 metrin korkeudessa, joten omanlaisensa meriitti on sekin. Vertailun vuoksi mainittakoon,että Suomen korkein kohta maanteillä löytyy valtatieltä 21 Enontekiössä, jossa tie on 565 metriä merenpintaa korkeammalla Muotkatakkassa.

Molemmissa päissä tätä kuuluisaa vuoristotietä on tietullit, jossa maksetaan ajo-oikeus reitille. Normaalikokoisella henkilöautolla päivälippu tielle on 37,50 euroa, joten ei ihan mistään ilmaisesta lystistä on kyse. Toisaalta sitten kolmen päivän ajo-oikeus Grossglockernin alppitielle maksaa 61 euroa, joten useampi päivä ei enää nosta ajokustannuksia merkittäväksi.

Grossglockner Hochalpenstrasse - itse ajoimme reitin numeroiden mukaan väärinpäin etelästä pohjoiseen.

Grossglockner Hochalpenstrasse – itse ajoimme reitin numeroiden mukaan väärinpäin etelästä pohjoiseen.

Franz-Josephs-Höhe

Heiligenblutin kauniista kylästä tie nro 107 alkaa nousemaan ylöspäin kohti Hohe Tauernin kansallispuiston maisemia. Ennen eteläistä tietullia, oikealle puolelle avautuu upeat alppilaaksomaisemat pitkälle horisonttiin.

Sen verran oli tien reunassa levennystä, että pääsi nauttimaan maisemista pysähtyen.

Sen verran oli tien reunassa levennystä, että pääsi nauttimaan maisemista pysähtyen.

Ennen pääsyä Grossglocknerin alppitielle on tietullit molemmin puolin Alppeja.

Ennen pääsyä Grossglocknerin alppitielle on tietullit molemmin puolin Alppeja.

Tietullin maksamisen jälkeen matka jatkuu ylämäkeä aina vain ylemmäksi. Ensimmäinen näköalapaikka on Gasthaus Schönekin edessä olevalla parkkipaikkalevennyksellä. Maisemat laakson on viehättävät ja takana oleva terassikin viehättäisi. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa kohti Franz-Josephs-Höheä.

Gasthaus Schöneck

Gasthaus Schöneck

Maisemat alas laaksoon oli varsin kauniit.

Maisemat alas laaksoon oli varsin kauniit.

Matkan varrelle osui monia kauniita maisemia, joita olisi tehnyt mieli ihailla pidempäänkin ja tehdä pieniä patikointeja lähimaastoon. Toisaalta sitten auton ratissa pääsi maisemista nauttimaan joka metrillä eli siinä mielessä useamman pysähdyksen taktiikalla olisi kannattanut majoittautua matkan varrella oleviin majataloihin ainakin yhdeksi yöksi.

Grossglocknerin alppitiellä näkee useita vesiputouksia.

Grossglocknerin alppitiellä näkee useita vesiputouksia.

Aika pian alkoi vasemmalla näkymään itse Grossglockner eli Itävallan korkein vuori.

Aika pian alkoi vasemmalla näkymään itse Grossglockner eli Itävallan korkein vuori.

Vuoristotien kauneutta ja yksi 36:sta U-mutkasta.

Vuoristotien kauneutta ja yksi 36:sta U-mutkasta.

Ennen Franz-Josephs-Höheä ajellaan vuoren seinämän vieressä tunnelissa.

Ennen Franz-Josephs-Höheä ajellaan vuoren seinämän vieressä tunnelissa.

Franz-Josphs-Höhe on koko Grossglocknerin alppitien kohokohta. Isot parkkialueet ja jopa parkkihalli keräävät suuria turistimassoja päivittäin, mutta saimme olla kyllä itse melko rauhassa aamupäivästä näköalapaikalla ja sen yhdessä ravintolassa. Samalla tuli tehtyä pieni kävelyretki maastossa ja ihailtua suoraan edessä aukevaa Grossglocknerin huippua.

Franz-Josephs-Höhellä maisemat ovat todella upeat moneen suuntaan!

Franz-Josephs-Höhellä maisemat ovat todella upeat moneen suuntaan!

Franz-Josephs-Höfe ja Grossglockner

Franz-Josephs-Höfe ja Grossglockner

Franz-Josephs-Höfen maisemaravintola on upealla paikalla...

Franz-Josephs-Höfen maisemaravintola on upealla paikalla…

... mutta päivän pihvi ei noussut samalle korkeuksiin kuin ravintolan sijainti.

… mutta päivän pihvi ei noussut samalle korkeuksiin kuin ravintolan sijainti.

Murmeleita ja alppikauriita ei näkynyt kuin pienessä alueesta kertovassa näyttelyssä.

Murmeleita ja alppikauriita ei näkynyt kuin pienessä alueesta kertovassa näyttelyssä.

Vinkki: Franz-Josephs-Höfellä on Itävallan pisin jäätikkö Pasterzen. Se on yhdeksän kilometriä pitkä ja sen lähelle pääsee ison parkkihallin lähistöltä Gletscherbahn-nimisen funikulaarilla. Me missasimme koko funikulaarin, kun löysimme ihme kyllä maisemaravintolan edestä heti parkkipaikan. Jos ja kun menen seuraavan kerran ylittämään Alpit Grossglockneria pitkin, niin otan patikoinnin jäätikölle.

Franz-Josephs-Höfe -kartta

Franz-Josephs-Höfe -kartta

Wilhelm-Swarovski-Beobachtungswarte ja sen vasemmalla puolella näkyy Pasterze-jäätikkö.

Wilhelm-Swarovski-Beobachtungswarte ja sen vasemmalla puolella näkyy Pasterze-jäätikkö.

Edelweiss-Spitze

Edelweiss-Spitzelle pitää tehdä myös pieni koukkaisu päätieltä. Mukulakiviä pitkin matkataan kohti korkeuksia Itävallan korkeimmalla kohdalla olevalle tielle. Huipulla odottaa pieni kivinen tornirakennus ja upeat maisemat – ellei sada kuin Esterin perseestä niin kuin meidän autokunnan vierailulla. Siitäkin huolimatta oli kiva väännellä rattia kapealla mukulakivetyksellä Alppien korkeuksissa. Voin vain kuvitella, millaista täällä olisi nauttia Edelweiss kauniina kesäpäivänä. Nyt lähinnä oli isoin ilo se, että viipperien tahti ehti pyyhkimään rankkasateessa etulasin sellaiseksi, että näki kurvailla alas Edelweiss-Spitzen huipulta.

Tarkoitus oli tosiaan hieman enemmän nauttia Franz-Josephs-Höfen patikointipoluista, mutta saderintama syöksyi päälle. Paluumatkalla sitten rankkasateessa tunnelissa katseltiin, kun lumia aurattiin tien penkalta.

Tarkoitus oli tosiaan hieman enemmän nauttia Franz-Josephs-Höfen patikointipoluista, mutta saderintama syöksyi päälle. Paluumatkalla sitten rankkasateessa tunnelissa katseltiin, kun lumia aurattiin tien penkalta.

Täytyy sanoa, että vaikka Edelweiss ei ollut parhaimmillaan rankkasateessa, niin uskaltauduin siltikin ulos räpsäisemään pari valokuvaa. Eivät ne samalla tavalla silti kohauttaneet, kuin Linzissä sijaitsevan pienpanimon Edelweiss vehnäoluet. Siinä missä haluan nähdä Edelweissin tulevaisuudessa aurinkoisessa kesäsäässä, niin yhtä paljon kaipaan Itävallan kulttuuripääkaupunki Linzin museoita ja paikallisen pienpanimon laadukkaita Edelweiss vehnäoluita.

Tällaiset mielikuvat oli loppureissulle....

Tällaiset mielikuvat oli loppureissulle Edelweiss-Spitzeltä ….  copyright salzburgerland.com

... tällaiset oli totuus sateessa. Alpeilla keli merkitsee todella paljon, kolmentonnin vuoret nappaa pilvet syleilyynsä kyllä jos paikka tulee.

… tällaiset oli totuus sateessa. Alpeilla keli merkitsee todella paljon, kolmentonnin vuoret nappaa pilvet syleilyynsä kyllä jos paikka tulee.

Itävallan korkein kohta maantiellä. Satoi sen verran, että auton sivuikkunasta sai riittävän hyvän kuvan :-|

Itävallan korkein kohta maantiellä. Satoi sen verran, että auton sivuikkunasta sai riittävän hyvän kuvan 😐

Edelweiss-Spitzelle mennään todellista serpentiinitietä-

Edelweiss-Spitzelle mennään todellista serpentiinitietä-

Fuscher Toerl tower on hulppealla paikalla Edelweiss-Spitzen naapurissa.

Fuscher Toerl tower on hulppealla paikalla Edelweiss-Spitzen naapurissa.

Edelweissilta autolla lasketeltiin alaspäin sateen kastelemalla tiellä kohti Zell am Seetä. Kaikki, jotka autourheilun päälle jotain ymmärtävät, on mukava röyhiä pienellä vaihteella kohti Alppien ylämäkiä eli oikean elämän Playstationin autopelejä parhaimmillaan. Sitä vastoin alaspäin ajellaan moottorijarrutuksella nauttien maisemista – paitsi jos sataa kaatamalla. Eli maisemista ei nautittu, vaan kurmuutettiin vuokra-autoa alaspäin minkä kehtasi nopeusrajoitusten mukaan pitkin serpentiinejä. Ei liioin näkynyt Hohe Tauernin kansallispuiston murmeleita, eikä maisemia. Korkeintaan taustapeilistä “sateella savuavia elokuvatehosteisia renkaita serpentiinimutkissa”.

Viime metreillä alkoi hieman keli hetkellisesti paraneen, joten pystyi pari viimeistä serpentiinimutkaa lasketteleen rauhassa moottorijarrutuksella alaspäin.

Viime metreillä alkoi hieman keli hetkellisesti paraneen, joten pystyi pari viimeistä serpentiinimutkaa lasketteleen rauhassa moottorijarrutuksella alaspäin.

Summa summarum: Rengasreitti Bad Gasteinista Alppien alituksen kautta junalla Alppien ylitykseen takaisin Bad Gasteiniin oli varsin passeli päiväreissu. Toki hieman fiilistä laski paluumatkan rankkasade, jolloin Zell am See jäi myös kokematta. Alpeilla sään merkitys on todella iso ympäri vuoden.

Kaikesta huolimatta kuitenkin mieli palautui Alppien korkeuksiin pienellä palauttavalla iltapatikoinnilla Bad Gasteinin kylässä, ja toki parilla laadukkaalla paikallisella palauttavalla vehnäoluella oli oma merkityksensä asiaan. Kaiken kaikkiaan yksi upea päivä Alpeilla oli taas takana kiikkustuoliin muisteltavaksi – joskin vielä keinutuolia en omista. Siitä olen kuitenkin Lähtöportin Mikan kanssa samaa mieltä, että Heiligenblutin kylä Itävallan kauneimpana alppikylänä on kaukaa yliammuttu.

Tuu yli vaan, tuu ali vaan
-Kohteena maailma / Rami

P.S. Mikäli alppitiet kiinnostavat, niin Deutche Alpenstrasse on todella hieno pätkän Saksan Alpeilla!

Berchtesgaden – Hitlerin kotkanpesä ja Köningssee-järvi

Lue lisää: