Patikoiden Bad Gasteinista Sportgasteiniin

Aamulla herätessä mieli on virkeä, kun päivälämpötilaksi odotettavissa 30 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Alpeille patikoimaan lähtiessä saa aurinkorasvan suojakerrointa laittaa reilusti, ja ottaa paljon juotavaa matkaa. Tarkoituksena oli patikoida Bad Gasteinin kylästä hissinousulla Stubnerkogelin huipulle, josta olisi reilu 10 kilometriä matkaa Sportgasteiniin. Matkan varrella useampi huippu ja patikointiajaksi lyhintä reittiä arvioitu 4 tuntia ilman suurempia pysähdyksiä. Eli ei muuta kuin pikainen ravitseva aamupala, pieni kävely Bad Gasteinin kylästä Stubnerkogelin hissiasemalle ja sieltä uutuutta hohtavalla kabiinihissillä ylös 2228 metrin korkeuteen.

Mikäli patikointireittiin voi rakastua, niin ainakin voin sanoa olleeni vahvasti ihastunut. Siitä osoituksena lienee eniten julkaistuja kuvia yhdessä postauksessa 300 jutun joukossa. Lue, nauti ja katsele – meninkö liiallisuuksiin maisemakuvien määrässä?

Aamun ensisäteet Bad Gasteinin laakson maisemissa patikoijan paratiisissa.

Aamun ensisäteet Bad Gasteinin laakson maisemissa patikoijan paratiisissa.

Stubnerkogel 2228 metriä

Stubnerkogelin hissiaseman huipun läheisyydessä on useita mielenkiintoisia kohteita. Niistä tunnetuin lienee 140 metriä pitkä teräsvaijerisilta alla lepäävässä tyhjyydessä, jossa monet käyvät kuvauttamassa itsensä niin talvisin kuin kesäisin. Kyseinen riippusilta on lajissaan Itävallan ainoa, joten ei ihme, että mielenkiinto sitä kohtaan on kova retkeilijöiden keskuudessa. Kävimme toki siis itsekin reissussa mukana olleiden poikieni kanssa katsastamassa sen ensimmäiseksi ennen varsinaisen patikointitaipaleen alkua.

Kabiinihissillä Bad Gasteinin kylästä pääsee näppärästi korkeuksiin.

Kabiinihissillä Bad Gasteinin kylästä pääsee näppärästi korkeuksiin.

140 metriä pitkä vaijerisilta korkeuksissa.

140 metriä pitkä riippusilta korkeuksissa.

Pakollinen turistikuva ennen patikointireissun alkua.

Pakollinen turistikuva ennen patikointireissun alkua.

Stubnerkogelin riippusillan ja näköalaravintolan lisäksi lähistöltä löytyy vielä kolme erilaista oranssia näköalatasannetta, joissa voi käydä ihailemassa Gasteininlaakson maisemia. Kesäisin ne ovatkin varsin suosittuja kuvauskohteita ennen kuin patikoijat lähtevät kukin päivälle sopivalle retkelleen. Osa patikoijista lähtee kävelemään kohti alhaalla olevaa Bad Gasteinin kylää, me puolestaan suuntasimme kohti Sportgasteinia. Toki sitä ennen nautittiin näköalatasanteiden maisemista!

Glocknerblick

Glocknerblick on sylinterin muotoinen oranssista teräksestä ja puusta rakennettu näköalapaikka hissiaseman vieressä. Sieltä on mahtavat 360 asteen maisemat ympäri Gasteinin laaksoa ja joka puolella näkyviä Alppeja. Kirkkaalla säällä on nähtävissä myös Itävallan korkein huippu Grossglockner, jonka huippu on peräti 3798 metrin korkeudessa.

Glocknerblick on aivan Stubnerkogelin hissiaseman vieressä. copyright Skigastein.com

Glocknerblick on aivan Stubnerkogelin hissiaseman vieressä. copyright Skigastein.com

Glocknerblick on komean kukkulan päällä, vaikka ei sitä hissiasemalta käsin aina niin ajattelekaan.

Glocknerblick on komean kukkulan päällä, vaikka ei sitä hissiasemalta käsin aina niin ajattelekaan.

Felsenweg (Rock Trail)

Muutaman sadan metrin päässä Stubnerkogelin hissiaseman alapuolella sijaitsee Felsenweg maisematasanne ja sen yhteyteen kallioleikkaukseen rakennettu näköalapolku. Se olikin itsestä jopa paljon hienompi ja valokuvauksellisempi kohde kuin 140 metriä pitkä riippusilta. Parasta tietysti oli vielä se, että Felsenweg Rock Trail osui suoraan vielä meidän päivämme patikointireitille. Näin ollen ei tullut kierrettyä edes oikeastaan ylimääräisiä metrejäkään jatkamalla matkaa teräksistä näköalareittiä pitkin kohti Sportsgasteinia.

Stubnerkogelin huipun läheisyydessä on itse asiassa kaksi hissiasemaa. Näistä korkeamman kohdalta löytyy vielä kolmas oranssinen näköalatasanne Talblick, josta on upeat maisemat kohti Bad Hofgasteinia. Jätimme sen tällä kerralla väliin, koska se olisi ollut täysin päinvastaiseen suuntaan kuin meidän päivän patikointireitti muuten oli.

Päivän varsinainen patikointi jatkuu kohti Felsenwegin näköalatasannetta.

Päivän varsinainen patikointi jatkuu kohti Felsenwegin näköalatasannetta.

Felsenwegille näytti olevan pelkkää alamäkeä, mutta korkeuskäyrät muuttuvat Alpeilla nopeasti.

Felsenwegille näytti olevan pelkkää alamäkeä, mutta korkeuskäyrät muuttuvat Alpeilla nopeasti.

Felsenweg on komea näkyä Alppien rinteitä vasten.

Felsenweg on komea näkyä Alppien rinteitä vasten.

Felsenweg Rock Trailin voi kiertää myös helposti, jos haluaa palata takaisin hissiasemalle.

Felsenweg Rock Trailin voi kiertää myös helposti, jos haluaa palata takaisin hissiasemalle.

Ensimmäinen kolme varttia oli vierähtänyt maisemien ihailujen ja erilaisten näköalapaikkojen katsastamisessa kuin hujauksessa. Tässä vaiheessa viimeistään oli sanomattakin selvää, että neljä tuntia ei patikointiin riitä alkuunkaan. Matkaa oli taivallettu nimittäin vasta ensimmäisen vartin verran viitoituksen perusteella. Ja toiseksi, aikomuskaan ei ollut mennä lyhintä reittiä vaan huiputtaa matkalla pari korkeampaa nyppylää.

Talblick olisi ollut muutama sata metriä vastakkaiseen suuntaan Stubnerkogelin hissiasemalta. copyright Skigastein.com

Talblick olisi ollut muutama sata metriä vastakkaiseen suuntaan Stubnerkogelin hissiasemalta. copyright Skigastein.com

Reitti 34 (Zitterauer Tisch – Sportgastein)

Stubnerkogelilta lähtee kohti Sportsgasteinin kylää kaksi reittiä. Toinen niistä on osa legendaarisen 75 kilometriä pitkän Gastein Valley -vaellusreitin viidettä osuutta, joka kulkee huikeissa maisemissa vuorijonon harjan päällä. Mikäli haluaa hieman helpomman reitin, niin sellainen on tarjolla huippujen alla kulkevasta myöskin suositusta Otto-Reichert-Weg -reitistä (nro 111).

Reittiä 34 suositellaan kokeneille patikoijille ja se on väriltään musta (reitit luokitellaan kuin laskettelurinteet sinisestä punaisen kautta mustaan). Reitti 34 vaatii kohtalaista kuntoa, mutta ennen kaikkea myös korkeiden paikkojen kestämistä. Itsellä on lievä korkean paikan kammo, mutta siitä ei ollut ongelmia tällä reitillä kuitenkaan.

Ilman virallista paperikarttaa ei ole asiaa Alppien patikointipoluille.

Ilman virallista paperikarttaa ei ole asiaa Alppien patikointipoluille.

Katsaus taaksepäin vielä ennen kuin tehdään valinta reitistä Sportgasteiniin.

Katsaus taaksepäin vielä ennen kuin tehdään valinta reitistä Sportgasteiniin.

Reitti 34 lähtee kiipeämään kohti Tischkogelin huippua.

Reitti 34 lähtee kiipeämään kohti Tischkogelin huippua.

Tischkogel 2409 metriä

Stubnerkogelin läheisyydessä olevan Felsenweg Rock Trailin jälkeen matka jatkuu kohti korkealle nousevaa maisemaa. Tässä vaiheessa on tehtävä valinta, lähteekö reitille 34 huiputtamaan vuoria vai ottaako kevyemmän 111 reitin vuorijonon alta. Koska halusimme nauttia legendaarisen Gastein Valley -patikointireitin maisemista, niin kiipeily kohti korkeuksia alkoi. Kauaa ei mennytkään, kun oli tarjolla nousuun kallioon hakatut köydet apuvälineenä.

Jo ennen Tischkogelin huippua avautui upea näköalatasanne, jossa pidimme hieman pidemmän valokuvaustaon. Eipä sitä oikeastaan parempaan maisemakuvaa pystyisi ottamaan edes parempi kuvaaja, sillä niin upeat maisemat olivat kohti taustalla olevaa Gasteinin laaksoa ja sen takana näkyviä Alppeja.

Reitillä oli osassa kohtaa metalliköysiä apuvälineinä.

Reitillä oli osassa kohtaa metalliköysiä apuvälineinä.

Voiko tätä kauniimpaa maisemaa Alpeilta löytää?

Ei paljon kauniimpaa maisemaa voi Alpeilta löytää!

Tischkogelin huipulla on metallinen risti, missä monet luonnollisesti kuvauttavat itsensä. Itselle riitti maisemien ihailu, mutta samalla kiinnostuneena seurasin itävaltalaislasten merkitsemisiä saavutuksistaan patikointivihkoihinsa. Itävallassa patikointi on koko perheen harrastus vauvasta vaariin, ja eri reitit ovat pisteytetty. Näin ollen voi kukin vuositasolla kerätä pisteitä patikoinnista ja pisteiden määrän perusteella saa itselleen erilaisia patikoinnin arvomerkkejä – vähän sama asia, kun omassa lapsuudessa hiihdettiin vuosittain hiihtomerkkejä.

Tischkogel 2433 m

Tischkogel 2433 m

Näkymät kohti Böcksteinia on upeat.

Näkymät kohti Böcksteinia on upeat.

Zitterauer Tisch 2463 metriä

Päivän patikointireitin korkein huippu oli 2463 metrin korkeudessa oleva Zitteraeur Tisch. Vuorijonon harjalla kohti huippua liikkuessa tuli eteen odottaman ongelma, nimittäin vihaiselta tuntuneet mehiläiset. He olivatkin valloittaneet Zitterauer Tisch ennen meitä ja rakentaneet sen huipulle pesänsä! Siinä sitten yritettiin varovaisesti ohittaa huippu ilman kummempia seremonioita, sillä tärkeintä oli päästä ilman pistoksia eteenpäin. Näin ollen päivän korkeimmassa kohdassa ei pidetty mitään taukoa vaan nautittiin uuteen suuntaan avautuvista maisemista hieman alempana.

Patikoija omissa mietteissään korkeuksissa.

Patikoija omissa mietteissään korkeuksissa.

Välillä on pidettävä pieniä lepuutustaukoja kauniissa maisemissa.

Välillä on pidettävä pieniä lepuutustaukoja kauniissa maisemissa.

Zitteraeur Tisch 2463 m

Zitteraeur Tisch 2463 m

Mehiläisistä huolimatta selfie reitin korkeimmalla kohdalla.

Mehiläisistä huolimatta selfie reitin korkeimmalla kohdalla.

Edessäpäin odotettavissa karumpaa ja kivikkoisempaa maisemaa kuin alkumatkasta.

Edessäpäin odotettavissa karumpaa ja kivikkoisempaa maisemaa kuin alkumatkasta.

Zittzauer Tisch on suoraan Böcksteinin yläpuolella.

Zittzauer Tisch on suoraan Böcksteinin yläpuolella.

Ortbergscharte 2273 metriä

Zitterauer Tischiltä matka jatkuu eteenpäin varsin vaihtelevassa maastossa, joka on aika vaikeakulkuista. Tällä osuudella saa olla tarkkana, sillä monissa kohdissa on pudotusta polun vieressä satoja metrejä. Reitti laskeutuukin puolessa tunnissa parisataa metriä alempana olevalle Ortbergschartelle, jossa yhdistyy myös vuorijonon huippua alempana kulkenut Otto-Reichert-Weg -reitti.

Ortbergscharte 2273 m

Ortbergscharte 2273 m. Zitterauer Tischiltä laskeuduttiin kuvassa näkyvää polkua.

Heinäkuun alussa lunta oli paikka paikoin vielä runsaasti, joka toi reitille omat hankaluutensa. Lumella liikkuessa saa olla aina tarkkana, että jalka ei yhtäkkiä putoa pehmeässä kohdassa aiheuttaen kaatumisia. Vuorilla liikkuessa on vielä lumen alla teräviä kiviäkin eli tarkkana saa olla. Lumiosuudet ovat kyllä siitäkin huolimatta kauniita ja jotenkin aina hassulta tuntuu patikoida lumisessa maastossa shortseilla ja t-paidalla.

Alpeilla ainoa oikea varuste jalkoihin on korkeavartiset vaelluskengät. Lumiosuuksilla ei kastu sukat, mutta ennen kaikkea ei kivikoissa nyrjähdä nilkat. Kuvioidut kumipohjat pitävät puolestaan huolen siitä, että ei tule ikäviä liukastumisia patikoidessa. Ja ennen Alpeille lähtöä kengät on luonnollisesti koepatikoitu kotimaassa riittävän monta kilometriä kävellen.

Kesäinen lumi on aina kiehtovaa 30 asteen helteessä!

Kesäinen lumi on aina kiehtovaa 30 asteen helteessä!

Miesbichlscharte 2237 metriä

Ortbergschartelta matka jatkuu kohti Borkhatseehüttea hyvinkin erilaisessa maastossa kuin alkumatkan. Ensiksi isojen kivikoiden kohdalta lähdetään laskeutumaan alamäkeen, jonka jälkeen noustaan vielä pitki polkua kohti nurmirinteistä Miesbichlshartea. Tällä kohtaa ylitetään vuorijonon harjanne ja siirrytään toiselle puolelle vuoristoa.

Käytännössä reitin maisemat muuttuvat Miesbichlscharella oleellisesti. Gasteinin laakson todella upeat maisemat jäävät selän taakse ja loppumatka on vain tyydyttävä vain upeisiin maisemiin. Horisontissa alkaa näkymään selvästi alempana olevaan Sportgastein, mutta katse alkaa kiinnittymään kirkkaana näkyvään Bockhartsee-järveen patoineen.

Lumiosuudet ovat reitin hankalampia osuuksia. Hetki kuvanoton jälkeen, takimmainen patikoija oli pitkällään hangella.

Lumiosuudet ovat reitin hankalampia osuuksia. Hetki tästä, takimmainen patikoija oli pitkällään hangella.

Miesbichlsharte oli taitekohta, missä vaihdettiin vuorijonon puolta lumisessa maastossa.

Miesbichlsharte oli taitekohta, missä vaihdettiin vuorijonon puolta lumisessa maastossa.

Miesbichlscharte - Alpeilla hyvin erottuu, kumpi puoli on auringossa ja kumpi varjossa.

Miesbichlscharte – Alpeilla hyvin erottuu, kumpi puoli on auringossa ja kumpi varjossa.

Bockhartseehütte 1950 metriä

Bockhartsee-järvi on 1872 metrin korkeudessa, ja sen patotien päällä kävellessä pienen mäen päällä odottaa päivän lounaspaikka Bockhatseehütte. Alpeilla patikoidessa erinomainen ruoka ja virkistä vehnäolut nautitaan upeilla paikoilla olevissa alppimajoissa. Niillä on vuosisatojen perinteet ja niissä ruokaileminen onkin patikointipäivien yksiä kohokohtia. Päiväpatikoinnit kannattaakin suunnitella siten, että reitin varrelta löytyy joku mukava alppimaja isommaksi taukopaikaksi.

Tällä kerralla oma ruokavalinta ei ehkä osunut aivan nappiin, mutta makkara- ja kaalipainotteinen retkilounas suli kyllä loppumatkan alamäkiosuudella. Aurinkorasvaa oli lisättävä samalla, sillä palamisen riski on suuri näissä korkeuksissa täydeltä terältä helottavassa auringonpaisteessa. Mieli on korkealla, mutta silti loppumatka arveluttaa vanhasta kokemuksesta…

Bockhartsee-järvi on upea näky lumihuippuisia vuoria vasten.

Bockhartsee-järvi on upea näky lumihuippuisia vuoria vasten.

Parhaista retkeilyilmoista huolimatta sai patikoida omassa rauhassa.

Parhaista retkeilyilmoista huolimatta sai patikoida omassa rauhassa.

Bockhartsee oikealla patoteineen ja taustalla alhaalla odottaa maali Sportgastein.

Bockhartsee oikealla patoteineen ja taustalla alhaalla odottaa maali Sportgastein.

Bockhatseehüttea vartioi lohikäärme.

Bockhatseehüttea vartioi lohikäärme.

Alppimajat ovat keitaita patikoijille.

Alppimajat ovat keitaita patikoijille.

Sportgastein 1589 metriä

Bockhatseehütte majatalosta lähtiessä loppumatka on käytännössä pelkkää alamäkeä. Ja siinähän kävi niin kuin pelkäsin, että omat polvet olivat todella koetuksella loppumatkasta. Olen viime vuosien raskaampien patikointipäivien jälkeen mm. Norjassa huomannut sen, että omat polvet eivät tahdo kestää alamäkien rasituksia. Ylöspäin liikkuessa itsellä ei ole mitään ongelmia, mutta alamäet ottavat veronsa. Hammasta purren alas päästiin jälleen kerran, ja sen jälkeen kyllä palauttava vehnäolut maistui Sportgastein Valeriehaus alppimajalla. Huomattavasti kevyemmillä pojillani ei alamäet tuntuneet yhtään niin pahalta, niin he tyytyivät isoihin limuihin.

Sporgastein sijaitsee Gasteinin laakson perällä Hohe Tauernin kansallispuiston reunassa. Sportgasteinissa on iso parkkipaikka-alue ja Valeriehaus alppimaja palveluineen. Sieltä lähtee useita patikointi- ja maastopyöräilyreittejä useaan suuntaan. Koska itse majoituimme Bad Gasteinissa, niin pääsimme Sportgasteinista sinne takaisin näppärästi paikallisbussilla.

Vaihtoehtoisesti retken olisi voinut tehdä toisin päin, jolloin alkumatka olisi kiipeilty Miesbichlschartelle. Jälkeenpäin ajatellen näin päin olisi reitin loppumatka ollut maisemallisesti parempi ja polvet olisi säästyneet hissimatkalla alas Bad Gasteiniin. Aion tulevaisuudessa mennä Bad Gasteiniin patikoimaan uudestaan ja silloin aion tämän reitin vaihtelun vuoksi mennä toisin päin. Silloin kyllä tulee retkestä pumpulle rankempi, sillä kiipeilyä on tiedossa huomattavasti enemmän.

Loppumatkaksi olisi tarjolla reilua alamäkeä.

Loppumatkaksi olisi tarjolla reilua alamäkeä.

Polvet oli kovilla viimeisellä pitkälle metsikössä kulkeneella osuudella.

Polvet oli kovilla viimeisellä pitkälle metsikössä kulkeneella osuudella.

Patikointireissu päättyi Hohe Tauernin kansallispuistoon.

Patikointireissu päättyi Hohe Tauernin kansallispuistoon.

Palauttava vehnäolut oli ansaittu bussia odotellessa.

Palauttava vehnäolut oli ansaittu bussia odotellessa.

Paluu Bad Gasteiniin sujui näppärästi paikallisbussilla.

Paluu Bad Gasteiniin sujui näppärästi paikallisbussilla.

Oma kulkusuuntamme oli “legendaarista Gastein Valley -patikointireittiä” ja oli kokonaisuudessaan todella huippu! Kaiken kaikkiaan reittiin kului aikaa lähtöpaikan maisemapaikkojen kiertelyineen 6 tuntia. Kokonaismatkaa kertyi Badgasteinin hotellilta hissinousun kautta Sportgasteiniin 16,5 kilometriä, joten varsinainen patikointiosuus reitillä 34 oli erilaisine näköalapoikkeamineen 13 kilometriä. Matkana tämä ei kyllä tuntunut lähelläkään niin pitkältä, paitsi viimeisen tunnin alamäkiosuus otti koville.

Gasteinin laakso on loistava patikointikohde!

Gasteinin laakso on loistava patikointikohde!

Summa summarum: Bad Gastein ja Gasteininlaakso on patikoijan paratiisi. Hissilippujen hinnat ovat aika korkeita moneen muuhun kohteeseen, mutta jokaisen euron arvoisia. Mikäli patikointia harrastaa useampana päivänä peräkkäin, kannattaa harkita Almorama cardin ostamista. Patikointia helpottaa Gasteinin alueella bussi nro 550, joka kulkee Gasteininlaaksossa tunnin välein Sportgasteinista Bad Gasteinin kautta aina laakson toiseen päähän Dorfgasteiniin. Näin olen patikoida voi kylien välillä helposti siten, että ei tarvitse edes omaa autoa matkaan.

Patikointia kesäisessä taivaassa,
-Kohteena maailma / Rami

Lisätietoa Bad Gasteinista:

Patikointia Itävallassa – Bad Hofgastein