Talvinen Oulangan kansallispuisto on hyvin erilainen kuin kesällä
Karhunkierros on Suomen tunnetuin retkeilyreitti ja sen kierretyin osa on 12 kilometriä pitkä Pieni Karhunkierros. Suurin osa retkeilijöistä kiertää Pienen Karhunkierroksen kesäaikaan, mutta se on kierrettävissä vuoden ympäri. Pieni Karhunkierros talvella on huomattavasti haasteellisempi kuin kesällä, ja se kannattaa huomioida retkeilleen lähtiessä. Itse olen kiertänyt Pienen Karhunkierroksen useasti, mutta vain kertaalleen talvella kokonaisuudessaan. Myllykoskella ja Jyrävällä olen käynyt myös talvella useamman kerran.
Myllykoski on yksi Suomen kuvatuimpia talvimaisemia.
Pieni Karhunkierros talvella neljässä tunnissa
Ruka-Kuusamo on lempipaikkani Suomessa retkeilyyn ja aktiivilomailuun, ja siellä olenkin vuosien saatossa nauttinut usein kevättalvesta. Pari vuotta takaperin olin perinteisellä pääsiäislomalla Rukalla ja iltapäivästä kaipasin pientä ulkoilua. Playstation-sukupolven edustajista ei ollut tällä kerralla kaveriksi, niin päätin lähteä kiertämään Pienen Karhunkierroksen itsekseen.
Kaikki jotka ovat kesäaikaan Pienen Karhunkierroksen kiertäneet, tietävät sen, että yksin on turha haaveilla retkeilystä. Talvella tilanne onkin tyystin toinen, sillä silloin ei olla luonnon huvipuistossa vaan Oulangan kansallispuiston aidossa erämaassa. Itsekin sain kiertää Pienen Karhunkierroksen talvella käytännössä itsekseni, sillä näin koko kahdentoista kilometrin aikana vain kaksi retkeilevää pariskuntaa. Sekä yhden Karhun.
Juumasta lähtee 12 km pitkä Pieni Karhunkierros.
Pieni Karhunkierros talvella on elämys.
Niskakoskelta Myllykoskelle
Juumasta Pieni Karhunkierros lähtee liikkeelle ylittämällä Niskakosken riippusiltaa pitkin. Talvellakin Niskakoski virtaa vapaana, ja kosken kuohu rikkoo talvisen luonnon hiljaisuuden. Niskakosken ylitettyään Pieni Karhunkierros jatkuu kohti yhtä Suomen kuvatuinta kohdetta eli Myllykoskea, jossa vanha myllyrakennus kosken vieressä toimii katseenvangitsijana.
Niskakoskelta Myllykoskelle talvella patikoidessa huomaa nopeasti sen, että retki tulee olemaan raskas. Portaat ovat lumien peitossa, joten niissä saa olla tarkkana, ettei satuta itseään. Usein kannattaakin rappuset kiertää viereisen hangen kautta, toivoen, että ei tipu kovin syvälle umpihankeen. Toinen hyvä vaihtoehto on lasketella rappuset alas “persemäkeä”.
Pieni Karhunkierros alkaa Niskakosken riippusillan ylityksellä.
Niskakoski virtaa vapaana ympäri vuoden.
Aika nopeasti selvisi se, että mikään sunnuntaikävely ei ole kyseessä tulevat 12 kilometriä.
Myllykoski ja talvinen paratiisi
Mikäli Rauli Badding Somerjoki olisi laulanut talvisesta paratiisista, olisi herkkä balladi kertonut Myllykoskesta. Kesällähän Myllykoskella on melkoinen sirkus käynnissä koskenlaskuineen, ja vain nälkäisimmät virittävät makkaransa tulille Myllykosken tulipaikalla. Toista on talvella, sielu lepää rauhassa kauniissa jykevissä koskimaisemissa, ja niin itse myllyyn kuin ympäröivään maisemaan saa tutustua omassa rauhassa. Ainakin silloin, jos lähtee liikenteeseen alkuillasta kuten minä 17.20 Pienen Karhunkierroksen parkkipaikalta.
Jos kokonaisaika talvisen Pienen Karhunkierroksen kiertoon oli tarkalleen 3 h 50 min, niin siitä puoli tuntia kului Myllykoskella. Nautin maisemista, valokuvasin eri kulmista ja elin hetkessä. Talvista retkeilyä parhaimmillaan Suomen kauneimpiin kuuluvissa maisemissa!
Talvisesta Myllykoskesta puuttuu muut retkeilijät kesään verrattuna.
Tästä olisi elämys vetäistä talvella kumiveneellä, tosin varmasti kylmä sellainen 😀
Myllykosken jälkeen horisontissa siintää Aallokkokoski.
Oletko käynyt Myllyn sisällä?
Sitten onkin kiertosuunnan päätös edessä…
Myllykoskelta kohti Kallioporttia
Myllykoskella on vuodenajasta riippumatta Pienen Karhunkierroksen merkittävimmän päätöksen paikka. Ylittämällä riippusillan, kierretään Pieni Karhunkierros myötäpäivään, kun taas vaihtoehtona on vastapäivään lähtö kohti Jyrävää. Kesäisin valinta olisi itsestään selvyys, ensiksi kohti Jyrävää, koska se on leppoisampi reittivaihto jaloille. Talvella turvallisuuden kannalta ajattelin, että on helpompi laskea Kallioportin portaat alaspäin kuin taiteilla niitä ylöspäin.
Myllykosken riippusillan ylitettyä hetken päästä tulee ylitettäväksi myös toinen riippusilta, joten talvisista vesimaisemista saa nauttia enemmänkin. Jälkimmäisen riippusillan kohdalla vesistö oli täysin jäässä, ja siellä joku luonnon asukki olikin omissa askareissaan. Itsellä biologia ei ole vahvin puolin, joten se asukki oli joku väliltä kärpästä ahmaan. Pöllö se ei ollut, koska sillä oli neljä tassua.
Itselle luontomatkailussa kohokohtana on aina eläimet heidän omassa elinympäristössään. Nytkin yritin paikallaan ollen odottaa vartin verran, saapuuko näkemäni veijari paikalle. Ei saapunut, mutta sehän parasta luonnossa onkin, että koskaan ei voi tietää mikä eläin vastaan tulee – tai jättää tulematta.
Pyöreälammen laavun ohitettua matka jatkui Kallioportille, josta lähtee alaspäin Pienen Karhunkierroksen pisin rappusosuus. Luojan kiitos, että olin valinnut kulkusuunnaksi myötäpäivään. Aivan lumipeitteiset ja kevätauringossa sulaneet portaat olivatkin sellaiset, että yksin liikkuessa sai olla tarkkana, että ei telo itseään. Melkoista käsivoimien kanssa painiskelua ja osin “perslaskua” oli alastulo. Rappusten alapäässä sai hengittää pari kertaa oikein pitkään ja todeta, että kaikki raajat ehjinä ollaan.
Talvinen retkeily erämaassa yksikseen ei ole koskaan leikin paikka.
Myllykosken sillalla kesäisin saattaa olla pitkätkin jonot, talvella ei sitä murhetta ole.
Sinne se katosi, mikä lie sitten olikaan.
Pyöreälampi pienessä hennossa lumisateessa.
Porrasosuudet ovat talvella Pienellä Karhunkierroksella haastavia, Kallioportit portaat luonnollisesti pahimmat pituuden puolesta.
Harrisuvannon riippusilta on puolimatkan krouvissa.
Harrisuvannolta Jyrävälle
Kallioportin rappusten jälkeen pienen patikoinnin jälkeen eteen tulee Harrisuvanto ja siellä riippusillan ylitys. Sen jälkeen Vattumutka eli Pienen Karhunkierroksen vieressä virtaava koskialue on näkyvissä loppumatkan takaisin Myllykoskelle saakka. Harrisuvannolta matka jatkuu tasaisen tappavaa pitkää ylämäkeä aina Kalliosaaren maisemapaikalle. Tämä muutaman kilometrin pätkä tuntuu takuuvarmasti jaloissa, ja varsinkin kesäaikaan “kaikkien blogien vastaisesti” tämä osuus pitää lasten kanssa kävellä nimenomaan toisinpäin. Joka toisin väittää, ei ole Pientä Karhunkierrosta kulkenut molemmin päin!
Vattumutkan maisemat, Kalliosaari ja lopulta vastaan tuleva Siilastupa tarjoavat upeita maisemaelämyksiä. Tasaisin väliajoin sitä vain haluaa pysähtyä ihailemaan maisemaa, ja samalla kuvailemaan luonnon kauneutta.
Jyrävä on yksi Suomen kuuluisimmista vesiputouksista, mutta se jäätyy talvella käytännössä kokonaisuudessaan. Eli siinä missä tämä kesäaikaan yksi Suomen upeimmista vesiputouksista on todella jylhä näky, niin talvella se on vain yksi jäätynyt möykky muiden joukossa.
Siilastuvalla olisi ollut mukava paistaa makkarat, mutta ajattelin tehdä Pienen Karhunkierroksen talvella osittain kuntoilun pohjalta. Koska pojat olivat jääneet Rukalle majapaikkaan, niin itseä houkutteli retken pääteeksi lämpöisenä odottavana sauna. Toki täytyy tähän todeta myös se, että halusin päästä valoisaan aikaan takaisin parkkipaikalle.
Vattumutka – Harrisuvannolta on kiipeilty ylöspäin jo hetken aikaa.
Kalliosaari – Pienellä Karhunkierroksella on kivat taulut kuuluisimmille koskinäkymille.
Talvinen Jyrävä
Siilastuvalle oli saapuneet yönyliretkeilijät.
Jyrävältä Aallokkokosken kautta Myllykoskelle
Jyrävältä oli taiteiltavana yksi pidempi porrasosuus, mutta se onneksi oli kohtalaisen käveltävässä kunnossa. Siilastupa on sen verran suosittu ympäri vuoden, että sinne saakka reitti on kohtalaisen hyväkuntoista myös talvella.
Aallokkokosken jyrinä talvella kuuluu pitkälle ja onhan se kieltämättä pimenevässä talvi-illassa jylhä näky. Kesäpäivänä se on puolestaan parhaimmillaan kumiveneessä, missä koko 800 metriä saa nauttia kosken pärskeistä!
Myllykosken kohdalla vastaan tuli vielä pariskunta, joka oli päättänyt jäädä yöksi Pienen Karhunkierroksen varrelle. Koska he kuulivat minulta Siilastuvalla olevan pariskunnan yötä, päättivät he jäädä Myllyyn yöksi omaan rauhaan. Muutaman sanan vaihdettuamme jatkoin matkaa kohti parkkipaikkaa ja majapaikassa odottavaa saunaa.
Pieni Karhunkierros on toistamiseen Myllykoskella jo loppusuoralla.
Summa summarum: Pieni Karhunkierros talvella on hyvin erilainen kuin kesällä, sillä Oulangan kansallispuiston maisemista saa nauttia omassa rauhassaan. Kannattaa varautua kuitenkin siihen, että olosuhteet retkeilyyn saattaa olla varsin haastavat. Yksi vaihtoehto on ottaa lumikengät mukaan, jolloin lumisella kelillä reitti on paljon helpommin kierrettävissä. Kaiken kaikkiaan parempaa talviretkeilykohdetta Suomessa saa oikein hakemalla hakea.
Ei kierrosta ilman Karhua,
-Kohteena maailma / Rami
Lue lisää Pienestä Karhunkierroksesta talvella:
- Pieni Karhunkierros talvella by Maisemaonnellinen
- Pieni Karhunkierros talvella by Matkalla Missä Milloinkin
Lue lisää talvisesta Ruka-Kuusamosta:
- Top 10 tekemistä talvella Ruka-Kuusamossa by Kohteena maailma
- Jääkiipeilyä Rukalla by Kohteena maailma
- Lumiliukukengillä retkeilyä Rukalla by Kohteena maailma
- Moottorikelkkailua Kuusamossa by Kohteena maailma
- Riisitunturin iltapatikointia auringonlaskun aikaan by Kohteena maailma
Kyllähän se Karhukin tuli Pienellä Karhunkierroksella nähtyä edes vilaukselta.
