Koskenlasku Kuusamossa sopii kaikenikäisille
Kuusamon koskenlaskulla on lähes sadan vuoden perinteet. 1930-luvulta lähtien matkailijat ovat päässeet nauttimaan Kitkajoen kuohuista perhereitillä ja koskenlaskijayrittäjien taitojen karttuessa jo vuosikymmeniä myös villistä reitistä. Tänä päivänä onkin erilaisia vaihtoehtoja nauttia Kitkajoen koskista ja monelle koskenlasku Kuusamossa onkin loman kohokohta. Nuorimmillaan koskille pääsee jo viisivuotiaana, mutta villeille koskille laskiessa täytyy olla täysi-ikäinen. Riippumatta reitistä, takuuvarmasti kastuu ja hauskaa on!
* Kaupallinen yhteistyö Stella Polaris Adventures ja Ruka-Kuusamo matkailun ry:n kanssa.
Alkuperäinen postaus on julkaistu 23.8.2020, ja juttu on päivitetty kesän 2026 koskenlaskukokemuksilla.
Koskenlasku Kuusamossa Stella Polaris Adventuresin kanssa on varsin suositeltavaa aktiivilomailua.
Varttitunnissa huippumelojaksi
Stella Polaris Adventures on Suomen vanhin koskenlaskuyritys ja se toimii jo osin viidennessä sukupolvessa. Yritys on saanut alkunsa 1920-luvulla, kun tie ja linja-autoyhteys tuli Käylän kylään. Sen jälkeen Oulangan kansallispuiston maisemat olivat saavutettavissa joko kärryillä, hevosella tai jokea pitkin.
Stella Polaris Adventuresin nykyisen yrittäjän Marko Mustosen isoisoisä Iikka Mustonen aloitti puuveneellä kuljetukset Käylästä Juumaan. Koskien kohdalla asiakkaat kävelivät ja henkilökunta (soutaja ja perämies) laski kosket – asiakkaat eivät tästä ymmärtävästi tykänneet, koska laskeminen näytti hauskalta touhulta. Isoimpia koskia ei Iikkakaan uskaltanut laskea, vaan veneet uitettiin. Pikkuhiljaa asiakkaita otettiin helpompiin koskiin kyytiin ja ennen sotia taidot oli karttuneet siten, että kaikki kosket pystyttiin laskemaan.
Kun kosket oli laskettu Juumaan saakka, niin soutaja ja perämies lähti viemään veneitä takaisin kohti Käylää. Veneet soudettiin ylävirtaan ja pahimmissa paikoissa veneet työnnettiin pitkällä tikulla toisen vetäessä pitkällä köydellä nokasta.
1980-luvulle saakka Kitkajoen kuohut laskettiin puuveneillä. Sen jälkeen on siirrytty kumiveneisiin ja vuonna 1995 on laskettu viimeinen kaupallinen lasku puuveneellä näytösmielessä. Vuosikymmeniä isät ovat opettaneet poikiaan kumiveneiden kapteeniksi, mutta nykyään pitää hankkia virallinen sertifikaatti ennen kuin pääsee asiakkaita kuljettamaan. Tosin eniten kauhuissaan olevalle Villin Reitin melojalle kapteeni kertoi aluksi katsoneensa Youtubesta miten homma toimii…
1930 Käylässä kävi 1500 turistia, joista 23 oli laskenut perhereitin. Nykyään Stella Polaris Adventuresilla on 3000 laskijaa vuodessa, jolla se on Suomen suurin koskenlaskuyritys.
Ennen jokaista koskenlaskuretkeä käydään läpi koskenlaskun perusteet ja turvallisuusohjeet. “Varttitunnissa huippumelojaksi” on Stella Polaris Adventuresin motto eli kapteenin ohjeita noudattamalla saa itselleen varsin elämyksellisen retken Kuusamon koskissa.
Stella Polaris Adventuresin toimisto kotakahviloineen ja varustetiloineen sijaitsee hieman ennen Pienen Karhunkierroksen lähtöpaikkaa.
Koskenlasku Kuusamossa: kolme eri reittivaihtoehtoa
Kuusamossa on kolme erilaista vaihtoehtoa nauttia koskenlaskusta Kitkajoella. Villi-Reitti K-18 on kaikista vauhdikkain ja sille osallistumiseen vaaditaankin nimensä mukaisesti 18 vuoden ikäraja. Mikäli haluaa villin reitin lisäksi nauttia pidempään maisemista, niin Pitkä-Reitti K-18 jatkaa matkaa isojen koskien jälkeen aina Venäjän rajalle saakka. Sieltä käydään hakemassa sekä miehistö että kumiveneet takaisin autolla lähtöpaikkaan.
Koskenlasku Perhereitti on puolestaan kaikista suosituin, ja siihen voi ottaa osaa jo viisivuotiaasta lähtien. Se on myös monelle aikuiselle mieluisa ensimmäinen kokemus koskenlaskuun, sillä meno ei ole niin vauhdikasta kuin villillä reitillä. Itse olen osallistunut vuosien saatossa kaikille kolmelle reitillä useamman kerran, ja jokaisessa on omat hyvät puolensa. Toki Villi-Reitti K-18 on oma suosikkini, ja sen olen nyt laskenut neljästi.
Riippumatta reitistä, kaikki alkavat ensiksi varustejaolla ja pukeutumisella.
Koskenlasku Perhereitti Käylä-Juuma
Perhereitti Käylästä Juumaan on suosituin koskenlaskureitti Kuusamossa. Stella Polaris Adventuresin tiloissa aloitetaan retki varustejaolla, jonka jälkeen siirrytään osallistujamäärästä riippuen joko bussilla tai minibusseilla Käylään. Sieltä lähdetään opastuksen jälkeen kaiken kaikkiaan 14 kilometrin reitille, jossa on vaikeusasteeltaan I-III luokan koskia.
Koskiluokitukset menevät siten, että seuraava taso on aina tuplat edellisestä. Eli kakkostason koski on kaksi kertaa niin vaikea kuin ykkösluokan koski. Mitä isompi koskiluokitus siis kysymyksessä, niin se tuo kapteenille lisää vaikeutta ja asiakkaalle hauskuutta.
Perhereitillä koskiosuuksien lisäksi pienempiä siirtymiä hieman melotaan, mutta pidemmät osuudet mennään aina perämoottorilla. Maisemat tällä reitillä on todella kauniita ja niitä onkin mukava ihailla koskiosuuksien ulkopuolella.
Retken aikana kuulee mielenkiintoisia tarinoita alueen luonnosta ja elämästä ylipäätään Kuusamossa. Lisäksi huomio kiinnittyy yksittäisiin vesilintuihin telkistä joutseniin ja niiden askareisiin. Yksi hauska yksityiskohta oli pari oranssiasuista kalastajaa, joista kapteeni tuumasi heti, että nuo eivät kaloja tule saamaan. Oranssi väri pomppaa kuulemma heti kaloille silmään, koska se on luonnoton näky näillä leveysasteilla.
Lapsille Perhereitti tarjoilee sopivasti jännitystä ja heidän analysointiansa koskien laskujen jälkeen on ilo kuunnella. Kun kaikki vielä kastuvatkin kunnolla, niin perhereitti on erinomainen kokemus niin muksuille kuin aikuisille. Kapteeni pitää kyllä kumivenettä ohjaamalla huolen siitä, että kaikki varmasti kastuvat retken aikana.
Reitin pieni miinusosuus on pitkä paluumatka viimeisen kosken jälkeen lähtöpaikkaan, mikäli sää ei suosi retkipäivänä. Sadeasu on tarpeen, sillä sen verran kylmä viima paluumatkan aikana on, satoi tai paistoi. Aurinkoisella säällä maisemista tulee nautittua enemmän, sateella paluumatka tuntuu huomattavasti pidemmältä – molemmista on siis omakohtaista kokemusta.
Kaiken kaikkiaan Perhereitti on varsin kiva, sillä lapset pääsevät kokemaan jotakin sellaista, mitä eivät oikein muualla Suomessa pääse kokemaan. Ja monelle aikuiselle, perhereittikin on jo ihan “riittävän villi”.
- Koskenlasku Perhereitti by Stella Polaris Adventures
Bussimatkan aikana lähtöpaikalle Käylään kuulee mielenkiintoista historiaa koskenlaskusta tähän päivään.
Suosituimmalle Perhereitille lähti samaan aikaan neljä venekuntaa vuonna 2020.
Kapteeni Marko Mustosen miehistö valmiina valloittamaan kosket vuonna 2020.
Vartissa huippumelojaksi -koulutus käynnissä kesällä 2026.
Ensimmäinen koski selätetty, sen jälkeen varmistetaan muiden venekuntien laskut.
Koskien välissä ihailimme Kuusamon upeaa luontoa vesiltä käsin.
Opimme reitillä myös sen, että koskea pienempi virtaus on niva.
Kapteeni valitsee aina sopivimmat ja turvallisimmat linjat koskille.
Pieni sade ei haitannut kesällä 2020, tässä touhussa kastuisi muutenkin.
Kuten ilmeistä näkee, niin hauskaa oli!
Kuin myös kesällä 2026 auringonpaisteessa oli hymy herkässä samalla porukalla.
Villi-Reitti K-18
Adrenaliinista nauttiville Villi reitti on se kaikista kiehtovin vaihtoehto ja koskenlaskureittien kuningas Suomessa. Itse olen laskenut sen neljästi ja jokainen kerta on ollut yhtä ikimuistoinen. Tällä reitillä on todellista vauhdin hurmaa ja meloa saa ihan tosissaan. Toisaalta reitille voi osallistua kaikki täysi-ikäiset ja ottaa sen halutessaan omalta osaltaan rennommin. Kesällä 2020 meidän venekunnassamme kahdeksasta asiakkaasta kuusi keskittyi melomiseen ja kaksi nautti osin melat ilmassa vauhdin hurmasta – kapteeni tietysti lisäksi hoiti ohjeistamisen ja ohjaamisen. Kesällä 2026 yllätyssyntymäpäiväsankari henkisesti oli meloajana koko ajan, mutta taisi mennä puolet ajasta silmät kiinni vauhdin hurmasta nauttien mela pystyssä.
Stella Polaris Adventuresin villi reitti alkaa varustejaon jälkeen lyhyellä perämoottorimatkalla Niskakosken suulle. Matkalla suoritetaan “vartissa mestarimelojaksi” -oppitunti. Kun kaikki on valmista, niin on aika lähteä kohti kuohuja. Villin reitin koskiluokitukset ovat II-IV.
Muutaman rivakan vedon jälkeen onkin vuorossa ensimmäinen koski eli toisen tason Niskakoski. Se onkin monelle Pienen Karhunkierroksen kävijälle tuttu, sillä se ylitetään riippusiltaa pitkin heti kierroksen alussa. Usein Niskakosken riippusillalla on katsojia ihmettelemässä koskenlaskijoita, mutta kumiveneessä ei ehdi ihailemaan riippusillalla olijoita. Nimittäin Niskakoski on vauhdikas kokemus ja sen lopuksi on sen verran iso pudotus – että jokainen kumiveneestä on heti taatusti läpimärkänä. Loistava startti retkelle!
Niskakosken jälkeen odotellaan kaikki veneet kasaan, jos matkassa on useampia Stella Polariksen kumiveneitä. Sen jälkeen matka jatkuu perämoottorilla Myllykosken edustalle kohti villin reitin huipennusta.
Kapteenit kesällä 2020 tekivät päätöksen, että kukaan ei käytä sadepukuja.
Kesällä 2026 Villin Reitin pitkälle osuudelle oli sadevarusteet viileyden takia pakolliset.
Villi Reitti lähtee Pienen Karhunkierroksen aloittavan Niskakosken riippusillan alta kohti kuohuja.
Niskakosken jälkeen odottelimme kahta muuta kumivenemiehistöä vuonna 2020.
Kesällä 2026 miehistö ihaili Oulangan kansallispuiston kahta ainoaa yksityisen omistamaa mökkiä.
Myllykoski – paras paikka katsoa kumiveneitä rannalta
Myllykoski on yksi Kuusamon kuvatuimpia maisemia. Upean vanhan myllyn vieressä kuohuva koski on myöskin Villi-Reitti K-18:n omanlainen kohokohta, sillä katsojia on takuuvarmasti aina paikalla. Se on kolmannen luokan koskena edellistä Niskakoskea jo selvästi vauhdikkaampi ja siten tietysti tuplaten hurjempi.
Voiko kumiveneestä pudota – kyllä voi! Ja mitä sitten, kun joku putoaa koskeen?
Kesällä 2020 kerralla katsojat saivatkin toden teolla ihmeteltävää, kun ensimmäisestä venekunnasta yksi nuorempi neito liittyi Myllykosken uimareihin – oli kuulemma hurjan näköinen näky vierestä katsottuna ja samaa voi sanoa sata metriä kauempaa omasta veneestä nähtynä. Onneksi näitä tilanteita varten turvaohjeet niin putoajalle kuin veneessä oleville on käyty läpi ennen retken alkua ja tälläkään kertaa ei putoajalle tullut muuta kuin yksi muisto lisää retkestä. Virta vei hujauksessa alas koskiosuuden ja muu venekunta kävi nappaamassa putoajan kyytiin.
Lienee turha mainita erikseen, että kaikki ovat kiinnittäneet turvavyönsä.
-Henri Mustonen, 5. polven koskenlaskija
Kun oli meidän aikamme lähteä koskille, niin kapteenimme kertoi osuvalla vertauksella, että onhan kaikki kiinnittäneet jalkansa kumiveneeseen kunnolla. Nimittäin tämä koskeen pudonnut ei ollut ja se onkin oikeastaan se ainoa syy, millä muutama osallistuja vuosittain koskeen putoaa. Vuositasolla Stella Polaris Adventuresin 3000 koskenlaskijasta ei välttämättä edes kukaan putoa koskiin, joskin yleensä joka vuosi joku jossain kohtaan. Useimmiten perhereitillä, perheen isä.
Omienkin kokemusten mukaan omassa toiminnassa kannattaa keskittyä siihen, että jalat ovat kunnolla kiinni! Kesällä 2026 itsellä irtosi kovassa töyssyssä jalat Aallokkokoskessa, ja onneksi oli ohjesäännöt muistissa – kroppa veneeseen, tassut kiinni uudestaan ja melonta jatkuu.
Myllykoski tarjoaa kunnon tyrskyt ja jokainen laskukerta on ollut erilainen. Kesällä 2020 (video laskusta alla) tuntui siltä, että korkealla ollut vesi teki laskusta normaaliakin märemmän kokemuksen ja otimme oikein kunnon tyrskyt vastaan suoraan kumiveneeseen. Kokemuksena se oli paljon miellyttävämpi kuin se kerta, jolloin laskimme Myllykosken hieman hallitsemattomasti takaperin. Kaikkea siis voi sattua ja se tekee koskenlaskusta Kuusamossa kiehtovaa.
Myllykoski villillä reitillä nostaa adrenaliinit kattoon.
Aallokkokoski
Myllykosken jälkeen on pieni hengähdystauko kumiveneen virratessa muutaman sadan metrin päässä olevaa neljännen luokan Aallokkokoskea. Se onkin vaativuusluokaltaan vaikein koskiluokka, mitä kaupallisesti Suomessa saa kumiveneellä laskea. Aallokkokoski on sitten sitä totaalista adrenaliinitykistä koko 800 sadan metrin verran, jonka jälkeen rantaudutaan kumiveneellä ennen Jyrävän putouksen “elämän lankaa”. Kumiveneet nimittäin pudotetaan tyhjänä Jyrävän putoukseen, jonka jälkeen ne haetaan uimalla takaisin rannalle. Miehistölle riittää se, että kävelee Jyrävän ohi Pienen Karhunkierroksen rappusia pitkin muutaman sadan metrin verran.
Kun kaikki kumiveneet olivat kasassa, matka jatkuu virran vieminä vielä parin kilometrin verran eteenpäin mm. Kalliosaarta ihaillen. Villi-Reitti K-18 loppuu Vattumutkaan, jossa rantautuminen tapahtuu. Sen jälkeen on kiipeäminen rannasta ylös, josta kuljetus pikkubussilla vie takaisin Stella Polaris Adventuresin toimistolle. Lyhyen paluumatkan aikana ehtii kertaamaan koskimelonnan kohokohtia, ja vuonna 2020 ehdittiin vaihtamaan hyvin myös kuulumiset, miten koskeen pudonnut oli omalta kohdaltaan retken kokenut.
- Koskenlasku Villi Reitti K-18 by Stella Polaris Adventures
Jyrävällä miehistö odottaa kumiveneen “pudotusta”.
Jyrävän jälkeen Villi-Reitti K-18 jatkuu leppoisasti kohti Vattumutkaa.
Mikäs se oli maisemista nautiskellessa.
Kallioportti on vielä Pientä Karhunkierrosta kin upeampi vesiltä käsin.
Koskenlasku Pitkä Reitti K-18
Koskenlaskun Pitkä Reitti yhdistää Villit kosket ja ns. luonnonystävän koskenlaskureitin. Kun Vattumutkassa on villin reitin osallistujat rantautuneet, niin matka jatkuu pitkällä reitillä Oulankajoen Huotinniemeen lähelle Venäjän rajaa, josta autokuljetus takaisin Juumaan aloituspaikalle. Pitkän reitin koskiluokitukset ovat I-II Vattumutkasta eteenpäin, joten leppoisassa menossa on aikaa nauttia myös maisemista.
Itse olen osallistunut kerran tälle pitkälle reitille ja se oli varsin mukava kokemus aurinkoisella ilmalla. Tämä onkin varsin monipuolinen kokonaisuus sellaiselle, joka haluaa kokea villien koskien hurjimmat tyrskyt ja nauttia loppumatkan mahtavista Oulangan kansallispuiston maisemista rauhallisemmin katseltuna.
- Koskenlasku Pitkä Reitti K-18 by Stella Polaris Adventures
Pitkä reitti jatkuu Jyrävän alta kohti Venäjän rajaa. Itse Jyrävää ei lasketa, vaan kumiveneet lasketaan tyhjänä sen läpi.
Kumiveneemme aalloissa kesällä 2026 copyright Emilia Härkönen
Varsinaisesti Pitkä-Reitti K-18 jatkuu Vattumutkasta, mikä on Villin Reitin lopetuspaikka.
Viisi vinkkiä koskenlaskuun
Valitse porukalle sopivin reitti
Koskenlasku on parasta porukalla. Lapsille paras reitti on Perhereitti, samoin sellaisille aikuisille, jotka eivät niin kovasta menosta välitä. Sanoisin kuitenkin niin, että suurin osa aikuisista saa eniten irti Villistä Reitistä. Uskaltaako sinne mennä? Kyllä uskaltaa, kunhan kipparin ohjeiden mukaan tamppaa jalat kunnolla kiinni ponttoonien alle!
Tamppaa jalat kunnolla kiinni äläkä tällä tavalla kuin naapurilla…
… ja kuuntele kapteeni Henri Mustosen ohjeet huolella, niin saat nautinnollisen reissun kumiveneessä.
Ota vaihtovaatteet mukaan
Vaikka osalle reiteistä on tarjolla sadeasu päästä varpaisiin, niin siitäkin huolimatta suurin osa koskenlaskijoista kastuu kalsareista lähtien. Siksi on erittäin tärkeää ottaa autoon vaihtovaatteet mukaan, jotta saa retken jälkeen kuivat vaatteet päälle. Mikään ei ole ikävämpää kuin huippureissun jälkeen olla kylmissään märissä vaatteissa kotimatkalla.
Villille Reitille kipparit voivat tehdä päätöksen, että kukaan ei ota sadepukuja mukaan. Takuuvarma kastuminen on tuloksena joka tapauksessa, niin kevyillä vaatteilla kävely reitin lopuksi lämpöisessä säässä oli paljon mukavampaa kuin sadepuvussa. Ai niin, saappaissa oli parikymmentä senttiä vettä ja pari ahventa…
Niinhän sitä luulisi, että näillä varusteilla Perhereitillä ei kastuisi.
Isä ja tytär Perhereitin jäljiltä vuonna 2020 – takuuvarmaa kastumista kokosadepuvusta huolimatta.
Villi Reitti on hyvä tyhjentää saappaista ennen siirtymistä pikkubussilla lähtöpaikkaan.
Jätä kännykkä ja auton avaimet maihin
Itse olen kokenut Suomessa kuusi kertaa koskenlaskun, ja kaksi kertaa olen kastellut kännykän kuivapussista huolimatta. Ensimmäisellä kerralla kymmenen sekuntia Kitkajoen pohjassa riitti siihen, että parin päivän jälkeen kännykkä oli toimintakyvytön. Kerran Villillä reitillä kumivene otti sellaisen pompun, että kuivapussin sulku kierähti kolme kertaa ympäri. Viisi senttiä pussissa vettä ja pienehkö paniikki kenties menetetyistä kuvista – onneksi kännykän nahkakotelo imi vedet ja ennen Aallokkokoskea olin saanut kännykän uusiksi suojattua. Mitä opimme tästä – otanko seuraavalla kerralla kännykän mukaan? Tottakai! 😀
Koskenlaskussa kastuu takuuvarmasti eikä kuivapussikaan aina pelasta arvotavaroita.
Aurinkolasit voittavat silmälasit
Mikäli sinun on mahdollista laskea koskia ilman silmälaseja, niin tee se. Piilolinssit voittavat koskenlaskussa aina silmälasit 100-0. Varsinkin perhereitillä ja Luonnonystävän koskenlaskunreitillä ollaan pitkiä aikoja “hiljaisessa vauhdissa”, jolloin sateisella säällä kastuvat silmälasit ovat varsin ikävät. Aurinkolasit sitä vastoin ovat hiljaisessa vauhdissa helppo ottaa sivuun, jos niille ei ole tarvetta. Jos kuitenkin joudut käyttämään silmälaseja, niin laita kypärän alle lippalakki – se suojaa silmälaseja sateella hiljaisessa matkavauhdissa.
Aurinkolasit toimivat kirkkaalla ilmalla mainiosti.
Yhdistä Villi Reitti ja Pieni Karhunkierros
Loppuun ässä hihasta. Koska Juumasta lähdetään Villille Reitille, niin samana päivänä ehtii hyvin patikoimaan vierestä lähtevän 12 kilometriä pitkän Pienen karhunkierroksen. Samalla tulee fiilisteltyä kohdat, missä on laskettu koskia: Niskakoski, Myllykoski, Aallokkokoski, Heinäkoski ja Vattumutka saa aivan uudenlaiset piirteet, kun tietää niistä laskeneen kumiveneellä. Sekä tietysti Jyrävä, jonka läpi tosin kumiveneet tiputetaan ilman miehistöä.
Yhdistimme Pienen Karhunkierroksen Villille Reitille itse siten, että patikoimme ensiksi Pienen Karhunkierroksen perheiden kanssa rauhalliseen tahtiin. Lähdimme viimeiseltä taukomatkalta kohti koskenlaskun aloitusta etukäteen, ja muut tulivat ihailemaan meidän suoritustamme Myllykoskelle. Kieltämättä jäimme kakkoseksi, sillä koskeen pudonnut meloja oli piirtynyt vielä paremmin muun perheen mieleen.
Myllykosken kohdalla näimme sopivasti aamun Villin Reitti koskenlaskijat.
Aallokkokoski näkyy korkeuksista Pienellä Karhunkierroksella.
Summa summarum: Stella Polaris Adventures on Suomen vanhin koskenlaskuyritys ja sen ammattitaitoiset kapteenit toimivat jo viidennessä sukupolvessa. Reittivaihtoehdot ovat varsin monipuolisia ja niistä kannattaa valita itselleen sopivin. Itse olen tykännyt kaikista reiteistä todella paljon, mutta luonnollisesti Villi-Reitti K-18 on aina itselle ollut se kiehtovin. Sanoisinkin, että parasta mitä Ruka-Kuusamon aktiivilomilla olen vuosien saatossa kokenut!
Koskenlaskua ja maisemia,
-Kohteena maailma / Rami
* Kaupallinen yhteistyö Stella Polaris Adventures ja Ruka-Kuusamo matkailun ry:n kanssa.
P.S. Lue myös Sanna Walleniuksen kokemukset ja fiilistelyt Kuusamon koskenlaskusta.
Lue Lisää Ruka-Kuusamosta:
- Kuusamon parhaat luontonähtävyydet ja retkikohteet by Kohteena maailma
- Maastopyöräily Kuusamossa nuorentaa parikymmentä vuotta by Kohteena maailma
- Top tekemistä Kuusamossa kesällä by Kohteena maailma
- Top10 tekemistä Rukalla talvella by Kohteena maailma
