Myöhäissyksyn patikointia Torronsuolla
Syksyinen päivä oli kaikkea muuta kuin harmaa, vaikka taivaalla ei sinisestä väristä ollut tietoakaan. Pilvimassat eivät antaneet aivan parasta väriloistoa Torronsuon maaruskaan, mutta silti punaisena loistanut maaperä oli iloa silmille. Kymmenen kilometrin pituinen rengasreitti oli sopiva puolipäiväpatikointiin kuulaassa syksyisessä säässä. Tammelassa sijaitseva Torronsuo on eteläisen Suomen suurimpia soita tarjoten upeaa suomaisemaa retkeilijöille.
* Alkuperäinen postaus on julkaistu 29.10.2016. Päivitin postauksen siltä osin uudestaan, että Kiljamon parkkipaikalta Torron kylän kohdalle valmistui uudet pitkospuut ja näin koko reitti kulkee nykyään kansallispuiston alueella.

Torronsuon kansallispuisto
Torronsuo – suota ja pitkospuita
Torronsuon ainoa miinus oli pitkään se, että rengasreitti ei kokonaisuudessaan kulkenut kansallispuiston alueella. Kymmenen kilometrin mittainen reitti kulki puolen matkan verran julkisia teitä, joista puolitoista kilometriä tallustettiin jopa asfaltilla. Kokeneemmat konnat osasivat todennäköisesti etsiä polut millä välttivät tieosuudet, mutta ensimmäisellä kerralla sellaista ei osannut ajatellakaan. Mutta eipä hätää, sillä lokakuussa 2019 valmistui uusi kahden kilometrin osuus pitkospuineen Kiljamosta Torroon – nyt Torronsuon rengasreitti kulkee kokonaisuudessaan kansallispuiston alueella!
Aikaisemmin kannatti kiertää tieosuudet ensiksi alta pois, mutta siitä ei siis tarvitse enää murehtia. Nykyään reitistä selviää jopa ilman karttaa, joka vanhalla reitillä oli melko mahdotonta. Enää ei myöskään tarvitse harmitella puuttuvia opasviittoja, vaan nykyään Torronsuolle voi mennä nauttimaan 100% luonnon kauneudesta!
Torronsuon ympärysreitti
Torronsuon kymmenen kilometriä pitkä rengasreitti lähtee heti pitkospuita pitkin Torronsuolle kauniissa maisemissa. Kun aikaisemmin puolen kilometrin jälkeen kaarrettiin kohti asfalttitietä, niin nykyään matka jatkuu uusia pitkospuita pitkin Torronsuon värikkäällä suoalueella. Maisemat ovat heti tällä uudella kahden kilometrin pätkällä kohdallaan, josta osa matkasta taitetaan metsäistä polkua pitkin.
Otteita alkuperäisestä postauksesta kolmen vuoden takaa: Parin kilometrin maantien jälkeen matka jatkui reilun kilometrin verran hiekkatietä kohti vanhaa Torron kylää. Tämä osuus oli jo hieman enemmän retkeilyn tuntua, mutta kansallispuisto oli yhtä kaukana kuin Suomen jalkapallomaajoukkue arvokisoista. Torronsuo antoi odottaa retkeilijöitä liian pitkään.
Arviolta reilun viiden kilometrin tieosuuksien jälkeen alkoi pikkuhiljaa epäilyttämään, että mahtaako kansallispuisto tulla enää koskaan vastaan. Viitat olivat kyllä ohjanneet selvästi meitä oikeaan suuntaan ja kartan mukaan oltiin oikealla reitillä. Hiekkatiellä tuli vastaan äiti lastensa kanssa, ja kysyinkin, että paljonko on jäljellä kansallispuiston pitkospuille. No, kuulemma aika paljon, kun oltiin kävelty ohi edellisestä käännöksestä…
Uudistetuilla pitkospuilla ei suunnistusmurheita ollut ja kaiken kaikkiaan maisemat olivat varsin mahtavat. Retkeilyn tuntu oli täydellistä ja nythän se Suomikin on jo toinen vaelluskenkä jalkapallon EM-kisojen kisakoneessa…

Uudistetut pitkospuut lähtevät kohti Torroa ja Idänpäänkalliota. Myös Hämeen Ilvesreitti kulkee uudistettuja pitkospuita pitkin.

Lokakuussa 2019 valmistunut uusi pitkospuuosuus kansallispuiston alueella oli enemmän kuin tervetullut uudistus. copyright Lanttimatkat / Antti
Kohti polkua ja Idänpäänkalliota
Uusi pitkospuuosuus kulkee Torron metsäalueelle, jossa kävellään muutama sata metriä hiekkatietä. Sen jälkeen kaarretaan takaisin metsään ja kohta pian olla Idänpäänkalliolla. Idänpäänkalliolla löytyy lintutorni, josta on parhaat näkymät koko Torronsuolle!
Idänpäänkalliolla on myös suojaisa laavu, missä voi paistaa makkarat. Kymmenen kilometrin rengasreitillä Idänpäänkallion laavu ja lintutorni sijaitsevat noin puolessa välissä eli se on hyvä pidemmän tauon paikka.
Idänpäänkallion taukopaikkaa ei ole mainittu puiston opastauluissa, koska se on yksityisten pitämä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että kyseessä on reitin paras näköala ja taukopaikka!
Avolouhoksen historian havinaa
Idänpäänkalliolta matka jatkui kohti avolouhosta, josta on aikoinaan kaivettu maanäytteet useampaankin Euroopan museoon. Tavalliselle tallaajalle avolouhos ei tarjoa mitään ihmeellisyyksiä mikäli maaperän kivet ei kiinnosta, joten matka jatkuu metsäpolkuja pitkin takaisin reitin pääkohdetta eli Torronsuota.
Torronsuon rauhassa sielu lepää
Takaisin suolle päästyä Torronsuon pitkospuut tuovat näkyviin molemmin puolin suota silmän kantamattomiin. Siellä täällä punaisena alueena oleva maasto on upean näköistä. Koska tänä syksynä ei ole paljon vettä satanut, niin suo oli kyllä verraten kuivaa. Ainoastaan muutamia pieniä vesialueita näkyi suon pinnalla, mutta sateisena syksynä olisi toisin. Nyt pitkospuut oli todella helppo kävellä, koska liukkaudesta ei ollut tietoakaan.
Retkeilijöitä Torronsuolla on näkynyt joka kerta siellä liikkuessa jonkun verran. Niin uudistettujen pitkospuiden avauskierroksella kuin edellisellä koko kierroksella saimme aika rauhassa liikkua, kun vastaantulijoita ei ollut kuin muutama ryhmä.
Reitin päätepisteen eli Kiljamon parkkipaikan lähellä muutaman sadan metrin päässä on lintutorni ja nuotiopiste. Korkeasta lintutornista maisemat eivät enää niin ihmeelliseltä näyttäneet, kun vertailukohtana oli Idänpäänkallion maisemat. Samaten nuotiopiste oli persoonaton, joten senkään puolesta se ei houkutellut. Paistoimme kuitenkin mukanamme kuljettamamme makkarat ja joimme kyytipojaksi kylmän keppana, niin saatiin olutmerkintä tähänkin postaukseen 😉
Kiljamon parkkipaikalta voi pienten muksujen kanssa kiertää puolentoista kilometrin rengasreitin, niin sellaiselle porukalle tämä nuotiopiste on kyllä paikallaan. Kovin nuorten kanssa ei kannata lintutorniin mennä, sillä sen verran isot välit on kaiteiden ja rappusten välissä. Tämän pienen ympärysreitin ensimmäiset 200 metriä sopii myös esteettömään matkailuun.

…. ja kyseiseltä reitiltä löytyy myös lintutorni yläilmoista Torronsuon ihailuun. copyright Lanttimatkat / Antti
Torronsuon risut ja ruusut
Nyt kun reitin alkuosa oli uudistettu, niin ei voi valittaa enää asfalttitieosuudestakaan. Toki auringon paistaessa maaston värikkyys olisi tullut vielä paremmin esiin, mutta säällehän ei voi mitään. Sama se oli vuonna 2016, kuten myös 2019 tehdyllä Torronsuon kierroksella.
Kesän 2016 Norjan rankkojen päiväpatikointien jälkeen tasaisessa maastossa kulkeva Torronsuon ympärysreitti tuntui lasten leikiltä. Näin ollen Torronsuo on kunnon puolesta saavutettavissa helposti jopa hieman huonokuntoiselle henkilölle. Ainoa hankaluus reitillä on märällä ilmalla pitkospuut, jotka voivat olla todella liukkaita. Kuivalla ilmalla niillä meno oli kuin kävelytiellä liikkuessa. Torronsuo oli kaiken kaikkiaan erittäin kiva päiväkohde!
Torronsuo itsessään on todella kaunis ja se on Etelä-Suomen suurimpia suoalueita. Huomioitavaa on myös se, että talvella alueelta löytyy laaja latuverkosto, joten seuraavalla kerralla itsellä on sukset mukana!
Vinkki: Riippumatta siitä patikoitko rengasreitin vai et, niin mene joka tapauksessa Kiljamolta Idänpäänkallion tauko- ja näköalapaikalle!
Patikointiterveisin,
Kohteena maailma / Rami
Lisää luettavaa:
- Top10 Forssan seudun luontokohteet by Kohteena maailma
- Torronsuon kansallispuisto by Luontoon.fi
- Torronsuon reitti by outdoorsfinland.fi
- Torronsuon esite (PDF) by metsa.fi
- Suomiretkeilemässä Torronsuon kansallispuistossa by Kaukokaipuu -blogi
- Torronsuon kierros uusituilla pitkospuilla by Maisemaonnellinen
P.S. Asetin itselleni loppuelämän pituisen kunnianhimoisen haasteen ensimmäisen Torronsuon kierroksen jälkeen: aion käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa. Tällä hetkellä lukema on 16/40, joissa jokaisessa on tullut tehtyä ainakin kunnon puolipäiväretki. Paljon on siis tutkittaa vielä jäljellä ja jo aikaisemmin käymissäni puistoissa monessa pitää vierailla vielä uudestaankin eri reiteillä.