Trolltunga
Norja on luontomatkailijan taivas. Upeita vaellus- ja patikointireittejä on tarjolla roppakaupalla. Trolltunga on yksi kuuluisimpia, ellei jopa kuuluisin.
Trolltungan vaellusreitin parkkipaikka sijaitsee lähellä Oddan kaupunkia reilun kolmen tunnin matkan päässä Bergenistä. Trolltunga eli peikonkieli on kieleke, joka sijaitsee satojen metrien korkeudessa pienen järven yläpuolella. Trolltungan valloitus ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu, sillä päivävaellus sinne kestää n. 10-12 tuntia ja matkaa kertyy suorinta tietä 22 kilometriä. Käytännössä ilman opasta reitin voi varmimmin suorittaa heinä-elokuussa, mutta silloinkin on varauduttava reissuun kunnon retkeilyvarusteilla.
Itse valloitin Trolltungan poikieni Rasmuksen (16 v) ja Valtterin (14 v) kanssa heinäkuun alussa, joten normaalikuntoinen henkilö siihen pystyy fysiikan puolesta kyllä. Sanoisinkin, että valloitus on lopulta enemmän päästä kiinni kuin fysiikasta, vaikka itselleni polvisäryn vuoksi viimeiset neljä kilometriä oli yhtä helvettiä. Kaikesta huolimatta Trolltungan valloitus oli upea kokemus ja mahtavaa se oli tehdä omien poikien kanssa.
Ennen Trolltungan vaellusta on muistutus reitin haasteellisuudesta.
Trolltungan vaellusreitti kartalla. (Klikkaa karttaa katsoaksesi sijainnin tarkemmin.)
Vaellus vs. Patikointi
Itse en ota tässä kantaa siihen, mikä on vaeltamisen ja patikoinnin ero. Toisaalta itse miellän päiväretket yleensä patikoinniksi vaeltamisen sijaan, mutta Norjassa monet päiväretkikohteetkin vaativat kunnon varusteet. Kyllähän jokunen vastaantulija liikkui farkuilla ja lenkkitossuilla, mutta väitän että eivät nauttineet kyllä retkestä kyseisellä vaatetuksella. Välillä matkan varrella oli todella kylmä, vaikka selvisimme jopa sateetta koko reissun. Vaellus- tai pitkävartiset retkeilykengät ovat ehdottomat siinä missä sateenkestävä kevyt kerrospukeutumiseen perustuva varustus. Monet käyttivät myös vaellussauvoja, mistä ainakin itselle olisi ollut iloa jälkeenpäin ajateltuna polvia helpottamaan. Toisaalta mikään ei ole parempi muistutus lievästä ylipainosta kuin kyseisen reissun polvisäryt eli laihdutus alkaa heti elokuun alusta…
Norjassa merkitään vaellusreitit punaisella T-kirjaimella.
Trolltunga kilometri kilometriltä
Trolltungan vaelluksen profiili tiivistettynä on se, että ensimmäinen kilometri noustaan pystysuoraan, sen jälkeen vaan noustaan vielä kolme ja puoli kilometriä. Seuraavat kuusi ja puoli kilometriä mennään reilun kilometrin korkeudessa aina välillä nousten ja välillä laskien. Trolltungan saavutettua takaisin tullaan samaa reittiä eli ensimmäiset seitsemän kilometriä tasaista nousua ja laskua, viimeiset neljä kilometriä pelkkää laskua. Joista se viimeinen kilometri mennään pystysuoraan alaspäin. Reissun tehtyä jossain paikassa tuntuu varmasti, jos ei muuta niin päässä hyvänä olona.
Trolltungan reittiprofiili.
Ensimmäinen kilometri
Sanotaan näin, että ensimmäinen kilometri yllätti kyllä totaalisesti. Toki olin etukäteen reitin profiiliin tutustunut, mutta olihan se aloitus rehellisesti järkytys. Ensimmäiset kolme metriä oli vain lievää ylämäkeä, jonka jälkeen olikin sitten todella jyrkkää nousua seuraavat 747 metriä. Parikymmentä minuuttia oli taivallettu ja alle puoli kilometriä matkaa takana. Ja voin sanoa, että siinä vaiheessa oli jo puhki. Valtteri oli jo aivan loppu ja oli varma, että ikinä ei perille selvitä. Ymmärtäähän nuorta miestä, sillä hänen pituiselle kiviporrasvälit olivat todella korkeat. Portaat muuten on käynyt rakentamassa nepalilaiset sherbat, jotta Trolltungan vaellus olisi helpompi. Olisi ollut mielenkiintoista vaeltaa reitti ennen näitä portaita, sillä on mahtanut vasta olla haastava nousu silloin.
20 minuuttia vaellettu – kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Nousu jatkuu neljä ja puoli ensimmäistä kilometriä
Trolltungan lähtöpaikka sijaitsee 400 metrin korkeudella merenpinnalta. Kun ensimmäiset neljän ja puoli kilometriä on noustu, ollaan saavutettu jo lähes 1200 metrin korkeus. Aikaa tähän meillä meni kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Oli muuten ensimmäisen evästauon paikka.
Ensimmäisen kilometrin nousun jälkeen maisemat olivat olleet kyllä tasaisen upeat koko ajan. Mitä pidemmälle mentiin, maisemat vaihtuivat koko ajan. Näissä maisemissa kyllä mielellään vaelsi, vaikka matka pitkä olikin. Trolltungan suosion kyllä huomasi heti, sillä liikkeellä oli porukkaa tosi paljon. Ei ihme, palkinto on sen verran mahtava.
Reitti on selvästi merkattu ja kilometrin välein on välimatkamittakyltti. Otettiinkin muistoksi jokaisen kyltin kohdalla kuva, niin se oli yksi osa vaelluksen rutiinia. Kyltit helpottivat kyllä myös itse vaellusta, sillä oli kiva tietää tarkalleen aina missä oli. Toki Suunnon GPS:llä näki omat todelliset kävellyt metritkin ja kulloisen korkeuden.
Vaatetuksen kanssa oli oma taiteilu koko ajan. Milloin piti pitää fleecepaitaa kuoritakin alla, milloin oli pipon ja hanskojen paikka. Omat ongelmat itselle johtuivat vaatetuksen kanssa siitä, että vaelluskenkiä lukuun ottamatta kalsareista hanskoihin kaikki varusteet olivat ensimmäistä kertaa päällä. Tästä tulee myöhemmin oma postaus, kun selviää mikä on lopputulos episodille. Lyhyesti kuitenkin sen verran, että rinkkaa ei lentojen jälkeen ollut vielä löytynyt ennen Trolltungan vaellusta…
Ensimmäisen kilometrin jälkeen oli välillä tasaisiakin osuuksia jo.
Pienen tasaisen osuuden jälkeen alkoi jälleen nousu.
Loppunousu neljään ja puoleen kilometriin mentiin kilometrin pituisella kalliopätkällä.
On sitä huonommissakin maisemissa evästaukoja pidetty.
Tasaisen tappavat seuraavat seitsemän kilometriä
Vaikka neljän ja puolen kilometrin jälkeen 1165 metristä ei nousta enää viittäkymmentä metriä ylemmäksi, niin silti loppupätkä on enemmän tai vähemmän pientä nousua ja laskua koko ajan. Itselle nousut eivät tuntuneet missään, mutta reilun viiden kilometrin jälkeen oikea polvi alkoi reistailla alaspäin kävellessä. Kipu olikin sitten mukana koko loppureissun, mutta sisulla selvittiin. Tasaisin väliajoin oli pakko pysähtyä valokuvaamaan maisemia, sillä sen verran upeat ne koko ajan olivat.
Lumi oli reitiltä käytännössä jo sulanut. Kuukautta aikaisemmin neljä kilometriä reitistä oli ollut lumen peitossa.
Mikäs on näissä maisemissa vaeltaa.
Oma hommansa on kyllä reitin kunnosta pitävillä. Epäilen, että pitkospuuainekset on tuotu helikopterilla paikalle.
Puroja ylitettiin tasaisin väliajoin.
Seitsemän kilometriä takana, neljä edessä kääntöpaikalle. Etsi kuvasta teltta.
Mitä huonompi ilma, sen tärkeämpää on pitää merkit näkyvissä koko ajan.
Välillä oli kapeampaa mäkeä tarjolla.
Viimeinen kilometri menossa ennen Trolltungan kielekettä.
Trolltunga – puolimatkan krouvi
Viisi tuntia meillä meni siihen, kun Trolltungan kieleke saavutettiin. Olihan se hieno fiilis, kun perille pääsi. Tunnin verran ihmeteltiin menoa ja käytiin tietysti itse myös kuvauttamassa itsemme kielekkeellä. Todellisuudessa kieleke ei ole ihan niin hurja, kuin kuvissa näyttää. Pahinta oli sivulta päin katsella muiden menoa kielekkeellä. Viime kesänähän australiaistyttö oli pudonnut kuolemaan. Itse kun pelkään korkeita paikkoja, niin silti itse kielekkeellä ei pelottanut. Sitä vastoin pelotti aina, kun pojat olivat vähänkin lähellä mitään kallionreunaa saati sitten, että itse olin. Tiesin kyllä poikien tiedostavan omat rajansa, mutta sitä kai se vanhemmuus sitten on.
Viimeisen nyppylän jälkeen tiesi olevansa perillä nähtyään ihmisjoukon ihmettelemässä alapuolella olevaa kielekettä.
Tavoite pojilla saavutettu!
Vartin verran joutui odottamaan omaa vuoroaan. Pari kosintaakin nähtiin kielekkeellä.
Kielekkeelle menoa helpottaa kallioon upotettu portaikko.
Katseleminen teki välillä pahaa. Jännitti muiden puolesta, omat rajat on helpompi tiedostaa.
Paluumatkan taistelu
Ensimmäiset seitsemän kilometriä tulikin yllättävän hyvin maisemista nauttien. Alamäkiosuuden alettua oli keksittävä kaikki mahdolliset keinot, että selvisin alas saakka. Nerokkainta pojilta oli keksintö, että takaperin kävelemällä kallio-osuudet polveen ei satu yhtään. Enpä olisi uskonut, että takaperin tuli käveltyä varmaan lähemmäs kilometrin verran.
Kaiken kaikkiaan homma toimi hyvin muuten, paitsi viimeinen kilometri oli kyllä järkyttävä kokemus. Siinä sitä tuli tunnin verran mietittyä, missä vaiheessa polvi napsahtaa poikki. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että perille päästiin. Kesto reissulle oli 11 tuntia 13 minuuttia ja kokonaismatkaa kaikkine kurveineen kertyi 24 kilometriä. Rasmus olisi varmaan mennyt reitin puolitoistatuntia nopeammin ja Valtterikin joutui odottamaan minua alamäkiosuudella. No mikään nopeuskilpailuhan tällainen reissu ei ole, joten lopputuloksena oli kolme varsin onnellista retkeilijää. Varsinkin, kun löysin ensiapupaketista “mobilaatin”, jota tulikin sitten loppureissulla kiitettävästi käytettyä.
Särkylääkettä huiviin ja menoksi.
Paluumatkalla ehti maisemista nauttimaan, kun tiedettiin olevan aikataulussa.
Täydellinen retkeilysää, mutta valokuvauksellisesti kirkkaampi taivas olisi tehnyt terää.
Vähän vaihtelua päivärutiineihin pojillekin kunnon vaellus.
21 kilometriä takana ja viimeinen alamäki edessä.
Alamäkiosuudella köydet olivat tarpeen.
Trolltunga – paras vaellusreissu ikinä
Urheilua ja luontoa rakastavan ihmisenä tykkään valtavasti pitkistä päiväretkistä luonnossa. Valitettavan harvoin niitä tulee tehtyä, mutta tämä Norjan reissu perustui niihin. Trolltungan valloitus vaati sisua ja kuntoa, mutta palkinto on upea! Maisemat ovat huippuluokkaa koko matkan ajan ja täytyyhän se myöntää, että kielekkeellä käynti nosti vielä sopivasti adrenaliiniakin.
Nälkä kasvaa syödessä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut aivan huippu ottaa teltta matkaan ja yöpyä kielekkeen lähellä yö. Hieman kateellisena alkumatkasta katsoin niiden onnellisten ilmettä, jonka sen olivat tehneet. Varmasti aivan mahtava kokemus, kun pelkkä päiväretkikin oli niin huippu.
Norjan vaellusreissun kohteista 1/3 suoritettuna. Preikestolen ja Kjerag vielä jäljellä…
Pysy kanavalla. Lähiaikoina tulossa postaukset myös Preikestolenin ja Kjeragin vaelluksista..
Retkeilyterveisin,
-Kohteena maailma / Rami
Lisää luettavaa:
- Odda – vesiputousten keskittymä Norjassa by Kohteena maailma
- Norjan parhaat vaellusreitit – Preikestolen by Kohteena maailma
- Norjan parhaat vaellusreitit – Kjerag by Kohteena maailma
Alla vaelluksen kestoajat kilometritolppien kohdilla:
1 km: 52 min.
2 km: 1 h 23 min (31 min)
3 km: 1 h 49 min (26 min)
4 km: 2 h 16 min (27 min)
5 km: 2 h 47 min (31 min)
6 km: 3 h 08 min (21 min)
7 km: 3 h 33 min (25 min)
8 km: 4 h 08 min (45 min)
9 km: 4 h 31 min (23 min)
10 km: 4 h 53 min (22 min)
11 km: 5 h 10 min (17 min) -> 6 h 00 min
12 km: 6 h 17 min (17 min)
13 km: 6 h 54 min (37 min)
14 km: 7 h 23 min (29 min)
15 km: 7 h 50 min (27 min)
16 km: 8 h 13 min (23 min)
17 km: 8 h 30 min (27 min)
18 km: 9 h 01 min (31 min)
19 km: 9 h 28 min (27 min)
20 km: 9 h 53 min (25 min)
21 km: 10 h 15 min (22 min)
22 km: 11 h 13 min (58 min)
