Helvetistä itään ja vähän länteenkin

Parasta kauniina syksyisenä päivänä on lähteä patikoimaan. Helvetinjärven kansallispuisto on kotoani lähin kansallispuisto ja suuntasin sinne kohti suosittua Helvetinkolua poikani kanssa. Helvetinkolun luontopolku on neljä kilometriä pitkä ja lähtöportilla on teksti Helvetistä itään. Poitsun kanssa patikointi tutuissa maisemissa oli hieman poikkeuksellinen, sillä sattumuksia riitti tällä kerralla jo hieman liikaakin yhteen reissuun. Niistä huolimatta tai niistä johtuen reissu oli varsin onnistunut seitsemän kilometriä pitkä reippailu kauniissa syysilmassa.

Helvetinkolu on jylhä luontokohde.

Helvetinkolu on jylhä luontokohde.

Helvetinjärven kansallispuisto Ruovedellä

Tampereelta puolentoista tunnin päästä sijaitseva Helvetinjärven kansallispuisto on lähestyttävissä monesta suunnasta. Itse tein sen virheen, että näppäilin Google Mapsiin kohteeksi “Helvetinjärven kansallispuisto”. Kääntyessä navigaattorin mukaan “route 66:ltä” Haukkamaantielle, totesin melkein heti, että ei tämä tutulta näytä. Siitäkin huolimatta ajoin urhoollisesti 6,5 kilometriä kansallispuiston rajalle, jonka jälkeen vielä varmuuden vuoksi kolme kilometriä lisää. Siinä vaiheessa olin vakuuttunut navigaattoria zoomatessa, että väärällä tiellä ollaan. No tiesin kyllä sen, että tästäkin pääsisi patikoimaan Helvetinkolulle, mutta siihen olisi tarvinnut netistä löytyvän kartan. Luonnollisesti “keskellä ei mitään” oltiin ilman kenttää ja karttaa ei saanut ladattua. Että näin. Paluu takaisin kohti isoa tietä ja siitä sitten vielä puoli tuntia eteenpäin perille Kankimäen parkkipaikalle.

Kankimäen tie muuten näytti heti tutulta…

Helvetinjärven kansallispuiston metsämaisemaa.

Helvetinjärven kansallispuiston metsämaisemaa.

Helvetinkolun luontopolku – Helvetistä itään

Helvetinkolun luontopolku on selvästi merkitty neljä kilometriä pitkä ympyräreitti. Se lähtee Helvetinportista, josta löytyy kahvilarakennus palvelemaan luonnossa liikkujia. Helvetinpolun ympyräreitin puolivälissä on itse Helvetinkolu, joka on reitin kohokohta.

Helvetinpolun luontopolku kannattaa kiertää ohjatun suunnan mukaisesti, koska menomatkan tylsempi metsäosuus kannattaa reippailla ensin alta pois. Hieman ennen kuin käännyttäisiin vasemmalle Helvetinkolun näköalapaikalle, jatkuu vielä portaat alaspäin muutaman sata metriä Iso Helvettijärven taukotuvalla. Täällä on mukava paistaa makkarat ja nauttia järvimaisemasta, mikäli on ottanut makkarat mukaan. Me emme olleet, eikä täpötäydelle nuotiopaikalle olisi muutenkaan halunnut jäädä tällä kerralla.

Taukotuvalta voi kävellä portaat ylös tai vaihtoehtoisesti järven reunaa pitkin jatkaa matkaa järven pohjukkaan. Ylös reippaillessa löytää itsensä Helvetinkolun yläpäästä, järven rantaa pitkin jolkotellessa vastaavasti Helvetinkolun alapäästä. Itse suosittelen menemistä yläpäähän ja siitä sitten laskeutumista Helvetinkolua pitkin alas – näin on maisemat parhaimmillaan! Toki takaisin täytyy sitten tulla joko rappusia pitkin tai Helvetinkolua pitkin – suosittelen tietysti jälkimmäistä kiipeilyä.

Helvetinkolun vieressä on vielä näköalapaikka, jossa on mukava nauttia maisemista korkean kallion laella.

Luontopolku on varsin helppokulkuinen ja pahimmissa nousuissa on puuportaat.

Luontopolku on varsin helppokulkuinen ja pahimmissa nousuissa on puuportaat.

Luontopolun opastaulut kannattaa lukea matkan varrella.

Luontopolun opastaulut kannattaa lukea matkan varrella.

Ennen Helvetinkolua kannattaa jatkaa matkaa suoraan taukotuvalle.

Ennen Helvetinkolua kannattaa jatkaa matkaa suoraan taukotuvalle.

Helvetinkolun taukotupa.

Helvetinkolun taukotupa.

Helvetinkolu.

Helvetinkolu.

Tuossa se Helvetinkolu nyt on...

Tuossa se Helvetinkolu nyt on…

Helvetinjärven kansallispuisto.

Helvetinjärven kansallispuisto.

Aurinkoinen syysilma oli saanut retkeilijöitä liikenteeseen.

Aurinkoinen syysilma oli saanut retkeilijöitä liikenteeseen.

Helvetistä itään ja vähän länteenkin

Upeasta syksyisestä ilmasta innostuen jatkoimme pojan kanssa matkaa eteenpäin kallioilla ja löysimme oikeaksi tulkitseman polun. Siitä lähti jyrkät portaat alaspäin ja laskeuduimme komeiden kallioiden alle. Kumpikaan ei muistanut aikaisemmilta reissuilta maisemaa, mutta aika kuultaa muistot. Maisemat olivatkin matkalla tosi upeita, mutta hyvin erilaisia kuin aikaisemmilla reissuilla. Siinä samalla muistelin parhaillaan lukemaani kirjaa, missä patikoijat eksyivät Norjan tuntureilla ja löysivät joukkohaudan.

No me vain oltiin eksytty reitiltä, mutta ei löydetty yhtään ruumista. Ainoastaan komean tikan työn touhussa.

Siinä sitä sitten naureskeltiin, että oltaisiin päästy kyllä tänne sieltä alkuperäiseltä autoreitiltä, minne oltiin harhaan ajettu. No koska auto oli Kankimäen parkkipaikalla, niin oli järkevintä lähteä kävelemään takaisinpäin 1,6 kilometriä Helvetinkolun näköalatasanteelle. Sinne reippailtuamme huomasimme heti, että varsin selvästi rengasreitti oli merkitty, jos ei olisi lähdetty omia polkuja kallion päällä valitsemaan.

Tässä vaiheessa varmistui, että puolitoista kilometria oli patikoitu harhaan.

Tässä vaiheessa varmistui, että puolitoista kilometria oli patikoitu harhaan.

Pohjantikka askareissaan.

Pohjantikka askareissaan.

Rengasreitti oli kyllä harvinaisen selvästi merkitty...

Rengasreitti oli kyllä harvinaisen selvästi merkitty…

Hetken matkaa patikoitua näkyikin jo se suo, mitä olin koko reissun odotellut. Vähän sen jälkeen oli vielä toinen upea suo, mitä pitkin oli pitkospuita kiva kävellä. Kaiken kaikkiaan rengasreitin jälkimmäinen puolisko oli juuri niin upea kuin muistelinkin ja saimme kokonaisuudessaan varsin mukavan seitsemän kilometrin päiväpatikoinnin. Palkitsimme itsemme vielä sokerimunkeilla Helvetinportin kahvilassa, ennen kuin jatkoimme matkaa suoraan kotiin. Tällä kerralla ilman navigaattoria.

Mitä opimme tästä:
Älä katso etukäteen, mihin kannattaa navigaattori laittaa opastamaan. Väärin.
Älä ota paperikarttaa tai nettikartasta kuvankaappausta mukaan, koska nettiyhteyttä ei aina ole. Väärin.
Älä tarkista luontopolulla opasteista, lähteekö polku oikeaan suuntaan. Jälleen väärin.

Pitkospuita pitkin oli mukava kävellä - vaikka alkuperäisellä reitillä ei oltukaan.

Pitkospuita pitkin oli mukava kävellä – vaikka alkuperäisellä reitillä ei oltukaan.

Suomen luontoa kauneimmillaan.

Suomen luontoa kauneimmillaan.

Helvetinkolun maisemissa,
-Kohteena maailma / Rami

P.S. Päiväretki Helvetinkolulla oli ensimmäinen uuden kännykkäkameran kanssa. Kotona kuvia tarkkailessa huomasin, että näytöllä tarkat olleet kuvat olivat rakeisia koneella. No tulipahan korjattua kännykkäkameran asetuksetkin sitten tämän reissun jäljiltä ja onneksi oli myös järjestelmäkamera matkassa mukana.

Lue lisää:

Helvetistä itään - tervetuloa takaisin.

Helvetistä itään – tervetuloa takaisin.