Näin poikani kuolevan käsikranaattiin

Kaikkialta kuuluu laukauksia ja rakennuksen sisätilat peittää savu. Nainen etsii epätoivoisesti 13-vuotiasta tytärtään meidän pyrkiessä portaikossa pakoon suojaisaan paikkaan pakokauhun vallassa. Valkoiset ovat päässeet läpi punaisten puolustuksen teatterirakennukseen. Sekasorron vallassa valkoiset jahtaavat punaisia ja joku heittää kranaatin. Näen poikani kuolevan portaikossa räjähdykseen. Ei ole aikaa pysähtyä, on yritettävä paeta oman henkensä edestä. On vuosi 1918 ja Teatteri taistelussa. Löydän itseni Tampereen teatterin lavalta Ville Haapasalon roolihahmo Georgi Bulatselin vierestä ja katson kohti aseen piippua…

1918 Teatteri taistelussa – paluu traagisen sisällissodan tapahtumapaikoille

Tampereen teatterin tämän kevään ehdottomasti kiinnostavin näytös on Anna-Elina Lyytikäisen näytelmä vuoden 1918 tapahtumista Tampereella. Päänäyttämönä esityksessä toimii sisällissodan yksi tapahtumapaikoista eli Tampereen teatteri – esitys onkin paluu sadan vuoden takaisin tapahtumiin punaisten pääkallopaikalle. Tampere oli punaisen Suomen merkittävimpiä kaupunkeja ja Tampereen teatteri toimi Suomen kansanvaltuuskunnan joukkojen Tampereen pääpaikkana. Teatteri taistelussa -näytelmä on monella tapaa ainutlaatuinen esitys, eikä vähiten siksi, että osalla katsojista on mahdollisuus osallistua näytökseen. Itse ostinkin tietoisesti tällaisen lipun näytökseen, puolison tyytyessä tavalliseen lippuun.

Lisäksi itsellä isoin kiinnostus kohdistui esityksen näyttelijäkaartiin, sillä poikani on mukana estradilla. Hän on yksi Tampereen yhteiskoulun lukion eli Tykin poikaoppilaista, jotka tässä esityksessä esittävät punaisten nuoria sotilaita. Kun mukana on lisäksi Tampereen teatterin kantahenkilökuntaa vierailevana tähtenään Ville Haapasalo, on kasassa erinomaiset ainekset historiallisen tapahtuman näytelmälle.

Tampereen taistelu on suurin koskaan Pohjoismaissa käyty kaupunkitaistelu. Tampereen teatterirakennus oli siinä merkittävä tapahtumapaikka.

1918 Teatteri Taistelussa copyright Tampereen Teatteri/Heikki Järvinen

1918 Teatteri Taistelussa copyright Tampereen Teatteri/Heikki Järvinen

Näytös alkaa jo ennen alkua

Esityksessä on monia normaalista poikkeavia asioita. Katsojat pääsevät keskelle tapahtumia ennen kuin ovat päässeet edes paikoilleen katsomoon, sillä näytös alkaa jo ravintolassa ja teatterin käytävillä. “Liittykää Suomen sosialisteihin” kaikuu käytävillä nuorten miesten puolustaessa työväen oikeuksia, samalla kun ravintolassa porvaristolla on iloiset illanistujaiset tansseineen menossa.

Alas lyökää koko vanha maailma, ja valta meidän silloin on!
Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään.

Samoin näytös jatkuu myös väliajalla niiden katsojien kohdalla, jotka menevät nauttimaan väliaikatarjoiluja ravintolaan. Upeita pieniä juttuja, jotka tukivat kokonaisuutta alusta loppuun.

"Liittykää Suomen sosialisteihin!" - poikani huutaa teatteriyleisön keskellä.

“Liittykää Suomen sosialisteihin!” – poikani huutaa teatteriyleisön keskellä.

Esitys jatkui väliajalla ravintolassa...

Esitys jatkui väliajalla ravintolassa…

Erikoislipulla keskelle taistelua

Näytöksen jälkimmäisellä puoliskolla 20 erikoislipun ostanutta katsojaa otetaan mukaan näytelmään eli käytännössä pakkovärvätään punaisten joukkoihin. Kohtaukset levittäytyvät ympäri teatteria, sen käytäville, sivunäyttämöille, auloihin ja kellareihin. Pakkovärvätyt seuraavat näitä tapahtumia, näytelmän jatkuessa samalla koko ajan näyttämöllä. Katsomossa olevat näkevät nämä muualla rakennuksessa tapahtuvat kohtaukset livenä videokameran välityksellä.

Yhdessä kohtauksessa olin konekiväärin luona tähystämässä ikkunasta Hämeensiltaa ja samalla seurasin väsyneiden punaisten sanaharkkaa – puoliso seurasi samaa tapahtumaa videon välityksellä katsomossa.

En tiedä muualla tällä tavalla toteutettua esitystä, mutta voin sanoa, että näin lähelle teatteriesitystä katsoja ei pääse kuin olemalla itse näyttelijänä. Enpä olisi uskonut ennen esitystä, että suuresti arvostamani Ville Haapasalo kuolee jalkojeni juureen roolihahmonsa muodossa lausuttuani hetkeä aikaisemmin repliikin yleisölle. Menin teatteriin katsomaan esitystä, mutta löysinkin itseni keskeltä näytelmää Tampereen teatterin päänäyttämöltä – varsin huikea kokemus!

Lausuin näytelmässä kuusi vuorosanaa – joista koko katsomon kuullen yhden. Kaikki repliikit tulivat spontaanisti ilman käsikirjoitusta, niin kuin sodankaan käsikirjoitusta ei kukaan voi ennalta kirjoittaa…

“Ylhäällä, ylhäällä.
Ei oo näkynyt.
Yksi.”

Ensiesiintyminen Tampereen teatterin päälavalla suoritettu.

Ensiesiintyminen Tampereen teatterin päälavalla suoritettu.

Miten taistelut kokee lähietäisyydeltä

Näytelmä oli aito, taiteellinen ja mielenkiintoinen katsaus rakkaan kotikaupunkini historiaan. Mikäli esityksessä kuvattu punaisten toiminta oli edes osittain realistinen kuvaus sadan vuoden takaisista tapahtumista, sisällissodan lopputulos oli helposti ennustettavissa. Vakavasta aiheesta oli saatu osittain jopa hauska, esityksen ollessa kaiken kaikkiaan loistava. Varsinkin osallistuessani erikoisryhmän mukana itse näytökseen, en usko kokevani vastaavanlaista teatteriesitystä loppuelämäni aikana.

Tampereen yhteiskoulun lukion opiskelijat onnistuivat erinomaisesti näytelmässä. Rasmus, Juho, Tuomas ja kumppanit olivat aitoja nuoria pojankoltiaisia, jotka joutuivat kokemaan sodan kauheuden. Tampereen teatterin kantahenkilökunnan näyttelijöiden ammattitaito oli suorastaan vakuuttavaa ja televisiossa leppoisa “tuttiritari” Jukka Leisti oli lähietäisyydeltä niin pelottava, että luulin hänen oikeasti ampuvan minut teatterin käytävälle. Hattua täytyy myös nostaa Ville Haapasalolle, joka otti teatteriyleisön omakseen puhumatta sanaakaan suomea esityksessä – pelkällä Venäjällä pääsee pitkälle Haapasalon onnistuessa Georgi Bulatselin roolissa täydellisesti.  Esiin voisi nostaa vielä kymmenkunta muutakin suoritusta, niin eläväisiä ja roolin erinomaisesti omaksuneita näyttelijät olivat.

Parasta kaikessa oli kuitenkin se, että esitys ei ottanut millään tavalla kantaa siihen, oliko punaiset vai valkoiset oikeassa. Kaikki me olemme kuitenkin samanlaisia suomalaisia aatteesta riippumatta.

Tampereen yhteiskoulun lukion 11 oppilasta on mukana näytelmässä. copyright Tampereen teatteri

Tampereen yhteiskoulun lukion 11 oppilasta on mukana näytelmässä. copyright Tampereen teatteri

Jälkipelit Kulttuuriravintola Kivessä

Näytelmän jälkeen kävimme vielä yksillä Tampereen Teatterin tiloissa sijaitsevassa Kulttuuriravintola Kivessä. Samainen ravintola oli esityksessä varsin merkittävässä roolissa, joten se oli oiva paikka jälkipeleille. Oli todella hieno keskustella pojan kanssa esityksestä, kun sen nyt ensimmäisen kerran livenä näin. Toki häntäkin kiinnosti kokemukseni erikoislipulla näytökseen osallistumisella ja juteltavaa riitti vielä pitkälle iltaan. Jos nyt jotain negatiivista pitää näytelmästä hakemalla hakea, niin poikani kiroili lavalla enemmän minun kuullen kuin tähänastisen elämänsä aikana yhteensä. Mutta mikäs se “meidän näyttelijöiden” oli yhdessä ottaa juhlamaljat tälle ainutlaatuiselle yhteiselle kokemukselle kiroilusta huolimatta!

Jälkipelit Kulttuuriravintola Kivessä.

Jälkipelit Kulttuuriravintola Kivessä.

Taistelun tiimellyksessä,
-Kohteena maailma / Rami

Lisää luettavaa:

1918 Teatteri taistelussa on samalla katsaus yhden Tampereen upeimman rakennuksen historiaan.

1918 Teatteri taistelussa on samalla katsaus yhden Tampereen upeimman rakennuksen historiaan.