Kotajärven polku tarjoilee Pyhä-Häkin parhaat palat
Työreissu Pohjois-Savoon sai arvoisensa päätöksen, kun paluumatkalla koukkasin Saarijärven kautta suuntana Pyhä-Häkin kansallispuisto. En ollut aikaisemmin käynyt Pyhä-Häkin kansallispuistossa, joten halusin tutustua Elä-Suomen upeimpiin vanhoihin ikihonkiin. Menomatkalla olin tehnyt jo pidemmän päiväpatikoinnin Tiilikkajärven kansallispuistossa, mutta kotimatkalla sopivan pituiseksi lenkiksi valikoitu 6,5 kilometrin pituinen Kotajärven polku Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Kotajärven kierros osoittautuikin varsin mukavaksi reitiksi ja sillä sai jo hyvän läpileikkauksen Pyhä-Häkin kansallispuistoon.
Itsellä oli jo kuukautta aikaisemmin tarkoitus tulla Pyhä-Häkin kansallispuistoon, mutta silloin aikataulumuutosten takia se ei onnistunut. Kun nyt ei tullut kuin tunnin ylimääräinen koukkaisu kotimatkalla, oli helppo päätös ottaa suunnaksi Pyhä-Häkin kansallispuisto. Sainkin mukavan iltakävelyn Kotajärven polulla tutustuen Pyhä-Häkin parhaisiin paloihin.
Pyhä-Häkin kansallispuisto: Kotajärven polku
Kotajärven polku on 6,5 kilometriä pitkä rengasreitti, joka lähtee kansallispuiston parkkipaikalta niin kuin kaikki muutkin merkityt rengasreitit. Se on lyhyistä reiteistä pisin tutustuttaen niin vanhoihin ikihonkiin kuin Pyhä-Häkin kansallispuiston laajoihin suoalueisiin. Kotajärven polku on merkitty punaisin täplin ja se on pääsääntöisesti kohtalaisen helppokulkuinen. Osassa matkassa on juurakkoa, mutta suurimmat ponnistelut tulevat huonokuntoisille muutaman ison ikihongan ylityksissä polun varrella. Neljäsosa matkaa kävellään puolestaan pitkospuilla, jotka ovat hyvällä ilmalla onkin varsin leppoisaa kuljettavaa.
400 vuotta vanhat ikihongat
Pyhä-Häkin kansallispuiston kuuluisimmat nähtävyydet ovat vanhat korkeat ikihongat, jotka sijaitsevat n. kilometrin päässä kansallispuiston parkkipaikalta. Toisin sanoen ne on helppo käydä katsastamassa myös lyhyemmän 3,2 km pitkän Mastomäenpolun rengasreitin avulla, joskin vanhemmalle puulle joutuu tekemään sadan metrin piston reitiltä sivuun. Sitä vastoin molemmat “merkityt puut” ovat suoraan Kotajärven polun varrella, joten omalla iltakävelykierroksella ne tuli nähtyä matkan varrella.
Onhan nämä isot ikihongat kieltämättä ihmeellisiä. Maastopalot ovat vuosikymmenten varrella yrittäneet kaataa monia ikihonkia, mutta niin vain ne ovat pystyssä pysyneet mustuneista pinnoistaan huolimatta.
Uusi iso puu – vuodelta 1641
Kotajärven polulla ensimmäiseksi vastaan tulee Uusi iso puu, joka on vuodelta 1641. Tämä ikihonka on 24,5 metriä korkea ja sen ympärysmitta rinnan korkeudelta on 220 cm. Puu onkin kieltämättä jykevän näköinen, mutta silti upeimmillaan sen on korkealta latvustosta. Melkoinen käkkyrä oksineen, komea kuin mikä.
Iso puu – vuodelta 1518
Pari sataa metriä kävelyä eteenpäin, niin tulee vastaan vieläkin isompi ja vanhempi ikihonka kuin Uusi iso puu. Nimittäin “pelkkä” Iso puu on vielä 120 vuotta vanhempi ja muutaman metrin korkeampi. Kaikesta huolimatta Uusi iso puu on astetta komeampi näky hyvin voimaisella rungollaan kuin jo kelopuuksi luokiteltava yli 400 vuotta vanha ikihonka. Eipä silti, harvoin sitä saa näin vanhaa puuta ihmetellä omin silmin!
Ikihonkien seasta nuorempaan harjumaisemaan
Alkumatkan ikihongat vaihtuivat pikkuhiljaa tuoreempaan metsään, joskin aina siellä täällä näkyi myös vanhempien yksittäisiä puita uhmaamassa luonnon sääilmiöitä ja metsäpaloja. Monet vanhat puut ovatkin alkaneet kiertymään vartensa ympäri kuin korkkiruuvit, mikä tekee puista erittäin mielenkiintoisen näköisiä. Samoin hiiltyneet rungot muodostavat osin Darth Vaderia keskellä metsää, joten pieniä yksityiskohtia on ihailtavana pitkin matkaa.
Harjumaiseman jälkeen laskeudutaan suoalueelle, josta noustaan vielä kertaalleen ylemmäksi metsämaisemaan. Selvisipä itselle mitä tarkalleen vanhan naapurini sukunimi tarkoittaa, sillä Salomaa avautui korkealta harjulta upeasti.
Kotajärven taukotupa ja tulipaikka
Suurin osa Kotajärven polun kiertäjistä viettää ansaitun tauon Kotajärven taukotuvan tulipaikalla. Uskaliaimmat retkeilivät voivat pulahtaa uimaan lämpöisellä kesäsäällä tai vaihtoehtoisesti yön yli majoittuvat. Nuotiopaikalla on mukava paistella makkarat rauhassa ja jatkaa matkaa kohti parkkipaikkaa.
Pyhä-Häkin kansallispuistosta puolet suota
Vaikka Pyhä-Häkin kansallispuisto on tunnettu nimenomaan vanhoista ikihongista, niin silti puolet kansallispuiston alueesta on suota. Kotajärven polun loppuosa kulkeekin upealla suoalueella ja Riihinevan laajalla suolla on kauniin karu maisema retkeilijän silmäruokana. Iltakävelyllä auringon laskiessa lintujen laulaessa oli retkeilijä omassa paratiisissaan Riihinevan suoaluetta katsellessa. Käki kukkui ja tikka naputteli omia askareitaan – ajan olisi halunnut pysähtyvän, mutta vielä oli pitkä kotimatka jäljellä.
Summa summarum: Itselle Kotajärven kierros osoittautui loistavaksi puolimatkan tauoksi kotimatkalla, jonka jälkeen oli vielä kolme tuntia kotimatkaa jäljellä. Vaikka kotona olinkin vasta puolilta öin, niin iltakierros Pyhä-Häkin kansallispuistossa virkisti kummasti pitkän työpäivän jäljiltä.
Kotajärven reitti on sopiva 2,5 tunnin kierros, jona aikana saa erinomaisen katsauksen niin Pyhä-Häkin kansallispuiston kuuluisiin ikihonkiin kuin sen laajoihin suoalueisiin. Todella vaihteleva reitti, jonka varrelta löytyy myös sopivia taukopaikkoja retkeilijöiden iloksi.
Vielä niitä honkia humisee,
-Kohteena maailma / Rami
Katso Instagram-Stories Pyhä-Häkin retkestäni:
P.S. Lue lisää Pyhä-Häkin kansallispuistosta
- Pyhä-Häkin kansallispuisto (esite) by Metsähallitus
- Pyhä-Häkin reitit by Luontoon.fi
- Keski-Suomen kohokohdat by Kohteena maailma