Tiilikkajärven kansallispuisto ja neljä vuodenaikaa

Työreissu Iisalmeen antoi erinomaisen mahdollisuuden tutustua päiväretkellä Tiilikkajärven kansallispuistoon. Välimatkat ovat tietysti aina suhteellisia, mutta itselle viisi tuntia autoilua aurinkoisessa kevätsäässä ei tuntunut ollenkaan pahalta aikaisesta herätyksestä huolimatta. Kuvittelin tekeväni parhaassa tapauksessa jopa 30 kilometrin lenkin, mutta se ajatus suli jo ennen kuin oli ensimmäistä sataakaan metriä patikoitu. Tiilikkajärven kansallispuisto oli toukokuun puolessa välissä vielä todella korkeiden vesimassojen peitossa, ja kaiken lisäksi aamupäivästä oli satanut uutta lunta Rautavaaran syrjäisille metsäteille. Kesärenkailla oli oma mielenkiintonsa liikenteessä, joten Pohjois-Savon olosuhteet onnistui jälleen kerran yllättämään eteläisen Suomen retkeilijän.

Kahdentoista kilometrin päiväpatikointi Tiilikkajärven kansallispuistossa tarjoili lämpimintä kesää lukuun ottamatta neljä vuodenaikaa. Välillä reitin varrella sai nauttia aurinkoisesta kevätsäästä sulilla reiteillä, toisaalta sitten liikuttiin myöskin syvässä hankikannossa lumisateessa. Välillä ei oikein osannut päättää oliko kyseessä kevät, syksy vai talvi, ja tilanne muuttui kymmenenkin minuutin aikana melkoisesti.

Rautavaaran keskustasta on 15 kilometriä Tiilikkajärven kansallispuiston eteläiselle parkkipaikalle.

Rautavaaran keskustasta on 15 kilometriä Tiilikka kansallispuiston eteläiselle parkkipaikalle.

Kansallispuistoon vievä hiekkatie oli osin vielä lumen peitossa.

Kansallispuistoon vievä hiekkatie oli osin vielä lumen peitossa.

Perillä Tiilikkajärvellä odotti lumiset maisemat.

Perillä Tiilikkajärvellä odotti lumiset maisemat.

Välillä sai retkeilijä nauttia aurinkoisesta kevätpäivästä...

Välillä sai retkeilijä nauttia aurinkoisesta kevätpäivästä…

... hetkeä myöhemmin alkutalven viileästi lumisateesta.

… hetkeä myöhemmin alkutalven viileästi lumisateesta.

Tiilikkajärven kansallispuiston reitit ja paikoitusalueet

Tiilikkajärven kansallispuisto ei ole päiväretkeilijän ihannekohde kahdestakaan syystä. Ensinnäkin, kansallispuiston sijainti on valtateiltä syrjäinen ja toiseksi, koko kansallispuiston kiertävää rengasreittiä ei ole olemassa. Syynä tähän on se, että Tiilikkajärven kansallispuisto on keskellä mielenkiintoista vesi- ja harjumaisemaa, jossa harjuosuuden katkaisee parin sadan metrin osuudelta vesistö. Siksi Tiilikkajärven kansallispuisto on parhaimmillaan sellaisilla retkeilijöille, joilla on aikaa ja halua nauttia yhden tai kahden yön vaelluksesta kiertäen koko kansallispuiston merkityt reitit.

Tiilikkajärven kansallispuisto copyright Metsähallitus

Tiilikkajärven kansallispuisto copyright Metsähallitus

Sammakkotammen parkkipaikka

Tiilikkajärven kansallispuistossa on kaksi erillistä paikoitusaluetta, minne retkeilijät voivat menopelinsä jättää. Kansallispuiston eteläpäässä on Sammakkotammen pysäköintipaikka, jonka yhteydessä on myös niin tulipaikka kuin veneiden vesillelaskupaikka. Samoin reittien lähtöpisteeltä löytyy kansallispuiston luonnosta kertovat infotaulut.

Sammakkotammen parkkipaikka, Tiilikkajärven kansallispuisto

Sammakkotammen parkkipaikka, Tiilikkajärven kansallispuisto

Tiilikkajärven kansallispuiston opastauluja.

Tiilikkajärven kansallispuiston opastauluja.

Kansallispuiston eläimistä oli omat tarinansa.

Kansallispuiston eläimistä oli omat tarinansa.

Hyvät infotaulut ennen patikointia on aina plussaa.

Hyvät infotaulut ennen patikointia on aina plussaa.

Tiilikkajärven opasteet olivat erinomaisia.

Tiilikkajärven opasteet olivat erinomaisia.

Mikäs on retkeilijän lähteä patikoimaan auringon paistaessa.

Mikäs on retkeilijän lähteä patikoimaan auringon paistaessa.

Uitonkierto – 7 km  rengasreitti

Sammakkotammesta lähtee seitsemän kilometriä pitkä Uitonkierto, joka on kansallispuiston suosituin rengasreitti. Se kiertää Sammakkojärven ja Autiojärven ympäri tarjoten niin vesi-, harju- kuin suomaisemia reitin varrella. Lisäksi reitillä on pari upeaa puusiltaa, jotka ylittävät kauniit vesialueet.

Itsellä päiväohjelmassa oli ajatuksena kiertää kokonaisuudessaan Uitonkierto ja ottaa siihen mukaan erilaisia lisäosuuksia ajan ja päivän patikointivauhdin myöten.

Uitonkierroksen alkuun ylitetään virtaava vesistö puusiltaa pitkin.

Uitonkierroksen alkuun ylitetään virtaava vesistö puusiltaa pitkin.

Vedet olivatkin talven jäljeltä vielä todella korkealla.

Vedet olivatkin talven jäljeltä vielä todella korkealla.

Paikka paikoin olikin vielä komea hanki.

Paikka paikoin olikin vielä komea hanki.

Toisaalta sitten vieressä saattoi olla jo lumet täysin sulaneet.

Toisaalta sitten vieressä saattoi olla jo lumet täysin sulaneet.

Uitonkierrolla on paljon pitkospuuosuuksia.

Uitonkierrolla on paljon pitkospuuosuuksia.

Aurinkoiset harjuosuudet olivat mukavaa vaihtelua pitkospuille.

Aurinkoiset harjuosuudet olivat mukavaa vaihtelua pitkospuille.

Venäjänhiekka – Pohjois-Savon upein uimaranta

Uitonkierron rengasreitiltä voi puolimatkassa tehdä piston puolen kilometrin päässä olevaan Venäjänhiekkaan, jonka niemen kärjen yhteydessä on todella upea hiekkaranta. Venäjänhiekka onkin erinomainen taukopaikka, sillä sieltä löytyy tulipaikka upeiden maisemien ääreltä. Omana retkipäivänä sinne majoittautui pariskunta puiden väliin ilmassa viritettävään telttaan, joten se onkin oikein mukava majapaikka yön maastossa viettäville.

Venäjänhiekka - taustalla upea uimaranta ja tulipaikan läheisyydessä puissa riippuva teltta.

Venäjänhiekka – taustalla upea uimaranta ja tulipaikan läheisyydessä puissa riippuva teltta.

Kalmoniemi

Kalmoniemi sijaitsee Venäjänhiekalta vielä hieman pohjoisempaan ja se onkin todella mielenkiintoisissa maisemissa oleva kapea harjukangas vesistöjen välissä. Kevättalvella eteneminen loppui jo ennen kuin itse Kalmoniemi saavutettiin, sillä vedet olivat vielä niin korkealla. Kalmoniemen päästä näkyy vastarannalla oleva Pohjoisniemen kärki, mutta valitettavasti tähän vesistön ylitykseen ei patikoijille ole siltaa eikä vetolossia tarjolla. Näin ollen isoa kierrosta Tiilikkajärven kansallispuistossa ei voi tehdä rengasreittinä, vaan pakostakin Tiilikkajärven itärannalla joutuu liikkumaan samaa reittiä molempiin suuntiin – tämä lisää kiertoreitin puuttumisen vuoksi kymmenen kilometriä lisää reittiin.

Kohti Kalmoniemeä.

Kohti Kalmoniemeä.

Kalmoniemeen johtaa todella kapea polku.

Kalmoniemeen johtaa todella kapea polku.

Uiton kämppä ja Autionkierto

Uitonkierto jatkuu puolivälistä vesistön yli puusiltaa pitkin kohti Uiton kämppää, josta voi tauon jälkee jatkaa takaisin kohti Sammakkotammen parkkipaikkaa. Vaihtoehtoisesti voi Uiton kiertoon lisätä kolme kilometriä pitkän Autionkierron, jolloin kokonaisreitiksi Uitonkierron kanssa tulisi 10 kilometriä + mahdolliset reilun parin kilometrin pistokeikka Venäjänhiekalle ja Kalmoniemeen.

Pohjoisniemi ja Koseva

Mikäli Tiilikkajärven kansallispuistossa haluaa tehdä vieläkin pidemmän retken ja olla liikenteessä yön yli, niin Uiton kämpältä voi jatkaa kohti pohjoisessa olevaa Pohjoisniemeä Tiilikkajärven itärantaa mukailen. Matkan varrella ohitetaan Täyssinän rauhan rajakivi ja nautitaan upeista järvimaisemista.

Pohjoisniemen parkkipaikalta lähtee etelään Pohjoisniemen kärkeä kohti kolme kilometriä pitkä reitti, jonka puolimatkasta löytyy Kosevan autiotupa ja tulipaikka. Mikäli Pohjoisniemen kärjessä haluaa käydä päiväretkellä, niin silloin auto kannattaa jättää Pohjoisniemen parkkipaikalle. Nimittäin etelässä olevalta Sammakkotammen parkkipaikalta koko reitin kiertäminen on yhteensä 30 kilometriä.

Tiilikkajärven kansallispuisto toukokuussa

Kuten alussa totesin, niin ensimmäinen ajatus oli kunnianhimoisesti yrittää kulkea koko 30 kilometrin reitti päivän aikana. Muutaman sadan metrin jälkeen oli helppo todeta, että se ei tule onnistumaan. Ensinnäkin, reitillä oli vielä lunta todella paljon ja toiseksi, vedet järvissä ja maastossa oli todella korkealla. Ajatuksissa oli sen jälkeen kiertää 7 kilometriä pitkä Uitonkierto ja 3 kilometriä pitkä Autionkierto – sekä tehdä pistokeikat Venäjänhiekalle ja Kalmoniemeen.

Tiilikkajärven kansallispuisto on yksi Suomen vähiten vierailluista kansallispuistoista eikä keväisenä retkipäivänä ollut puistossa nimeksikään kulkijoita. Koska heti parkkipaikalta lähtien lunta oli vielä paikka paikoin runsaasti, pystyi helposti laskemaan sen, että edelläni liikkuu kaksi henkilöä. Tästä oli apua varsinkin niissä kohdissa, missä lumi aiheutti eniten ongelmia. Oli helppo varoa niitä kohtia, joissa edellä kulkeneiden askeleet olivat yllättäen uponneet syvään lumeen. Samoin pitkospuukohtien hahmottaminen tietyissä kohdissa helpottui, mikä lisäsi oman liikkumisen turvallisuutta – pitkospuilta kun ei ole kiva astua ohi syvään keväthankeen ja sen alla olevaan jo osin vetiseen suohon.

Parin kilometrin kohdalla tuli vastaan ensimmäinen todellinen ongelmakohta, sillä pitkospuut olivat parikymmentä senttiä veden alla. Lähdin seuraamaan edellä kulkeneiden reittiä sivummalle ja löysinkin jonkin matkan päästä kohtuulliselta näyttävän alueen, mistä suon pystyisi jotenkin ylittämään. No onnistuihan se, joskin sukat jo kastuivat vaelluskenkien läpi keväisessä muutaman asteen lämmössä. Ei hyvä, mutta toisaalta oli niin lämmin, että oli helppo märistä sukista huolimatta jatkaa matkaa eteenpäin.

Pitkospuuosuudet olivat paikka paikoin vielä lumen peitossa.

Pitkospuuosuudet olivat paikka paikoin vielä lumen peitossa.

Tästä kohdasta ei ollut toivoakaan ylittää vettä, vaan piti etsiä kuivin mahdollinen kiertoreitti viereisen suon ylitse.

Tästä kohdasta ei ollut toivoakaan ylittää vettä, vaan piti etsiä kuivin mahdollinen kiertoreitti viereisen suon ylitse.

Korkeat vedet estivät kulkemisen

Uitonkierroksen puolimatkassa eteen tuli tilanne, joka yllätti niin edellä kulkeneen seurueen kuin itseni. Autiotuvalle johtava puusilta oli veden varassa eikä vesistön yli olisi päässyt kuin kahlaamalla. Muutaman asteisessa vedessä ja yhtä lämpimässä ilmassa se oli täysin poissuljettu vaihtoehto, joten hieman pettynyt olo tuli retkeilijälle. Tämä tiesi sitä, että Venäjänhiekan ja Kalmoniemen jälkeen on aika palata samaa reittiä takaisin lähtöpisteeseen.

Keväisessä luonnossa liikkuessa on aina varattava mahdollisuus ajatukselle, että reittisuunnitelmat eivät tule toteutumaan. Siksi pettymys haihtui nopeasti ja ajattelin jatkaa Venäjänhiekan tulipaikalle pitämään evästauon. Sinne saavuttuani huomasin päivän kaksi muuta retkeilijää virittäneen telttansa puuhun ja hakkaavan klapeja alkaneessa lumisateessa. Eipä siinä paljoa houkutellut Pohjois-Savon upein uimaranta parinkymmenen senttimetrin lumipeitteessä ja alkaneessa lumimyrskyssä.

Jätin makkaran paistamiset suosiolla väliin, mutta ajattelin käydä katsastamassa parin sadan metrin päässä olevan Venäjänhiekan kärjen. Niinhän siinä sitten kävi, että sinne päästyäni lumisade loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin ja aurinko paistoi – ai että, miten olikin yhtäkkiä upeat maisemat tarjolla. Siitä innostuneena pidin pienen evästauon, ennen kuin jatkoin kohti Kalmoniemeä. Ennen Kalmoniemen kärkeä vedet olivat kuitenkin niin korkealla, että ei ollut mitään asiaa jatkaa eteenpäin. Näin ollen ei muuta kuin takaisin kohti alkupistettä ja autoa, samaa reittiä pitkin mitä olin tullutkin.

Uitonkierto loppui kuin seinään ja samalla kulkuyhteydet Tiilikkajärven itärannalle.

Uitonkierto loppui kuin seinään ja samalla kulkuyhteydet Tiilikkajärven itärannalle.

Pohjois-Savon parhaaksi tituleerattu uimaranta ei suoranaisesti houkuttanut uimaan.

Pohjois-Savon parhaaksi tituleerattu uimaranta ei suoranaisesti houkuttanut uimaan.

Venäjänhiekan kärjestä löytyi sopiva taukopaikka.

Venäjänhiekan kärjestä löytyi sopiva taukopaikka.

Mieli olisi tehnyt jatkaa tästä alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta jäinen vesi ei siihen mahdollisuuksia antanut.

Mieli olisi tehnyt jatkaa tästä alkuperäisen suunnitelman mukaan, mutta jäinen vesi ei siihen mahdollisuuksia antanut.

Paluu takaisin samaa reittiä parkkipaikalle

Loppureissusta todettakoon se, että sää jatkui yhtä vaihtelevana kuin menomatkallakin. Vaikeuksia aiheuttanut suonylitys oli huomattavasti hankalampi kuin tullessa, enkä löytänyt kunnollista kuivaa reittiä. Sen seurauksena jalat olivatkin sitten läpimärät loppumatkan, mutta onneksi kuivat vaihtovaatteet odottivat perillä.

Tein pienen tutkimusreitin myös vanhoja polkuja pitkin Sammakkojärven rannalla, mutta siinä ei nyt loppujen lopuksi lisäarvoa retkeilypäivään syntynyt. Sitä vastoin paluumatkalla haastavat pitkospuuosuudet olivat paljon haastavampia kuin mennessä, sillä aurinko oli sulattanut lumia osin varsin vaaralliseksi. Kieli keskellä suuta piti liikkua muutamat suonylitykset, mutta siitäkin huolimatta tuli pari kertaa astuttua kunnolla harhaan ja pudottua polviin asti lumihankeen. Ainoa lohtu oli se, että jäljistä päätellen en ollut todellakaan ainoa, kenelle näin kävi.

Lopulta olin perillä takaisin Sammakkotammen lähtöpisteessä, laitoin tulet ja kävin vaihtamassa autosta kuivat vaihtovaatteet. Tai olisi ne ollut sukkia lukuun ottamatta päivärepussakin, mutta sukkien tilan olin säästänyt kylmälle Karhulle. Kylläpä maistui hyvältä kuivissa vaatteissa evästauko Sammakkotammen tulipaikalla ja siinä maisemia vielä rauhassa katsellessa. Tulipa huomattua sekin, että ei olisi onnistunut Uitonkierroksen reitti myöskään Sammakkotammen lähtöpaikalta, sillä yhtä korkean veden peitossa oli vastapäivään lähtevä pitkospuuosuus. Opettavainen ja elämyksellinen päiväretki oli Tiilikkajärven kansallispuistossa takanapäin.

Kotimatkalla Iisalmesta ajoin kotiin Pyhä-Häkin kansallispuiston kautta. 400 vuotta vanhat ikihongat olivat nekin upea näky eli kyllä retkeilijän kelpaa kierrellä kotimaan kansallispuistoja!

Paluumatka Kalmoniemestä alkoi lumisateessa.

Paluumatka Kalmoniemestä alkoi lumisateessa.

Jo menomatkalla veden varassa olleet pitkospuut olivat paluumatkalla kiertoreitin suhteen vieläkin ongelmallisempi ylityskohta.

Jo menomatkalla veden varassa olleet pitkospuut olivat paluumatkalla kiertoreitin suhteen vieläkin ongelmallisempi ylityskohta.

Kuivat vaatteet vaihdettua oli mukava nauttia viristävä olut ja jäädä istumaan rauhassa illallistamaan erätulille.

Kuivat vaatteet vaihdettua oli mukava nauttia viristävä olut ja jäädä istumaan rauhassa illallistamaan erätulille.

Keväthangilla Tiilikkajärvellä,
-Kohteena maailma / Rami

Lue lisää Tiilikkajärven kansallispuistosta:

Katso Instagram-Stories Tiilikkajärven retkestäni:

Tiilikkajärvi kiehtoisi kesällä veneelläkin.

Tiilikkajärvi kiehtoisi kesällä veneelläkin.