Ritajärven luonnonsuojelualue Sastamalassa
Aurinkoinen maaliskuinen talvipäivä oli mitä mainioin retkeilyyn. Vajaan tunnin ajomatkan päässä Sastamalassa sijaitseva Ritajärven luonnonsuojelualue valikoitui päiväkohteeksi, eikä vähiten siksi, että se valittiin vuoden 2018 parhaaksi retkikohteeksi Suomessa. Siitäkin huolimatta odotusarvot ylittyivät moninkertaiseksi, sillä jo muutaman sadan metrin jälkeen Valkeajärven pysäköintipaikalta avautui upea järvimaisema rantaviivaa mukailevine pitkospuineen ja puisine kulkurakenteineen.
Ritajärvi on ollut pitkään jo paikallisten retkeilijöiden tietoisuudessa, mutta alueen muuttuminen luonnonsuojelualueeksi vuonna 2015 toi sen koko kansan retkeilijöiden tietoisuuteen. Ritajärven luonnonsuojelualue onkin erinomainen päiväretkikohde Pirkanmaalla, eikä Tampereen keskustasta ole kuin vajaan tunnin matka tähän luonnon paratiisiin. Ritajärvi nousikin kertaheitolla omiin suosikkiluontokohtesiin kotimaassa.
Ritajärven luonnonsuojelualueen reitit kiertävät kolmen järven ympäri.
Ritajärven luonnonsuojelualueen reitit
Ritajärven luonnonsuojelualue koostuu upeista järvi- ja metsämaisemista, jossa erikoisuutena ovat lukuisat isot kalliolohkareet ja irtokivet. Alueella on kolme järveä, joidenka ympäristöt poikkeavat sopivasti toisistaan. Luonnonsuojelualueella on yhteensä kolme eri rengasreittiä tarjolla, joita voi yhdistellä jopa siten, että kaikki kolme reittiä on helposti kierrettävänä kahdeksan ja puolen kilometrin lenkkinä.
Ritajärven reitit on merkitty eri värikoodeilla ja täytyy sanoa, että maastossa ei ole merkkien määrässä säästelty. Toisin sanoen reiteiltä ei eksy kyllä millään kukaan, sillä sen verran tiheästi opasteita on puihin kiinnitetty. Reittivaihtoehtoina ovat sininen (Valkeajärvi), keltainen (Alinen Ritajärvi) ja punainen reitti (Ylinen Ritajärvi).
Ritajärven luonnonsuojelualueen reittikartta.
Valkeajärven reitti maaliskuussa
Ritajärvellä on kolme eri parkkipaikkaa, mistä voi aloittaa alueen tutkimisen. Suosituin parkkipaikoista on Valkeajärven parkkipaikka, josta luontopolulle johdattaa retkeilijät iso puinen portti. Valkeajärven parkkipaikalle on Tampereen suunnasta helpoin lähestyä ja sinne on kaiken lisäksi vielä ajallisesti lyhyin ajomatka. Se olikin siten helppo valinta päiväretken lähtöpisteeksi, eikä perille johtanut hiekkatie ollut ollenkaan paha ajettava lumettoman talven jäljiltä.
Parkkipaikalla oli Suomessa vallitsevan poikkeustilanteen takia paljon autoja, sillä viikonloppuisin retkeily on tullut entistäkin suositummaksi ihmisten kaivatessa raitista ilmaa kotona olemisen sijasta. Koska itse lähdimme liikkeelle verraten myöhään iltapäivästä, niin onneksi suurin osa retkeilijöistä oli jo päättämässä päiväurakkaansa.
Parkkipaikalta lähtee alaspäin hyväkuntoinen hiekkatie, jonka varrella solisi purot kevättä rinnassa. Ne olivatkin heti muksujen mieleen, joten niissä oli kepeillä kiva rikkoa jääpeitteitä. Lähtö retkelle ei siis ollut kovin räjähtävä, mutta tärkeintä olikin ulkoilu aurinkoisessa kevätsäässä.
Valkeajärven ranta sijaitsee muutaman sadan metrin päässä parkkipaikasta, joten puroleikeistä huolimatta saavuimme sinne melko nopeasti. Ajattelimme lähteä kiertämään Valkeajärven 2,3 kilometriä pitää reittiä vastapäivään, jotta reitin lopuksi olisi tarjolla pari nuotiopaikkaa retkieväitä varten. Suunnitelma osoittautui sikäli hyväksi, että pitkospuut ja reitti osoittautui heti tosi upeaksi. En muista vähään aikaan olleeni yhtä innostunut patikoinnista uudessa kohteessa talviaikaan, sillä aivan järven rannassa kulkenut puisilla rakennelmilla tehty reitti oli varsin kivaa retkeilymaastoa.
Valkeajärven rannassa oli reitin varrella muutama upea taukopaikka, joissa varsinkin kesäaikaan olisi mukava istua rauhassa katsellen upeaa järvimaisemaa. Me jatkoimme kuitenkin eteenpäin ja ei aikaakaan, kun tulimme kohtaan, josta oikealle mäkeen erkanee keltainen eli 4,8 kilometriä pitkä Alinen Ritajärvi -kierros. Vaikka meillä oli tarkoitus jatkaa sinistä reittiä Valkeajärven ympäri, niin nousimme kuitenkin katsastamaan Paavinhatun näköalapaikan.
Paavinhatun näköalapaikalla näkymät eivät niin kummoiset olleet ja muutenkin se on enemmän rakennetun oloinen kuin kaunista luontoa kunnioittava. Toisaalta, kun luonnonsuojelualue on vielä varsin uusi, niin nämä uudisrakennukset pomppaavat esiin lehtien loistaessa poissaolollaan. Koska retkeilijöitä oli varsin paljon liikkeellä Valkeajärven reitillä, niin päätimme lähteä katsastamaan keltaisella reitillä jonkin matkan päässä olevan nuotiopaikan. Se olikin jälkeenpäin päivän paras ratkaisu.
Valkeajärven parkkipaikalla odottaa selvät opasteet ja upea puinen Ritajärven luonnonsuojelualueen portti.
Parkkipaikalta Valkeajärven rantaan johdattaa esteetön polku soljuvien purojen vierellä.
Valkeajärven rannassa pitää tehdä reittivalinta, mihin päin haluaa lähteä retkeilemään.
Ison kiven päälle kasvanut suuri puu herätti ihmetystä.
Suurin osa matkasta taivallettiin aivan järven läheisyydessä.
Kulkureitit mukautuivat luontoon tosi hyvin.
Paavinhatulle noustessa puuportaita näki useita retkeilyseurueita liikkeellä.
Alisen Ritajärven nuotiopaikka
Alisen Ritajärven nuotiopaikalle oli Paavinhatun näköalapaikalta vajaan kilometrin matka keltaista reittiä. Siitä suurin osa taittui varsin upeassa metsämaastossa, jossa kivikossa kulkeva polku oli hieman haastava, mutta maisemiltaan todella kaunista. Aivan kuin satumetsässä olisi liikkunut!
Metsäosuuden jälkeen laskeuduttiin Alisen Ritajärven rantaan, josta oli jäljellä pieni kävelymatka nuotiopaikalle. Sitä ennen näkyi järven vastarannalla toinen nuotiopaikka isojen kallioiden alla, jossa näyttikin olevan reilusti porukkaa. Meidän valitsemalla nuotiopaikalla sitä vastoin ei ollut, sillä siellä ollut pariskunta oli saanut oman nuotionsa suurin piirtein sammumaan ja he lähtivät jatkamaan matkaa sopivasti eteenpäin. Nuotiopaikan puut olivat loppu, mutta itsellä oli matkassa muutama kuiva puu napattuna kodin halkovarastosta – erinomainen tapa retkeilyssä, tuoda omat puut varmuuden vuoksi mukanaan. Kun puut oli aseteltu nuotioon, niin sen verran oli vielä jäljellä hehkua kekäleissä, että kuivat puut syttyivät helposti pienen hetken jälkeen ilman tulitikkujakin.
Täytyy kyllä sanoa, että tällaisessa maisemassa omalla porukalla omassa rauhassa makkaraa grillaamassa on kyllä retkeilijän taivaassa.
Alkumatka taivallettiin keltaista reittiä todellisessa satumetsässä.
Keltainen reitti kiertää Alisen Ritajärven.
Alisen Ritajärven vastarannan nuotipaikka oli korkeiden kallioiden suojissa.
Alisen Ritajärven nuotiopaikka oli ihanan rauhallinen.
Takaisin Valkeajärvelle
Makkarat syötyämme lähdimme takaisin kohti Valkeajärven sinistä reittiä. Paavinhatun näköalapaikalta laskeuduimme takaisin rantaan, josta oli jäljellä karvan alta kaksi kilometriä matkaa parkkipaikalle. Nautimme Valkeajärven rantaviivan isoista kivistä ja nautinnollisesta reitistä joka askeleella. Järven päästä käännyttiin todella ison kiven kohdalta takaisin kohti lähtöpistettä ja järven toisen puolen rantaviivaa seuraten.
Mikäli olisi halunnut yhdistellä eri reittejä, niin punaiselle 4,4 kilometriä pitkälle Ylisen Ritajärven reitille olisi ollut helppo lähteä ennen käännöstä lähtöpisteeseen.
Makkaran grillaamisen jälkeen oli aika palata takaisin alkuperäisellä reittisuunnitelmalle.
Valkeajärven etelärannalla oli lukuisia isoja kivijärkäleitä.
Sekä myöskin pienempien kivien rykelmiä.
Valkeajärven rantaviivaa pitkin oli kiva kävellä auringon laskiessa.
Kannaksen laavu ja tulipaikka
Pidimme vielä pienen tauon eväiden kera Kannaksen laavun tulipaikan penkeillä. Vastarannalta katsellessa laavun ympäristö oli täynnä porukkaa ennen kääntymistä keltaiselle reitille, mutta nyt puolitoista tuntia myöhemmin Kannaksen laavu oli rauhoittunut. Siinä oli mukava nauttia maisemista ja ennen kaikkea kuunnella “jäiden ääniä”. Iltapäivän pakkasen kiristyessä jäiden lähdön ja pakkasen yhdistelmä tuotti mahtavia äänielementtejä, joita oikeastaan sai nauttia retken viimeisen puolituntisen – erikoista, mutta jotenkin niin mahtavan kuuloista.
Kannaksen laavun ja nuotiopaikan jälkeen tulee vielä isojen kallioiden suojissa oleva tulipaikka aivan järven rannassa. Siinä saa helpommin olla omassa rauhassa, mikäli laavun ympäristössä on paljon retkeilijöitä.
Reilun neljäkilometriä pitkän päiväretkemme viimeiset kolmesataa metriä noustiin takaisin parkkipaikalle samaa reittiä mitä alussa lähdettiin purojen soljuessa edelleen pienin virtauksin eteenpäin. Enää olikin sitten jäljellä kotimatka loistavan päiväretken pääteeksi.
Kannaksen laavu ja tulipaikka.
Mikäpä se on näissä maisemissa retkeillä.
Summa summarum: Ritajärven luonnonsuojelualue Sastamalassa nousi kerta heitolla yhdeksi suosikeistani Pirkanmaan luontokohteissa. Aivan varmasti tulen kesällä tänne kiertämään uudestaan eri reittejä, sillä maisemallisesti tarjolla on todella ainutlaatuisen kaunista retkeilymaastoa.
Kevätretkeilyä Sastamalassa,
-Kohteena maailma / Rami
Lue lisää Ritajärvestä:
- Ritajärven luonnonsuojelualue by VisitSastamala
- Ritajärven luonnonsuojelualue by Kerran poistuin kotoa
