Kerran elämässä: Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattanen sijaitsee Sompion luonnonpuistossa, erämaassa. Sanovat monet, että näkymä Pyhä-Nattasen huipulta olisi viimeinen, minkä ennen kuolemaa toivoisi näkevän. Kun Pyhä-Nattasalle kipeää, ymmärtää heti mistä on kysymys. Sanoisin jopa, että Suomen kaunein maisema on tässä.

Sukkulalampi ja taustalla näkyvä Urho Kekkosen kansallispuiston tunturialue.

Sukkulalampi ja taustalla näkyvä Urho Kekkosen kansallispuiston tunturialue.

Kohti Sompion luonnonpuistoa

Huhtikuussa katselin kuvaa Pyhä-Nattasen huipulta ja pohdin, että tänä vuonna on Lapin kierroksen aika. Samalla tavoitteeksi otin retkeillä Suomen neljässä pohjoisimmassa kansallispuistossa. Tämän lisäksi Pyhä-Nattanen ja Sompion luonnonpuisto oli merkittynä matkasuunnitelmaan. Näin ensimmäiseksi majoituskohteeksi pariksi päiväksi valikoitu Tankavaara, joka sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä Saariselän laskettelukeskuksen eteläpuolella. Saman verran Tankavaarasta on matkaa Sompiojärven tietä pitkin Pyhä-Nattasen lyhyen reitin parkkipaikalle, josta on parin kilometrin nousu Pyhä-Nattasen huipulle.

Alkuperäisenä tavoitteena oli kiertää seitsemän kilometriä pitkä rengasreitti, mutta edellisten päivien muuttuneet suunnitelmat tekivät sen, että aikaa jäi tälle kerralla vain Pyhä-Nattasen huiputukseen lyhyen kaavan kautta. Eipä silti, parempaa elämystä ei olisi voinut saada aikaiseksi kellon herättäessä 5.45 yöttömään yöhön.

Sompiojärven hiekkatie ei nyt kunnoltaan maailman paras ole, mutta hissukseen ajellen (40-50 km/h) matka taittui lähtöpaikalle joutuisasti. Matkalla ohitin ainoastaan yhden klassikkoauton eli Saab 96:sen sekä lisäksi jonkun yöpymään jääneen retkeilijän auton. Muuten koko Sompion luonnonpuiston reunamaa etenevällä hiekkatiellä ei näkynyt ristin sielua eikä näkynyt kyllä koko aamupatikointireissullakaan, jollei sellaiseksi laske kapustarintaa aamutoimissaan.

Sompiojärventiellä ei kannata vauhdilla ajella.

Sompiojärventiellä ei kannata vauhdilla ajella.

Kapustarinnan aamutouhuja oli mukava seurata.

Kapustarinnan aamutouhuja oli mukava seurata.

Pyhä-Nattasen huiputus

Kahden kilometrin matka Pyhä-Nattasen huipulle Sompiojärven hiekkatieltä on pelkkää nousua. Ensimmäiset viisi minuuttia kävellään leppoisasti pitkospuita pitkin, jonka jälkeen jatketaan kivikkoisella metsäpolulla matkan tekoa. Varsinaisen pääreitin viereen on muodostunut “vaihtoehtoinen polku”, jossa kieltämättä on mukavampi askeltaa matkaa. Sinänsä sääli, sillä Sompion luonnonpuiston alueella ei merkityltä reitiltä saa poistua, mutta en näe kyllä tämän vaihtoehtoisen polun käyttämistä suurena luontorikoksena – sen verran moni on siitä vuosien varrella jo tallattu, että se näyttää osin jo “viralliselta väylältä”.

Aamutuimaankin liikkuessa hiki pukkaa selkämykseen, sillä itse kuljen eteenpäin melko reipasta kävelyvauhtia – tai ainakin itselle se sellaista oli. Taaksepäin maisemia vilkuilen alkumatkasta aika harvakseltaan, sillä puurivistö peittää alkumatkasta näköalat joka suuntaan. Puolessa välissä matkaa alkaa puusto harventumaan ja vaivaiskoivut alkavat olemaan pääkasvillisuus. Siinä vaiheessa jo maltan vilkuilla muutaman kerran taaksepäin, jolloin näkyviin tulevat sekä Sompiojärvi että kaukana taustalla Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat. En tässä otan niiden olemassaoloon kantaa puoleen enkä toiseen, mutta jokaisella sompiolaisella asiasta on varmasti oma mielipiteensä.

Aina silloin tällöin jään kuuntelemaan ruosteiselta saranan narinalta kuulostaneen kiiruna-naaraan ääntelyä. Luulin sen olevan näkemäni kapustarinta, mutta jälkeenpäin minulle selvisi kyseessä olevan eri linnun – kiitos ystävällisten lukijoiden.

Muutama sata metriä ennen Pyhä-Nattasen huippua puusto loppuu kokonaan ja vasemmalla puolella alkaa näkyä suuria graniitista muodostuneita rappautumisjäännöksiä eli tooreja, jotka ovat olleet kautta aikain saamelaisten pyhiä uhripaikkoja. Vielä joitakin metrejä lisää, niin alkaa näkymään jo itse Pyhä-Nattanen, kuuluisin kuudesta Nattasten huipuista. Nattasten muut huiput ovat Seinätunturi, Serrikainen, Terävä-Nattanen, Lupukainen ja Suku-Nattanen – kaikki upeasti levittäytyen kohti silmänkantamattomiin ulottuvaa erämaata.

Viimeiset parisataa metriä tulee mentyä vauhdilla eteenpäin isoja kiviä toiselta toiselle liikkuen, sillä en malta odottaa huipulta avautuvaa näkymää. Toisen maailmansodan aikana sitä näkymää vartioi saksalainen vartioasema, reilun 500 metrin korkeudella merenpinnasta. Nyt näkymä on kaikille avoin, jos vain retkeilyilma antaa sen myöden.

Pyhä-Nattasen reitin parkkipaikka ei ole järin suuri.

Pyhä-Nattasen reitin parkkipaikka ei ole järin suuri.

Alkumatka kulki leppoisasti pitkospuilla.

Alkumatka kulki leppoisasti pitkospuilla.

Virallisen reitin viereen on vuosien saatossa tullut epävirallinen jalkaystävällinen väylä.

Virallisen reitin viereen on vuosien saatossa tullut epävirallinen jalkaystävällinen väylä.

Viimeinen kasvillisuus ennen huippua koostuu lähinnä vaivaiskoivuista.

Viimeinen kasvillisuus ennen huippua koostuu lähinnä vaivaiskoivuista.

Puusto loppuu parisataa metriä ennen Pyhä-Nattasen huippua.

Puusto loppuu parisataa metriä ennen Pyhä-Nattasen huippua.

Palovartijan tupa ja ikiaikaiset toorit

Pyhä-Nattasen huipulla sijaitsee palovartijan tupa, joka on retkeilijöiden päiväkäyttöä varten. Vaikka siellä ei ole yöpyminen sallittu, niin tasaisen varmasti siellä elämyksellisen yön viettäjiä on. Kun vieressä avautuva maisema on suorastaan maaginen ja tarjolla on lisäksi epävirallinen tulisija Suomen kauneimmalla paikalla, niin ei ihme, että yön yli retkeilijöitä Pyhä-Nattaselle riittää.

Itse maisemaa on vaikea kuvailla, sillä niin hiljaiseksi se mielen vetää ja aika pysähtyy. Täydellinen 360 asteen näkymä kohti Urho Kekkosen kansallispuiston tuntureita, Sompion erämaata, Lokan tekoallasta ja muuta ympäröivää maastoa on maalauksellinen. Tuulen vire ja pilvien takana pilkoittava aurinko luovat luonnon taikaa, mitä ihmetellessä ja valokuvatessa aika kuluu kuin siivillä. Kivikasoilla kiivetessä ja maisemia ihaillessa ymmärtää sen, miksi tätä monet pitävät Suomen kauneimpana maisemana. Ja täytyy sanoa, itse kuulun tästä eteenpäin tähän ryhmään, ellei jotain maagisempaa näkymää tule vastaan…

Palovartian tupa ja graniittiset kivikasat eli toorit.

Palovartian tupa ja graniittiset kivikasat eli toorit.

Luonnon muokkaamat kivikasat miljoonien vuosien takaa.

Luonnon muokkaamat kivikasat miljoonien vuosien takaa.

Toorit ovat kymmenisen metriä korkeita.

Toorit ovat kymmenisen metriä korkeita.

Näissä maisemissa silmä lepää.

Näissä maisemissa silmä lepää.

Suomen kaunein epävirallinen nuotiorakennelma.

Suomen kaunein epävirallinen nuotiorakennelma.

Palovartian tupa.

Palovartijan tupa.

Aina on aikaa vieraskirjan täytölle ja kortinpeluulle.

Aina on aikaa vieraskirjan täytölle ja kortinpeluulle.

Kamiinan avulla voi lämmitellä kylmällä ilmalla.

Kamiinan avulla voi lämmitellä kylmällä ilmalla.

Pyhä-Nattanen - Suomen kaunein maisema.

Pyhä-Nattanen – Suomen kaunein maisema.

Paluu lähtöpaikkaan

Siinä missä nousu Pyhä-Nattasen huipulle kesti 45 minuuttia, niin paluumatkalla autolle tulee käveltyä leppoisan reippaasti puolessa tunnissa. Välillä mieli teki pysähtyä ihailemaan vielä maisemaa Lokan tekoaltaan suuntaan, mutta muuten reissun visuaaliset elämykset tuli jo huipulla nähtyä. Lintujen laulussa ja “ruosteisen oven saranan narinoita” kuunnellessa paluumatka sujui mukavasti ja oli aika jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja. Parempaa aamukävelyä ei varmasti Suomessa ole muualla tarjolla!

Lokan tekoallas dominoi paluumatkan maisemia.

Lokan tekoallas dominoi paluumatkan maisemia.

Summa summarum: Pyhä-Nattasen maisema meni itsellä ykköseksi Suomen kauneinta maisemaa etsiessä. Mikä on sinun kaunein näkemisi maisema Suomessa?

Pyhä-Nattasen lumossa,
Kohteena maailma / Rami

Lue lisää:

Tankavaara – kullankaivajien jalanjäljillä Sompion erämaassa