Patvinsuon kansallispuisto

Patvinsuon kansallispuisto sijaitsee itäisessä Suomessa lähellä Venäjän rajaa Lieksan ja Ilomantsin rajalla. Patvinsuon kansallispuiston pinta-ala on 105 neliökilometriä tehden siitä eteläisen Suomen laajimman kansallispuiston. Patvinsuon tunnusmerkkeinä ovat laajat suoalueet sekä Suomunjärvi hiekkarantoineen. Alue soveltuu erinomaisesti patikointiin, lintujen tarkkailuun ja melomiseen. Patvinsuon kansallispuisto kuuluu Unescon Pohjois-Karjalan biosfäärialueeseen.

Patvinsuon kansallispuisto.

Patvinsuon kansallispuisto.

Patvinsuo kesän kynnyksellä

Patvinsuon kansallispuisto osui itselle sopivasti työreissun varrelle eli käytännössä en joutunut tekemään kuin puolentoista tunnin koukkaisun matkareittiin. Kun itsellä kotiovelta kuluisi suuntaansa Patvinsuolle kuutisen tuntia ilman taukoja, niin ei ollut epäilystäkään, ettenkö Patvinsuolla kävisi sen lähistöllä ollessa. Koska itsellä oli työpäivä jo takana ja matkattava oli vielä seuraavaksi yöksi Kuopioon, niin Teretin lintutornin reitti yhdistettynä pieneen Olkkosensaaren kiertolenkkiin tuntui sopivalta iltapuhteelta. Suunnitelmallani reitillä oli pituutta kymmenisen kilometriä, mikä antoi mukavan kattauksen kaiken kaikkiaan Patvinsuon kansallispuiston 80 kilometrin merkitystä reitti- ja luontopolkuverkostosta. Ja mikä parasta, reitti kulki keskelle Patvinsuon suoaluetta.

Kurkilahti on erinomainen lähtöpiste Patvinsuohon tutustumisessa.

Kurkilahti on erinomainen lähtöpiste Patvinsuohon tutustumisessa.

Kurkilahdesta Teretin lintutornille ja paluumatkalla Olkkosen saaren kautta rengasreitti takaisin.

Kurkilahdesta Teretin lintutornille ja paluumatkalla Olkkosensaaren kautta rengasreitti takaisin.

Kurkilahdesta Teretin lintutornille

Teretin lintutorni sijaitsee 3,4 kilometrin päässä Kurkilahdesta, jossa on parkkipaikat autoilijoille. Kurkilahdesta lähtee useita merkattuja reittejä ja ne on selvästi viitoitettu. Suunnitelmallani reitillä suurin osa matkasta taivallettiin pitkospuita pitkin, joten keväällä lumitilanne vaikuttaa huomattavasti suolla kulkemiseen. Keväthangilla on helppo liikkua, mutta lumien sulaessa kulku menee melko mahdottomaksi ennen kuin lumet ovat kokonaan sulaneet pitkospuilta. Onneksi omalla reitillä muutamaa sataa metriä lukuun ottamatta lumet olivat jo sulaneet ja valitsemani reitin kierto onnistui pientä poikkeusta lukuun ottamatta erinomaisesti.

Terentin lintutornille lähdetään välittömästi pitkospuita pitkin ja jo muutaman sadan metrin jälkeen alkaa komeat suonäkymät. Mitä pidemmälle reitti eteni, niin sen paremmaksi maisemat vielä muuttuivat.

Reitin ensimmäiset sadat metrit olivat metsäpolkujen ja pitkospuiden yhdistelmäosuuksia.

Reitin ensimmäiset sadat metrit olivat metsäpolkujen ja pitkospuiden yhdistelmäosuuksia.

Aika nopeasti päädyttiin itse suolle, jossa matkanteko jatkui pitkospuita pitkin.

Aika nopeasti päädyttiin itse suolle, jossa matkanteko jatkui pitkospuita pitkin.

Ilman pitkospuita suolla ei olisi pystynyt liikkumaan.

Ilman pitkospuita suolla ei olisi pystynyt liikkumaan.

Viitoitukset ja reittimerkit Patvinsuolla olivat esimerkillisen selkeät.

Viitoitukset ja reittimerkit Patvinsuolla olivat esimerkillisen selkeät.

Laajat suoalueet lintujen pesimäpaikkoina

Patvinsuon laajat suoalueet ovat erinomainen pesintäpaikka vesilinnustolle. Itse asiassa en ollut ehtinyt autoilla kuin muutaman satametriä Patvinsuon kansallispuiston alueella, kun tien vieressä olevassa Polvilammessa laulujoutsenpariskunta oli puuhissaan. Paras paikka lintujen tarkkailuun on Teretin lintutorni, mutta omien kokemusten mukaan havainnot jäivät varsin vaatimattomaksi. Kun tähän yhdistettiin Teretin lintutornin läheisyyden “musta turvesuo”, niin eipä siitä lintutorniin kiipeämisestä mitään maisemallista elämystäkään tullut. Vieraskirjassa vietiin jo viimeistä sivua, joten raapustin siihen omat puumerkkini jälkipolvien ihailtavaksi.

Teretin lintutornin läheisyydessä suon väri muuttui mustemmaksi.

Teretin lintutornin läheisyydessä suon väri muuttui mustemmaksi.

Maisemat Terettin lintutornista.

Maisemat Terettin lintutornista.

Teretistä Olkkosensaareen

Teretin lintutornilta patikoituani puolitoista kilometriä takaisinpäin, kurvasin vasemmalle kohti Olkkosta. Tästä osuudesta kohti Olkkosensaarta muodostuikin koko reissun kohokohta, sillä suoalue oli todella laaja. Siellä keskellä suoaluetta pitkospuilla patikoidessa tunsi olevansa yksikseen erämaassa ja salaa toivoinkin näkeväni talviuniltaan heränneen karhun sopivan välimatkan päästä. Ei tarttunut näkökenttään petoeläimiä, eikä tällä kerralla löytynyt kylmää karhua myöskään repusta. Sitä vastoin, upeaa suomaisemaa näkyi silmänkantamattomiin.

Lintuja elämää ja niiden äänimaailmaa oli mukava tarkkailla patikoinnin lomassa. Yksinäinen retkeilijä sai nauttia erämaan rauhasta itsekseen, sillä en nähnyt yhtään ihmistä 3,5 tunnin aikana kymmenen kilometrin reitillä.

Täydellisempää luontoiltaa saa siis hakea, sillä Patvinsuon kansallispuisto oli hiljaisuudessaan kuin kappale kauneinta erämaata.

Työreissujen paras puoli, että näkee Suomen kaunista luontoa samalla kertaa.

Yksinäinen reissaaja erämaassa.

Pitkospuut sulautuivat maastoon mainiosti pensaiden keskellä.

Pitkospuut sulautuivat maastoon mainiosti varvikon keskellä.

Patvinsuon kansallispuiston upeaa erämaata.

Patvinsuon kansallispuiston upeaa erämaata.

Metsä- ja järvialueet

Patvinsuolla on paljon metsä- ja järvialueita suoalueiden lisäksi ja loppumatkasta sain tutustua varsin kattavasti erilaiseen luontoon. Reitin ylivoimaisesti hankalin osuus alkoi Olkkosensaaren kohdalta, kun pitkospuiden päältä ei ollut muutaman sadan metrin matkalta vielä lumet sulaneet. Metsän katveessa olevat pitkospuut parinkymmenen sentin lumipeitteellä varustettuna oli todella hitaat edetä, sillä ohi astuessa löysi jalkansa saman tien märästä suosta. Hetken aikaa kävi jo mielessä, että pakko on kääntyä takaisinpäin. Onneksi vartin hitaan etenemisen jälkeen tilanne helpotti ja loppumatka sujui taas mukavissa merkeissä. Kyseistä reittiä ei muuten kovin moni ollut kulkenut lähiaikoina, sillä selvästi pystyi havaitsemaan vain yhden ihmisen jäljet lumipeitteisessä maastossa.

Hetken verran patikointi meni melkoiseksi taiteiluksi, kun piti jokainen askel huolellisesti yrittää osua lankulle. Pahimmissa kohdissa en viitsinyt edes kaivaa kameraa esiin, kun keskittyminen meni täysin eteenpäin pääsemiseen.

Hetken verran patikointi meni melkoiseksi taiteiluksi, kun piti jokainen askel huolellisesti yrittää osua lankulle. Pahimmissa kohdissa en kaivanut kameraa esiin, kun keskittyminen meni täysin eteenpäin pääsemiseen.

Parempi pyy pivossa kuin harakka hatussa vai miten se meni... Googlettamalla selvisi, että jätökset lienevät pyyn.

Parempi pyy pivossa kuin harakka hatussa vai miten se meni… Googlen mukaan jätökset lienevät pyyn…

Surkanpurolta Kurkilahteen

Yksi koko patikointiretken kohokohdista oli reissun loppupuolella ollut Surkanpuro, joka oli todella upean näköinen. Voisin jopa kuvitella, että hieman pidempään aluetta ihaillessa olisi saattanut bongata kanadanmajavan pesänrakennelmapuuhissaan. Itse en muista aikaisemmin nähnyt vastaavanlaista maisemaa luonnossa liikkuessani.

Surkanpuro laskee Suomunjärveen, jonka rantamaisemissa patikointiretki jatkui viimeisen kilometrin. Surkanjärven upeat hiekkarannat eivät päässeet vielä oikeuksiinsa, sillä järvi oli aivan rantaviivoja lukuun ottamatta jäässä. Voisin toki kuvitella, kuinka kauniita rannat ja järvimaisema on jo tällä hetkellä luonnon otettua harppauksen kesää kohti.

Surkanpuro tarjoaa hyvät elinmahdollisuudet kanadanmajavalle.

Surkanpuro tarjoaa hyvät elinmahdollisuudet kanadanmajavalle.

Surkanpuro on upea.

Surkanpuro on upea.

Viimeinen kilometri taittui metsämaisemassa Suomunjärven rantaviivassa.

Viimeinen kilometri taittui metsämaisemassa Suomunjärven rantaviivassa.

Patvinkierto ohjelmaan

Itseä tekisi mieli maaruskan aikaan elokuun puolivälin jälkeen ottaa ohjelmaan 25 kilometriä pitkä Patvinkierto, jossa Nälmänjoki ylitetään vedettävällä lossilautalla. Patvinkierrolla saisi vielä kattavamman kuvan Patvinsuon kansallispuiston suoalueesta ja syksyn maaruskan aikaan maisemat olisi varmasti parhaimmillaan. Toki keväällä suoalue on yleensä vetisimmillään lumien sulamisen aikaan, joten upeissa maisemissa pääsin jo nytkin patikoimaan. Joka tapauksessa Patvinkiertoa suunnitellessa kannattaa tarkastaa aina etukäteen se, että siellä ei ole silloin armeijan ammuntarajoitukset päällä.

Jos keväällä on näin värikästä, niin kuinka värikästä mahtaa olla maaruskan aikaan?

Jos keväällä on näin värikästä, niin kuinka värikästä mahtaa olla maaruskan aikaan?

Kannattaa katsoa armeijan ammuntarajoitukset etukäteen netistä, että paikan päällä ei tule ikäviä yllätyksiä.

Katso armeijan ammuntarajoitukset etukäteen netistä, ettei paikan päällä ei tule ikäviä yllätyksiä.

Mikäs olisi Patvinkierto tehdä maaruskan aikaan pitkospuita tallustellessa.

Mikäs olisi Patvinkierto tehdä maaruskan aikaan pitkospuita tallustellessa.

Yhteenveto: Eipä voi muuta todeta, kuin melkoisen mukava retki Patvinsuolle oli takana. Aamulla kävin katsomassa Kolin kansallispuistossa auringonnousun kansallismaisemassa ja illan viimeiset valoisat tunnit nautin Patvinsuon rauhasta. Eipä siinä ihminen voi muuta kuin todeta olevansa onnellinen nauttiessaan Suomen kauniista luonnosta.

Patikointiterveisin,
Kohteena maailma / Rami

Lisätietoa Patvinsuon kansallispuistosta:

Lisää luettavaa kansallispuistoista:

Vaikka kansallispuistoja ei kannata paremmuusjärjestykseen laittaa, niin Patvinsuon kansallispuisto kuuluu ilman muuta omiin Top3 kokemuksiin maisemien puolesta.

Vaikka kansallispuistoja ei kannata paremmuusjärjestykseen laittaa, niin Patvinsuon kansallispuisto kuuluu ilman muuta omiin Top3 kokemuksiin maisemien puolesta.