Blogi täyttää kaksi vuotta

Tasan kaksi vuotta sitten New Yorkissa sain ajatuksen, että aloitan matkablogin pidon kymmenen vuoden harkinnan jälkeen. Kotiin palattuani kirjoitin ensimmäisen jutun The Spotted Pigistä, joka on muuten maailman paras gastropub! The Spotted Pig on siitä harvinainen, että se on maailman ensimmäinen Michelintähden saanut ravintola, jossa tarjotaan hampurilaisia. Alkukuukausien jälkeen huomasin, että omasta mielestäni erittäin hyvä vinkki ei saanut koskaan tarpeeksi lukijoita. Missä siis vika?

Pätkääkään en blogin aloittamista katunut, mutta pian aloituksen jälkeen oli pidettävä muutaman kuukauden miettimistauko. Miettimistauon aikana tajusin, kuinka paljon matkablogin kirjoittaminen vie aikaa. Käytännössähän se on yöunista poissa, mutta haudassa on aikaa nukkua. Usein juuri nämä sunnuntai-illat, olen kuitenkin pyhittänyt kahdelle rakkaalle harrastukselle: NFL-pelien seuraamiselle ja matkajuttujen kirjoittamiselle.

La Vida Loca -matkablogin Sari heitti tällä viikolla eetteriin jutun, jossa hän kertoi seitsemän juttua “jotka ei kiinnostaneet ketään”. Nyt kun oma lukijakunta on noussut tasaisen tappavasti, on hyvä miettiä, miksi kaikki jutut eivät ole keränneet omasta mielestäni tarpeeksi lukijoita. Yksi oli kyllä sen verran huono, että kiitos siitä, että ette lukeneet sitä. Mutta tässä siis Sarin innoittamana seitsemän juttua, jotka sinun arvoisa lukijani olisi pitänyt mielestäni lukea. Hyvää ystävääni, pelikaveriani ja matkakumppania Murikkaa lainatakseni:

Eri mieltä saa olla, jos haluaa olla väärässä.

Seitsemän unohtunutta tarinaa maailmalta

b1

The Spotted Pig – maailman paras gastropub?

Ensimmäinen juttuni The Spotted Pigistä ei löytänyt lukijoita. Mutta ihmekös se, kun niitä ei vielä ennestään yhtään ollut. Alkuaikojen innokkaimmat fanini (äiti ja isä) ovat edelleen sen verran surkeita tietokoneen käyttäjiä, että jo niillekin jutun löytäminen tuotti vaikeuksia. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut ostaa Hesarin etusivu, mutta nekin varat oli jo käytetty siihen New Yorkin reissuun ja pariin muuhunkin tapahtumaan. Eli ainoaksi mainokseni jäi, yritetään tuplata lukijat tällä:

Chargrilled Burger with Roquefort Cheese & Shoestring Fries, $21

P.S. Aion päivittää tämän jutun ensi vuoden puolella seuraavan New Yorkin reissun jälkeen. Kuvat on nimittäin aivan onnettomia, mutta syykin on olemassa. Jätin järjestelmäkamerani kotiin ja lähdin pelkällä hajonneella kännykkäkameralla reissuun, koska kaveri sanoi ottavansa uuden kameransa matkaan. Eli jos kaverisi ottaa kameran reissuun, niin pyydä ottamaan mukaan myös laturi…

b2

Berliinin kiertoajelu – nostalgiaa vuodelta 1994

Vuonna 1994 keräsin kaverini kanssa bussin täyteen porukkaa ja lähdettiin Berliiniin. Lupasin hoitaa Berliinin kiertoajelun, vaikka en siellä aikaisemmin ollut käynytkään. Bussikuski totesikin:

olen minä paljon huonommillakin kiertoajeluilla elämäni aikana ollut.

Täytyy kyllä rehellisesti kompata, että olen ollut minäkin. Käänteisessä järjestyksessä kirjoitettu elävä kuvaus ilmeisesti ei ollut elävä kuvaus kuin minun mielestäni 1990-luvun puolivälin Euroopasta.

Opas ja opastettavat Branderburgin portilla

Opas ja opastettavat Branderburgin portilla

P.S. Mikäli ihastuit hieman vanhempiin matkakertomuksiin Euroopassa, niin tällä viikolla Lähtöportti -blogin Mika seikkaili harmailla pehmiksillään vuoden 1988 Münchenissä, Prahassa ja Berliinissä ennen muurin murtumista.

b3

Krokotiilejä kanootilla katsastamassa

En tiedä mikä saa aamuvarhaisella miehen lähtemään kanootilla katsastamaan krokotiilejä ja virtahepoja. Liekö seikkailun halu vai rakkaus luontoa kohtaan – vaiko molemmat. Kun ihminen törmää kanootilla haihin, luulisi sen kiinnostavan lukijoita. Todennäköisesti olisi kiinnostanut enemmän, jos olisin törmännyt Mondeolla puhelintolppaan.

Yhtä kokemusta rikkaampana.

Yhtä kokemusta rikkaampana.

P.S. Kotiin tullessa näin autokatoksen edessä pupujussin. Onko kiinnostusta lukea siitä kohtaamisesta ensi viikolla?

b4

Taidetta kaupunkilomilla – metrokartat

Ehkäpä lukijoillani on hieman erilainen käsitys taiteesta kuin minulla. Nimittäin omasta mielestäni metrokartat, jos mitkä, ovat upeita taideteoksia. Ajatella kuin minimalistinen on Helsingin metrokartta, varsinkin, kun Länsimetro tuskin valmistuu koskaan liikenteeseen. Mutta hei, olisi luullut lukijoita kiinnostavan huonolla kännykkäkameralla otetut kuvat ympäri maailmaa metrokartoista. Mutta ei niin ei.

Missä mennään, Jouko ja Kosti?

Missä mennään, Jouko ja Kosti?

P.S. Mikäli metrokartat ei napannut, niin miten olisi maailman kauneimmat metroasemat Moskovasta?

b5

Täydellinen talvipäivä Tampereella

Jos pitäisi valita vain yksi juttu, minkä lukijamäärät toivoisi olevan korkeammat, niin se on Täydellinen talvipäivä Tampereella. Herranjestas, käykää nyt edes katsomassa kuvat!

Tammerkosken putous

Tammerkosken putous

b6

Golfia Bahrainissa ja Irlannissa

Ensinnäkin, ymmärrän kyllä, että hiekkakentällä golfin pelaaminen öljyputkien välissä ei kiinnosta ketään. Mutta että ei edes Irlannin links-kentät, nuo luojan muovaamat maailman upeimmat pelikentät. Niissä sielu lepää ja kierroksen jälkeen Guinness maistuu maailman parhaalta palautusjuomalta. Mikäli kiinnostaa tietää kuinka komea olin pitkillä hiuksilla, kannattaa katsoa ainakin Bahrainin golfkuvat. Mikäli edes olet aikonut joskus pelata golfia, niin Links of Heaven kuuluu pelkästään jo yleissivistykseen.

Golfin pelaaminen hiekkakentällä hiekkamyrskyssä on mielenkiintoista puuhaa.

Golfin pelaaminen hiekkakentällä hiekkamyrskyssä on mielenkiintoista puuhaa.

P.S. Lohduttaudun ainoastaan golfjuttujen osalta sillä, että ei Lenin-museo Tampereellakaan innostanut lukijoita.

b7

Top 10 vinkit – matkalla lasten kanssa

Näin isänpäivän kunniaksi on hyvä tuoda esiin myös omat reissut lasten kanssa. Neljän lapsen isänä väittäisin itselläni olevan jonkinmoisia kokemuksia siitä, miten muksujen kanssa voisi olla mukava reissata. Siihen nähden olisin odottanut, että lapsia omaavia lukijoitani olisi kiinnostanut vinkkini jopa enemmän.

Emman kanssa oltiin kesällä kahdestaan Legolandissa.

Emman kanssa oltiin kesällä kahdestaan Legolandissa.

P.S. Vielä on se haaste kokematta, että tulee lähdettyä kaikkien neljän lapsen kanssa yksistään reissuun.

Summa summarum: Jotta totuus ei unohtuisi, niin onneksi suurin osa jutuista on kiinnostanut teitä rakkaat lukijani. Kiitos kuuluu siis teille ja sen innoittamana aion jatkaa Kohteena maailma -blogin kirjoittamista vielä tulevaisuudessakin. Takataskussa on nimittäin vielä useita tarinoita, jotka jakaa teille maailmalta. Eikä seikkailut tähän lopu, aion tutkia maapalloa tulevaisuudessakin.

Eli onnittelut kaksivuotiaalle blogille! Toivottaa bloggaaja itse.
-Kohteena maailma / Rami